Historiallinen aika Keskiaika Kysymykset ja vastaukset Moilanen Ulla Rautakausi Suomi

Uhripuita linnavuorilla? Lukijan kysymys Tapion pöytäkuusista

Olen huomannut, että muinaislinnojen sisällä tai niiden lähellä kasvaa ”Tapion pöytäkuusia” (esim. Laitilassa, Euran Kauttualla ja Liedon Vanhalinnassa). Voiko olla mahdollista, että niillä on yhteys rautakauden aikoihin? Niillehän on muinoin uhrattu? – Lukijan kysymys

Niin sanottu ”tapionpöytä” tarkoittaa vaakasuunnassa kasvavaa latvatonta kuusta. Martti Haavion (1967: 64) mukaan tapionpöytä saattoi myös olla hyvin matala ja leveä kataja. Tapionpöytää on pidetty perinteisenä metsänhaltijan palvontapaikkana, jolle asetettiin metsälle annettavia lahjoja (Paulaharju 1922: 251). Linnustettaessa sinne voitiin viedä ensimmäiseksi saatu lintu, joka keitettiin höyhenineen (Harva 1948: 356). Tapionpöydälle voitiin viedä myös varsoneen tamman jälkeiset, jotta varsa osaisi aina palata kotiinsa (Haavio 1967: 64).

Tapionpöytäkuusi Suurellasuolla Levävaarassa. Kuva. Samuli Paulaharju 1915/Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma (Finna.fi).
Tapionpöytä Oulussa. Kuva: Juuso Vattulainen.

Uhripuista on yleisellä tasolla yksittäisiä mainintoja keskiajalta sekä 1600–1700-lukujen oikeuslähteistä (ks. Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Uhripuu). Uhripuut kuuluvat myös suomalais-ugrilaisten kansojen perinteeseen (Sarmela 1994: 46), joten puilla on voinut olla merkitystä erilaisissa rituaaleissa. On kuitenkin huomattava, että kansanperinteen kuvaukset tapionpöydistä ovat melko tuoreita ja ne kertovat uskomuksista, joita puihin on liittynyt viimeisimpien vuosisatojen aikana. Rautakautisia tai edes keskiaikaisia tapionpöytäkuusia ei ole enää olemassa, sillä Suomessa kuusi elää harvoin edes 300-vuotiaaksi (Lilja et al. 2006). Siksi linnavuorilla nykyisin esiintyvillä pöytäkuusilla ei ole yhteyttä paikan rautakautiseen tai keskiaikaiseen käyttöön.

———

Vastaus: Ulla Moilanen, Turun yliopisto

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia muihin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Uhripuu

Haavio, M. 1967. Suomalainen mytologia. WSOY, Porvoo.

Harva, U. 1948. Suomalaisten muinaisusko. WSOY, Porvoo.

Lilja S., Wallenius T., Kuuluvainen T. 2006. Structure and development of old Picea abies forests in northern boreal Fennoscandia. Ecoscience 13: 181–192.

Paulaharju, S. 1922. Kainuun mailta: Kansantietoutta Kajaanin kulmista. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, Helsinki.

Sarmela, M. 1994. Suomen perinneatlas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

4 kommenttia

    1. Pöytäkuusi voi tosiaan syntyä joko latvan menettämisestä nuorena tai geneettisen mutaation seurauksena. Kyseinen mutaatio on kuitenkin geneettisesti väistyvä ominaisuus. Siksi on epätodennäköistä, että kuusilla olisi yhteys rautakautisiin uhripuihin. Emme myöskään varmuudella tiedä, onko näitä kuusia pidetty jo rautakaudella nimenomaan ”tapionpöytinä”.

      Tykkää

  1. Olisin korjannut vielä kysymystäni ajankohdasta, voisiko kuuset olla 1200-1400 luvulta, ennen kristinuskon tuloa, jolloin suomalainen muinaisusko oli hengissä? Niiden kuusien jälkeläinen.

    Tykkää

    1. Yleisesti ottaen erilaisia uhripuita on voinut linnavuortenkin läheisyydessä olla, muta en silti pitäisi kovinkaan varmana sitä, että paikalla olisi kasvanut rautakaudellakin vastaava pöytäkuusi, jota olisi käytetty uhripuuna.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.