Maija Mäki
Maija Mäki selvitti tulevaisuusorientoituneessa etnologian väitöskirjassa sitä, miten arkeologista kulttuuriperintöä on tuotteistettu matkailuun 2000-luvun Suomessa ja millaista matkailu voisi tulevaisuudessa olla. Tutkimus osoitti, että arkeologisille maastokohteille suuntautuvaa matkailua tulee kehittää paikallislähtöisesti ja että se vaatii monialaista yhteistyötä. Kuntien tuki on ollut kohteille tärkeää, mutta matkailun kehittämisessä keskiöön nousevat erityisesti pienyritykset.
Esihistoriasta matkailuinnovaatioita
Väitöstutkimuksessa selvisi, että muinaisjäännöksille kohdistuva hoitotyö toimii matkailun mahdollistajana. Perehdyin muinaisjäännösten hoitotyön vaiheisiin lounaisessa Suomessa ja Pirkanmaalta lähtöisin olevaan, vapaaehtoistyöhön perustuvaan Adoptoi monumentti -toimintaan esimerkkinä uudenlaisista hoitotyöhön liittyvistä toimintamalleista. Arkeologian harrastaminen ja vapaaehtoistyön muodot tukevat arkeologista tutkimustyötä, mutta ne toimivat myös matkailun inspiraationa. Huomioitavaa on kuitenkin, että hoitotyön ohjaaminen vapaaehtoisille ei vapauta kulttuuriperintöammattilaisten resursseja muihin tehtäviin, vaan työn fasilitointi vie aikaa ja vaatii resursseja.
Esihistoriakohteet, joihin perehdyin, ovat Euran Naurava lohikäärme, Liedon Nautelankosken museo sekä Yli-Iin Kierikkikeskus. Lisäksi haastateltavieni joukossa oli henkilöitä, joiden avulla pystyin selvittämään jo toimintansa lopettaneiden esihistoriakeskusten, Laitilan Untamalan arkeologisen opastuskeskuksen sekä Suomusjärvellä sijainneen Kivikausikeskus RIRAn vaiheita. Yhteensä haastattelin 35 arkeologisen kulttuuriperinnön suojelun, hoidon ja tuotteistamisen ammattilaista ja mukana oli myös muutama arkeologian harrastaja. Haastattelujen lisäksi tein tulevaisuusväittämiin ja niiden arviointiin liittyvän eDelfoi-kyselyn, johon vastasi 40 henkilöä. Käytettävissäni oli myös yhden tulevaisuustyöpajan aineisto. Olen myös vieraillut jokaisessa kohteessa, myös jo toimintansa lopettaneissa, ja monessa niistä useampaan kertaan vuosien varrella.
Etnologisten kenttätöiden kautta minulle hahmottui kuva monipuolisesta ja haastavasta työkentästä, jolle matkailutoiminta antaa uusia merkityksiä. Esihistorian elävöittäminen vaatii monipuolista osaamista ja matkailutoiminta jatkuvaa uudistumista. Tutkimus osoitti, että esihistorian elävöittämisen keinot, kuten muinaistekniikat ja niiden soveltaminen, ovat esihistoriamatkailutoiminnan ydintä. Suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen matkailun kehittämistyö suuntautuu pitkälle tulevaisuuteen. Kohteiden kautta nousi esille niin matkailun mahdollisuuksia kun uhkiakin. Tutkimuksessa pyrin löytämään hyviä toimintamalleja sekä sellaisia matkailuinnovaatioita, joita voisi soveltaa laajemmin alan kehittämisessä.
Kulttuuriperintötyö on tulevaisuuden tekemistä
Tutkimuksessa selvisi, että arkeologisen kulttuuriperinnön parissa toimiminen sisältää niin menneisyyteen kuin nykyisyyteen ja tulevaisuuteenkin suuntautuvia ulottuvuuksia. Arkeologisessa kulttuuriperintötyössä pyritään ymmärtämään menneisyyttä, mutta samanaikaisesti se on aktiivista nykyhetkessä tehtävää identiteettityötä. Mukana on myös tahtoa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteen.
Tutkimuksessa luodut matkailun tulevaisuuskuvat konkretisoivat haastateltavien esittämiä ajatuksia tulevaisuudesta. Parhaimmillaan arkeologinen kulttuuriperintö nähdään hyvän arkiympäristön lähteenä ja lähimatkailun resurssina. ”Pieni on kaunista” -tulevaisuuskuvassa (Kuva 1) arkeologiset maastokohteet ja niiden ympärille rakennetut palvelut nähdään kotiseututuotteina, jotka on muotoiltu erityisesti paikallisten asukkaiden lähtökohdista ja heitä varten.
”Yhdistetään ne vähäiset resurssit” -tulevaisuuskuvan (Kuva 2) kautta tarkastelin toiminnan ammattimaistumista matkailun näkökulmasta. Keskittämisen, suunnitelmallisen koordinoinnin ja yhteistyön avulla arkeologiset maastokohteet saattaisivat saavuttaa aikaisempaa suurempia kävijämääriä ja muotoutua osaksi muuta matkailutoimintaa.
”Kyllä se viiminen sammuttaa valot” -tulevaisuuskuvassa (Kuva 3) toin esille tulevaisuuden uhkakuvia kuten muinaisjäännösten hoidon heikkenemistä, resurssiniukkuutta ja osaamisen ohenemista. Tässä tulevaisuuskuvassa toin kuitenkin myös ilmi matkailun mahdollisuuksia muutoin epätoivottavassa tilanteessa.
”Netissä räplääjät ja digivastaiset” -tulevaisuuskuvan (Kuva 4) avulla käsittelin uuden teknologian mahdollisuuksia esihistorian elävöittämisessä ja tiedon välittämisessä. Esille nousi myös uhkakuvia liittyen teknologian kehittymiseen. Kyse oli arvokeskustelusta, jossa teknologiaan ei automaattisesti suhtauduttu positiivisesti.
Tutkimuksen mukaan kiinnostus arkeologiaa ja esihistoriaa kohtaan on kasvussa. Arkeologian koetaan tarjoavan aikaan sitoutuvia merkityksellisyyden kokemuksia, mikä viehättää tulevaisuuden matkailijaa. Menneisyyden tuntemus ja siihen tutustuminen voivat luoda turvallisuuden tunnetta epävarmaan ja juurettomaan nykyaikaan. Arkeologinen kulttuuriperintö voidaankin nähdä lohduttavana, nykyhetken ongelmia mittasuhteisiin asettavana välineenä tässä ajassa.
***
Maija Mäki väittelee lauantaina 28.11.2020 klo 12 Turun yliopistossa (Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku). Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuudessa yleisömäärä paikan päällä on korkeintaan 50 henkilöä.
Väitöstä voi seurata myös etäyhteyden kautta: https://utu.zoom.us/j/62241752093
Tutkimus on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Kansatieteellinen Arkisto -sarjassa. Sitä voi ostaa Tiedekirjasta: https://www.tiedekirja.fi/default/polkuja-esihistoriasta-tulevaisuuksiin.html
Lisäksi tutkimus on julkaistu sähköisesti UTUPubissa: https://www.utupub.fi/handle/10024/150674
KALMISTOPIIRI 