Aasia Antiikin Kreikka ja Rooma Egypti Etelä- ja Väli-Amerikka Kysymykset ja vastaukset Mesoliittinen kivikausi Muumiot Paleoliittinen kivikausi Pronssikausi Rautakausi Suomi Vajanto Krista

Kuiduista kankaaksi – tekstiili-innovaatioita paleoliittiselta ajalta alkaen

Mikä on maailman ensimmäinen kangas? Mistä se on lähtenyt kehittymään ja oliko kankaita ennen maanviljelyä? – Lukijan kysymys

Arkeologinen tekstiilitutkimus kohdistuu tekstiileihin hyvin laajalla skaalalla. Ensimmäisiä kankaita jäljitettäessä onkin syytä tarkastella tekstiilien kehittymistä hieman laajemmin. Käsite tekstiili limittyy nimittäin läheisten käsitteiden kangas ja vaate kanssa (textile, fabric, cloth). Osittain nämä ovat arkipuheessa jopa synonyymejä toisilleen. Osa arkeologisista tekstiileistä ajoittuu aikaan ennen maanviljelyä, mutta varsinaiset kudotut kankaat liittyvät paikallaan pysyvään asutukseen maanviljelykulttuureissa.

Varhaisimpien kankaiden ja ylipäänsä tekstiilien tutkiminen on monella tavalla haastavaa. Tekstiilit ovat olleet valtaosin orgaanista ainesta. Sellainen säilyy vain poikkeusolosuhteissa, esimerkiksi hyvin kuivassa (Saharan ja Takla-Makanin autiomaat), hyvin kylmässä (Andien vuoristo), suolattuina (Hallstattin suolakaivokset), kosteassa (Tanskan suoruumiit), hapettomissa olosuhteissa (Tanskan tammiarkkuhaudat), kuparin yhteydessä (Suomen rautakauden tekstiilit), fossiloituneina pseudomorfeina metallien ja kalkkikiven yhteydessä tai poikkeavassa pH:ssa (luolissa lepakon ulosteen alla tai keskiajan käymäläjätteiden seassa).

Noin 4000 vuoden taakse ajoittuva ”Loulanin kaunottarena” tunnettu muumio on löytynyt Takla-Makanin autiomaasta. Kuivissa ja viileissä olosuhteissa tekstiilit ovat säilyneet hyvin. Kuva: Hiroki Ogawa (Wikimedia Commons).

Hyvin usein vanhimpien tekstiilien rakennetta on jouduttu tutkimaan epäsuorasti, eli on tarkasteltu tekstiilien jättämiä jälkiä savessa tai tekstiilityövälineitä. Lascaux’n luolasta Ranskasta löydetty köyden jättämä painanne (16 000 eKr.) kuuluu tekstiiliarkeologian kiinnostuksen kohteisiin, vaikka köydestä itsestään ei ole säilynyt mitään. Samoin useat luiset silmäneulat (50–40 000 eKr.) kertovat tutkijoille, että lanka ja ompelutaito ovat olleet käytössä jo hyvinkin varhain – kauan ennen kuin vaikkapa maanviljely, kärrynpyörä tai metallinvalmistustaito tulivat käyttöön.

Ei ole aivan selvää, mihin tarkoitukseen ensimmäisiä tekstiilejä on käytetty ja mitä materiaalia ne ovat olleet. Ne ovat voineet liittyä vartalon suojaamiseen ja koristautumiseen, metsästykseen (verkot) sekä ruoan tai muiden esineiden peittämiseen. Yhden lähtökohdan pukeutumisen alkuun tarjoavat loiset: päätäi ja vaatetäi ovat eronneet toisistaan noin 120 000 vuotta sitten. Tämä liittynee turkisvaatteiden käyttöön, sillä nämä loishyönteiset eivät elä ilman jatkuvaa lämpöä ja pääsyä veriaterialle.

Yli 10 000 vuotta vanha luuneula Gourdanin luolasta Ranskasta. Kuva: Toulousen museo (Wikimedia Commons).

Arkeologisessa tekstiilitutkimuksessa käsitteelle tekstiili on luotu useita eri määritelmiä, jotka tutkijakohtaisesti painottuvat joko materiaaliin, valmistustekniikkaan tai käyttöön. Eräät tutkijat korostavat, että esineessä tulee olla tekstiilitekniikoita eli lankaa ja ompelua, saumoja tai sidoksia. Tämä määritelmä sisällyttää turkisvaatteet tekstiileiksi. Siten vaikkapa Jäämies Ötzillä (n. 3300 eKr.) oli yllään tekstiilejä, sillä hänen turkisvaatteensa oli ommeltu kokoon käyttäen jänne- ja kasvikuitulankoja. Myös Antrean verkko (n. 8500 eKr.) on siten tekstiili, sillä siinä on kierrettyä pajunkuorilankaa, joka on solmittu tekstiilitekniikalla verkoksi. Tekstiilitekniikoita käytetään myös muissa yhteyksissä. Esimerkiksi nykyisin veneiden vantit ovat metallisäikeistä kierrettyä vaijeria, eli käytössä on sama tekniikka kuin langanvalmistuksessa. Muinaisen Egyptin papyruspaperin valmistus on puolestaan sukua villan märkähuovutustekniikalle. Vantteja ja papyrusta ei kuitenkaan määritellä tekstiileiksi.

Toisen määritelmän mukaan tekstiiliksi luokiteltavan esineen tulee olla käytettävissä tekstiilinomaisesti, eli niiden tulee olla taipuisia, ja soveltuvia peittämään ihmisiä ja esineitä. Mongolien huovutettu jurtta on tekstiili, samoin muinaisen Egyptin pellavaiset vaatteet ja roomalaisten käyttämät asbestista kudotut roviokankaat. Periaatteessa myös metallinen rengaspaita olisi tämän määritelmän mukaisesti tekstiili, sillä se on taipuisa ja peittää vartaloa. Myös raakavuodat ilman ompelua olisivat tekstiilejä, mutta köydet eivät. Ongelmaksi jää myös se, että määritelmässä oteta kantaa siihen, kuinka peittävän ja kuinka taipuisan tekstiilin tulisi olla.

Pajunkuorilangasta solmittua, mesoliittiselle kivikaudelle ajoittuvaa Antrean verkkoa. Kuva: Sakari Pälsi/Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXVIII (muokattu).
Pellavamekkoihin pukeutuneita naisia n. 3500 vuotta vanhoissa seinämaalauksissa Theban nekropoliissa Luxorissa (Mennan hauta, TT69). Kuva: Wikimedia Commons.

Kolmannen määritelmän mukaan tekstiilissä tulee olla tekstiilitekniikan lisäksi tekstiilikuituja. Langoista tehdyt nyörit ja punotut nauhat olisivat tekstiilejä, mutta nahkanyöreillä ommellut nahkavaatteet eivät. Samoin Itämeren piirissä veneiden tilkitsemiseen käytetyt tervatut, eläinkuiduista tehdyt riveet eivät täyttäisi tekstiilien määritelmää, vaikka riveet ovatkin usein löyhästi kierrettyjä.

Varhaisimmat todisteet tekstiileistä ovat paleoliittiselta ajalta. DzuDzuanin luolasta Ukrainasta on löydetty pellavaksi tulkittuja kuituja (n. 30 000 eKr.), mutta tuloksia on kritisoitu vahvasti. Kasvikuiduista valmistettujen tekstiilien painanteita on tulkittu olevan Dolní Věstonicen asuinpaikalta Tšekistä löydetyissä savenpaloissa (n. 25 000 eKr.). Vaatteiden ulkonäöstä voi saada viitteitä myös koristeiden perusteella: Venus-figuurien vartaloissa olevien kuvioiden on arveltu esittävän vaatekappaleita ja kankaiden kuoseja. Konkreettisempia todisteita asuista ovat Sungirista Venäjältä (n. 30 000 eKr.) hautauksista löydetyt tuhannet mammutinluuhelmet, joiden on oletettu kuuluneen nahkaiseen asuun.

Paleoliittiselta Dolní Věstonicen asuinpaikalta löytyneessä palaneen saven kappaleessa on tekstiilipainannetta. Kuva: Dolní Věstonicen museo.

Kangas on tekstiili, joka on valmistettu kuiduista ja langoista erilaisilla tekstiilitekniikoilla. Varhaisimmat huovutetut kankaat on löydetty Takli-Makanin muumioilta Kiinasta (1500 eKr.). Langoista valmistettuja kankaita tehtiin jo paljon aikaisemmin, käyttäen apuna kangaspuita, joilla saatiin langoille jännitettä ja pingotusta. Samalla myös isojen tekstiilien valmistaminen tuli mahdolliseksi. Varhaisimmat kangaspuut ovat voineet olla maahan tuettuja yksinkertaisia vaakatasopuita, joista on jäänyt hyvin heikosti arkeologisia jäänteitä. Loimipainollisten kangaspuiden savipainoja on löydetty useista Välimeren itäpään kalkoliittisen ajan kohteista (n. 3000 eKr.). Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä ensimmäisiä kangaspuita ei käytetty kudottujen tekstiilien valmistukseen, vaan niillä valmistettiin tekstiilejä kiertopujotustekniikalla (twining). Hienoja kiertopujotuksella valmistettuja kankaita ovat Sveitsin järviasuinpaikoilta löytyneet kasvikuitutekstiilit (n. 4000 eKr.). Myös Çatal Hüyükin hiiltyneet tekstiilifragmentit (n. 6000 eKr.) ovat olleet kiertopujotuksella tehtyjä.

Kudonta on hieman helpommin määriteltävä asia kuin tekstiili. Kudotussa tekstiilissä on oltava loimi, kude ja viriö – ja näiden on oltava vuorovaikutuksessa keskenään. Korien punominen on luultavasti ollut pohjana kankaiden kutomiselle, sillä usein korinpunonnassa on käytössä sekä loimi ja kude. Siinä ei ole kuitenkaan vuorovaikutuksellista viriötä.

Koptilainen lautanauha Egyptistä noin 500-luvulta jKr. Kuva: Brooklyn museum.

Varhaisimmat kudotut tekstiilit ovat olleet lautanauhoja, sillä ne täyttävät kudotulle tekstiilille asetetut määreet. Kudotut kankaat ovat sukua lautanauhoille: kankaiden loimi on voitu valmistaa niin, että kudottaessa lautanauhaa on kudetta vedetty pitkäksi lenkiksi jokaisella viriönkäännöllä. Kankaan aloitusnauhassa on voitu käyttää jotain muuta nauhatekniikkaa. Vanhimpia säilyneitä kudottuja kankaita ovat Egyptin Faiyumin keitaan (n. 5000 eKr.) ja Israelin kalkoliittisen ajan luolista löydetyt pellavapalttinat. Euroopan pronssi- ja rautakaudella kutominen vakiintui vallitsevaksi tavaksi valmistaa kankaita.

Kudottujen kankaiden valmistuksessa käytettiin kiertopujotustekniikasta tuttuja kangaspuita, joita tuunattiin lisäämällä niisivarsi viriön luomista varten. Ensimmäisillä niisivarrellisilla puilla kudottiin palttinaa ja enimmäkseen kasvikuiduista valmistettuja kankaita. Villakankaita alettiin kutoa, kun lampaanvilla oli kehittynyt kehräämiseen sopivaksi, noin vuoden 3000 eKr. tienoilla. Nelivartinen toimikas on liitetty villakankaisiin, ja se yleistyi Keski-Euroopassa noin vuosien 2200–1000 eKr. välillä, mikä vastaa ajallisesti osittain Pohjois-Euroopan pronssikautta. Nelivartiset kangaspuut olivatkin yksi ajanjakson suuria tekstiilinvalmistuksen innovaatioita. 

———

Vastaus: FT Krista Vajanto. Vajanto on arkeologiseen tekstiilitutkimuksen erikoistunut tutkija. Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen rautakauden tekstiilien väriaineita ja värjäysmenetelmiä. Tällä hetkellä hän työskentelee Kalevalaisten Naisten Liiton luotsaamassa Maalöydöstä koruksi -projektissa, Suomen Kulttuurirahaston rahoituksella.

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia muihin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteitä:

Barber, E.J.W. 1992. Prehistoric textiles: the development of cloth in the Neolithic and Bronze Ages with special reference to Aegean. Princeton NJ, Princeton University Press.

Gleba, M. and Mannering, U. 2012. Introduction: Textile Preservation, Analysis and Technology. In M. Gleba and U. Mannering (eds.), Textiles and Textile Production in Europe. From Prehistory to AD 400. Ancient Textiles Series vol. 11, 1–24. Oxford and Oakville, Oxbow books.

Kittler, R., Kayser, M. and Stoneking, M. 2004. Erratum. Molecular Evolution of Pediculus humanus and the Origin of Clothing. Current Biology, Vol. 14, 2309, December 29.

Médard, F. 2012. Switzerland: Neolithic Period. In M. Gleba and U. Mannering, (eds.): Textiles and Textile Production in Europe. From Prehistory to AD 400. Ancient Textiles Series vol. 11, 365–377. Oxbow books, Oxford and Oakville.

Rast-Eicher, A. 2005. Bast before Wool: the first textiles. In P. Bichler, K. Grömer, R. Hofmann-de Keijzer, A. Kern and H. Reschreiter (eds.), Hallstatt Textiles. Technical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles, 117–132. BAR International Series 1351.

Seiler-Baldinger, A. 1994. Textiles – a Classification of Techniques. Washington, Smithsonian Institute Press.

Shamir, O. 2015. Textiles from the Chalcolithic Period, Early and Middle Bronze Age in the Southern Levant. Archaeological Textiles Review. No 57, 12–25.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.