Julkaisupäivämäärä 30.4.2020. Päivitys 18.8.2021 – lisätty linkki projektista kertovaan julkaisuun Moilanen, U. et al. 2021 New tools for studying Finnish archaeology and Uralic languages, Antiquity.)
Ulla Moilanen, Outi Vesakoski, Miina Norvik, Jarkko Saipio & Petro Pesonen
Kipot ja kielet on vuosien 2019–2020 aikana toteutettava hanke, jossa kerätään arkeologian ja kielitieteen aineistoja ihmisen historian monitieteistä tutkimusta varten. Hanke on syntynyt Suomalais-ugrilaista muinaisgenomia tutkivan SUGRIGE:n ja uralilaisten kielten historiaa tutkivan BEDLAN-työryhmän yhteistyön pohjalta. Hanke toteutetaan SUGRIGE-projektin alaisuudessa, ja sen kotipaikkana on Turun yliopiston biologian oppiaine. Hankkeen rahoitus on Turun yliopiston strategisten aineistojen yleisestä hausta vuonna 2018 ja sen johtajana on molekyyligenetiikan professori Päivi Onkamo (SUGRIGE). Asiantuntijoina ovat mukana myös Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen, suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori Sirkka Saarinen sekä suomalais-ugrilaisen kielitieteen ja biologian laitoksen tutkijana toimiva Outi Vesakoski (BEDLAN).
Hankkeen arkeologinen osuus on jatkoa vuosina 2009–2013 toimineelle Argeopop-projektille, jossa kerättiin tietokantaa Museoviraston kokoelmissa olevasta kivikauden esineistöstä. Nyt mukaan on kuitenkin otettu myös yliopistojen ja muiden museoiden esinekokoelmat sekä lisäksi pronssi- ja rautakauden esineistö. Argeopop-projektissa kerättyä tietoa on tähän mennessä hyödynnetty esimerkiksi spatiotemporaalisissa mallinnuksissa ja Suomen kivikauden asutushistorian tutkimuksessa (Kammonen et al. 2013; Sundell et al. 2014; Tallavaara et al. 2010; Pesonen & Sundell 2011). Samalla tavalla myös Kipot ja kielet –hankkeessa kerättyjen esinetietokantojen toivotaan hyödyttävän monitieteistä tutkimusta, jossa voidaan yhdistää esimerkiksi arkeologiaa, genetiikkaa ja kielitiedettä.
Kipot ja kielet -hankkeen arkeologisen osuuden tavoitteena on rakentaa mahdollisimman kattava esinetietokanta Suomen arkeologisista löydöistä. Tietokanta julkaistaan vuosien 2021-2022 aikana juuri alkaneessa Uralinen kolmio (URKO) -hankkeessa, jolloin siitä saa yksityiskohtaisempaa esinetietoa tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käyttöön. Hankkeen kielitieteellisessä osuudessa on kerätty uralilaisten kielten rakennetta kuvaavaa aineistoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi kielikuntien välisessä vertailussa eri tasoilla. Myös kielitieteellinen aineisto julkaistaan tietokantana, jolloin sitä voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja yleisesti yleissivistävänä kanavana.
Kivikaudelle ajoittuvan aineiston keruusta vastaa hankkeessa Petro Pesonen, pronssikaudesta Jarkko Saipio ja rautakaudesta Ulla Moilanen. Vaikka hankkeen arkeologit ovat käytännössä töissä Turun yliopistossa, sijoittuu työ fyysisesti eri puolille Suomea. Keruu tapahtuu käytännössä niin, että arkeologit käyvät systemaattisesti läpi Museovirastolla, museoissa ja yliopistoissa säilytettäviä arkeologisia aineistoja: esinelöytöjä ja löytöluetteloita. Löydöt kuvataan ja niistä taulukoidaan ylös esimerkiksi esineen tyypittelyyn perustuvat tiedot, mitat sekä muita havaintoja, joita ei välttämättä ole kirjoitettu ylös luetteloihin, kuten esimerkiksi käyttöjäljet tai esineen yhteydessä säilynyt orgaaninen aines. Työllä täydennetään löytöluetteloiden tietoja ja mahdollisesti korjataan niissä olevia virheitä. Myös löytöpaikkojen tietoja etsitään ja tarkistetaan, jolloin löydöt saadaan tarkemmin kartalle. Näin erilaisten löytötyyppien levintää voidaan tarkastella entistä paremmin. Tällä hetkellä tietokannassa on yli 50 000 löytöpaikan paikkatieto vaihtelevalla tarkkuudella.
Esinetietokantaa tullaan epäilemättä soveltamaan muinaisuuden monitieteisessä tutkimuksessa tavoilla, joita ei vielä osata edes aavistaa. Perinteisen arkeologisen tutkimuksen näkökulmasta siihen sisältyvä potentiaali on jo ilmeinen, koska aiemmin ei ole ollut mahdollista koota yhteen tietoa yksittäisten esineiden ominaisuuksista ja löytötiedoista samassa mittakaavassa. Esimerkiksi useimpien kiviesinetyyppien levinnästä, kehityksestä ja sisäisestä vaihtelusta on tähän saakka ollut tarjolla enemmän valistuneita arvauksia kuin täsmällistä tietoa. Kattavan typologian ja täsmällisten levintäkarttojen kaltaisten asioiden ohella tietokannat tarjoavat myös mahdollisuuksia arkeologisten ilmiöiden keskinäisten suhteiden tutkimukselle. Tähänastisen työn perusteella voidaan esimerkiksi jo todeta, että ”itäkarjalaiset” ja ”pohjalaiset” kiviesinetyypit ovat saaneet runsaasti paikallisia välimuotoja. Myös esimerkiksi pronssikautisten rombikirveiden historia ja kehitys nykyisen Suomen alueella on paljastunut projektin tuloksena mutkikkaammaksi kuin on perinteisesti ajateltu. Esineiden läpikäynti on herättänyt pohtimaan myös museologisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Minkälaisia esineitä on päätynyt eri vuosikymmenten aikana kokoelmiin ja minkälaisilla kriteereillä? Miten tämä valikointi on vaikuttanut käsityksiimme arkeologisista ajanjaksoista, muinaisjäännöstyypeistä sekä niihin liittyvästä löydöistä?
Kipot ja kielet –hankkeen kielitieteellisessä osuudessa on kerätty uralilaisten kielten rakennetta kuvaavaa aineistoa, jollaista ei ole aikaisemmin ollut olemassa. Aineisto koostuu yli 300 kielellisestä piirteestä. Näistä 195 piirrettä kuuluu Jenan Max Planck (MPI) -instituutin muodostamaan listaan (Grambank), joka on kerätty noin 1500 kielestä. Uralilaisia kieliä siihen kerätään Kipot ja kielet -hankkeessa. Piirteet siirtyvät tulevaan uralilaisia kieliä erottelevaan tietokantaan – osa piirteistä ei ole relevantteja uralilaisille kielille, sillä esimerkiksi missään kielikuntamme kielessä ei ole erikseen rakennetta kertomaan esineiden tai olentojen sukupuolta. Grambank-lista on hyvä erottelemaan eri kielikuntien piirteitä, mutta kielikunnan sisäiseen tutkimukseen se ei ole optimaalinen. Kipoissa ja kielissä Tarton yliopiston tutkijat kehittivät uuden, 165 piirteen listan, UraTypen. Aineisto koostuu tiedosta siitä, että onko kielessä tiettyä piirrettä, kuten vokaalisointua. UraTyp-piirteille lisätään myös esimerkit, eli tieto siitä miten piirre esiintyy kielessä. Grambank-piirteet julkaistaan kokonaisuudessaan MPI:n tietokannassa, mutta yhteensä noin 300 uralilaisille kielille relevanttia piirrettä tullaan julkaisemaan käyttöliittymämuodossa URKO-hankkeessa. Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtäkään vastaava tietokanta, joka sisältäisi kattavaa aineistoa kaikista uralilaisista kielistä. Valmistuva tietokanta tuo siis uralilaiset kielet paremmin esille kansainväliselle kielentutkimukselle. Se tulee olemaan tärkeä myös opetukselle ja avaamaan samalla uusia tutkimusmahdollisuuksia.
Kaikista uralilaisista kielistä ei ole olemassa kirjoitettua kielioppia, ja niissä joissa on, kielioppi on voitu kirjoittaa eri kielillä ja eri termejä käyttäen. Tästä syystä aineiston kerääjät ovat haastatelleet uralilaisten kielten asiantuntijoita ja täyttäneet samalla kyselykaavakketta. Kielet-osuuden koordinaattoriksi palkattiin Miina Norvik Tarton yliopistosta. Norvikin lisäksi aineistoja ovat keränneet Minerva Piha Turun yliopistosta ja Eva Saar Tarton yliopistosta. Grambank-aineiston on kerännyt Richard Kowalick Tukholman yliopistosta. Tähän mennessä on kerätty aineistoa 34 uralilaisesta kielestä, ja edustettuna ovat kaikki kielikunnan haarat.
Kaikkien tietokantojen hyvä puoli on, että niiden kehittämistä on mahdollistaa jatkaa vielä julkaisun jälkeen ja myös sisältöä voidaan lisätä jälkeenpäin. Kielitieteessä tällaista on esimerkiksi murreaineisto, ja arkeologiassa erityisesti rautakauden aineisto, jonka täydelliseen läpikäyntiin kaksi vuotta on hieman liian lyhyt aika. Kipot ja kielet -hankkeen etenemistä ja kuulumisia voi seurata vielä vuoden 2020 ajan Facebook-sivulla. Arkeologisesta osuudesta on tehty joitakin nostoja myös Kalmistopiiriin. Nämä jutut löytyvät kootusti tästä linkistä.
(Päivitys 18.8.2021: Hankkeesta kertova julkaisu New tools for studying Finnish archaeology and Uralic languages Antiquityssä.)
Lähteet:
Kammonen, J., Sundell, T., Pesonen, P., Oinonen, M. & Onkamo, P. 2013. Bayesian Spatial Modelling of Radiocarbon Dated Archaeological Artefacts Using R-INLA. Papers form the 40th Annual Conference of Computer Applications and Quantitative Methods in Archaeology (CAA), Southampton, 26-29 March 2012; 414–419.
Pesonen, P. & Sundell, T. 2011. Argeopop-projektin arkeologiset tietokannat. Muinaistutkija 2011(4): 11–18.
Sundell, T., Kammonen, J., Halinen, P., Pesonen, P. & Onkamo, P. 2014. Archaeology, genetics and a population bottleneck in prehistoric Finland. Antiquity 88(2014): 1132–1147.
Tallavaara, M., Pesonen, P. & Oinonen, M. 2010. Prehistoric population history in eastern Fennoscandia. Journal of Archaeological Science 37: 251–260.
KALMISTOPIIRI 