Ulla Moilanen
Talvella 1894 Keski-Uralilta, noin sadan kilometrin päässä Jekaterinburgista sijaitsevasta Šigirin suosta löytyi neljän metrin syvyydestä ihmiskasvoisen puupaalun kappaleita. Lehtikuusesta valmistetulla paalulla on pituutta yhteensä noin kolme metriä, mutta se on saattanut ehjänä olla vielä huomattavasti pidempi (Zhilin et al. 2018). Veistos tunnetaan yleisesti Šigirin puuidolina.
Vuonna 1997 puuidolista otettiin kaksi ajoitusnäytettä. Niiden mukaan veistos ajoittuu mesoliittiselle kivikaudelle, noin vuosien 7900–7600 eaa. välille. Uudemman puulustoista tehdyn AMS-ajoitussarjan sekä löytöpaikan ympäristön siitepölyanalyysien mukaan idolin tekoaika saattaa kuitenkin olla huomattavasti vanhempi. Zhilinin et al. (2018) tutkimukset ajoittavat löydön noin aikaan 9600 eaa., jolloin löytöpaikan ympäristössä on kasvanut lehtikuusimetsiä. Veistoksen puulustojen tarkastelu on osoittanut, että kasvuolosuhteet ovat puun varhaisvaiheessa olleet hankalat – mahdollisesti siksi, että puu on aloittanut kasvunsa tiheässä metsässä. Suuret heitot ajoitustuloksissa selittyvät todennäköisesti kymmenien vuosien aikana tehdyillä konservointitoimenpiteillä. (Zhilin et al. 2018.)
Veistojälkien tutkimusten perusteella idoli on tehty yhdestä puusta todennäköisesti neljällä erityyppisellä kiillotetulla kivityökalulla (Zhilin et al. 2018: 339). Idolin alaosassa on myös havaittu merkkejä siitä, että paalu on ollut pystyasennossa jonkin aikaa veistämisensä jälkeen (Zhilin et al. 2018: 337–338). Pintatutkimusten mukaan paalu on ollut vedessä noin vuoden ennen hautautumista pohjasedimentteihin (Zhilin et al. 2018: 338).
Šigirin puuidoli päättyy ihmiskasvoihin, ja alaosa on koristeltu erilaisin viivakoristein ja kasvokuvin. Mesoliittinen taide on usein pohjautunut luonnossa esiintyviin kuvioihin ja tekstuureihin, ja se on ollut esimerkiksi erilaisten hampaiden, turkisten, simpukankuorten sekä eläinten – kuten kyykäärmeiden – kuvioiden inspiroimaa (Petersen 2019).
Šigirin puuidolin täsmällistä merkitystä on vaikea tutkia. Veistoksen kuvioita on kuitenkin pidetty suojaavina ja maagisina (Petersen 2019), ja itse veistoksen on arveltu liittyneen mesoliittisten ihmisten maailmankuvaan. Se saattaa esittää esimerkiksi jumaluuksia, myyttisiä esivanhempia tai suojelevia henkiä (Chairkina 2014: 88). Vastaavanlaisia puukuvia on tehty vielä tuhansia vuosia myöhemmin. Useita samantapaisia, noin 5000-3000 eaa. väliselle ajanjaksolle ajoittuvia, ihmiskasvoisia paaluja ja niiden osia on löydetty Uralin alueen soista (Chairkina 2014). Myös Suomesta tunnetaan kampakeraamiselle ajalle ajoitettu ”Pohjankurun puujumalainen”. Šigirin puuidoli on kuitenkin tuhansia vuosia vanhempi, joten samannäköisyydestään huolimatta puukuvia ei voi täysin verrata toisiinsa. Šigirin puuidoli on nykyisin Sverdolovskien alueen museossa Jekaterinburgissa.
Lähteet:
Chairkina, N. M. 2014. Anthropomorphic wooden figures from the Trans-Urals. Archaeology Ethnology & Anthropology of Eurasia, 42/1 (2014) 81–89.
Petersen, P. V. 2019. Zigzag lines and other protective patterns in Palaeolithic and Mesolithic art. Quaternary International, 11 October 2019.
Tolmachev V. I͡A. 1916. Derevi͡annyĭ idol iz SHigirskogo torfi͡anika. Izvestii͡a Imperatorskoĭ Arkheologicheskoĭ Komissii. Vyp. 60. SPb. 1916: 94–99.
Zhilin, M., Savchenko, S., Hansen, S., Heussner, K.U. & Terberger, T. 2018. Early art in the Urals: new research on the wooden sculpture from Shigir. Antiquity, Vol. 92 Issue 362, April 2018: 334–350.
KALMISTOPIIRI 