Itä-Eurooppa ja Venäjä Kuljukka Tomi Niemelä Tia Pronssikausi

Alla aroauringon: Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden kokemuksia kaivauksista Romaniassa

Tia Niemelä & Tomi Kuljukka

Osallistuimme kesällä 2019 arkeologian professori Volker Heydin (Helsingin yliopisto) johtaman Yamnaya Impact in Prehistoric Europe -projektin (YMPACT) kaivauksille Romanian Boldeștissa. Helsingin yliopistosta käsin toimiva YMPACT on monitieteinen projekti, jota rahoittaa Euroopan unionin hallinnoima tieteen rahoitusorganisaatio (European Research Council, ERC). Yhdistämällä modernit luonnontieteelliset analyysimenetelmät arkeologiseen kenttätutkimukseen, projekti pyrkii ymmärtämään miten niin kutsutun jamnajakulttuurin (myös kuoppahautakulttuuri ja okrahautakulttuuri) muuttoliike Euraasian itäisiltä aroilta länteen nykyisten Romanian, Bulgarian, Serbian ja Unkarin alueille muokkasi Eurooppaa noin 5000 vuotta sitten. Mielenkiintoisten kyllä, nämä muutokset näkyvät yhä mm. eurooppalaisten geeniperimässä ja kielissä.  Vaikka jamnajakulttuuri ei koskaan rantautunut nykyisen Suomen alueelle, löytyy Euraasian itäisten arojen geeniperimää prosentuaalisesti eniten Pohjois-Euroopasta ja erityisesti Suomesta (Klejn 2017: Fig. 6.).

DCIM101MEDIA
Ilmakuva kaivausalueesta. Kuva: Octav Negrea.

Euroopan esihistorian näkökulmasta jamnajat edustavat pronssikautista paimentolaiskultturia, jonka levintä kattoi laajan alueen aina Ural-vuoristosta Tizsa-joelle asti (Anthony 2007: 322; Harrison & Heyd 2007; Mallory 1989: 212). Koska Mustanmeren länsipuolelle nousi jopa 10 000 jamnajakulttuurin hautakumpua suhteellisen nopealla aikavälillä – radiohiiliajoitusten perusteella kummut ajoittuvat Romaniassa ajanjaksolle 3000-2400 eaa. (Frînculeasa et al. 2017: 130 table 7) ja Bulgariassa 3100-2500/2400 eaa. (Kaiser & Winger 2015: 118) – on jamnajakulttuuri jo pitkään yhdistetty massiivisiin muuttoliikkeisiin. Esimerkiksi 1950-luvulla arkeologi Marija Gimbutas (1956) esitti nk. kurgaanihypoteesin, jonka mukaan jamnajakulttuuri olisi koostunut väkivaltaisista, suurkarjaa paimentaneista yhteisöistä. Paljon kritiikkiä osakseen saaneen hypoteesin mukaan kulttuuri olisi levittäytynyt kaakkois-Eurooppaan sotaisasti tuhoten altaan paikalliset maanviljelijäyhteisöt. Yllättävää kyllä, 2010-luvun loppupuoliskolla julkaistut muinaisDNA-tutkimukset (Allentoft et al. 2015; Haak et al. 2015) ovat kuitenkin jossain määrin linjassa Gimbutaksen hypoteesin kanssa, sillä ne osoittavat Euroopan neoliittisten maanviljelysyhteisöjen isälinjojen katoavan samaan aikaan kun jamnajakulttuuriin liitetyt isälinjat (haploryhmä R) ilmestyvät alueelle. On kuitenkin edelleen epäselvää, mitä tarkalleen ottaen tapahtui. Miksi jamnajapaimentolaiset lähtivät liikkeelle, kuinka suuria nämä muuttoliikkeet olivat ja minkälaista vuorovaikutus paikallisten kanssa todellisuudessa oli?

kuva 3
Jamnajakulttuurin levintäalue ja 5000 vuoden takaisen muuttoliikkeen suunnat (Harrison & Heyd 2007: Fig. 43.)

Kielitieteen näkökulmasta jamnajakulttuuria on ehdotettu kantaindoeurooppalaiseksi kulttuuriksi (ks. esim. Anthony 2007; Mallory 1989). Kielen lisäksi monet tutkijat pitävät myös indoeurooppalaista myytti- ja runoperinnettä sekä innovaatioita kuten ratasta, steelarakennusperinnettä ja hevosen kesyttämistä jamnojen perintönä (esim. Anthony 2007; West 2007; Telegin & Mallory 1994; Lincoln 1981). Jamnajakulttuuriin liittyvä arkeologinen aineisto koostuu kuitenkin lähinnä hautalöydöistä, joista mainittakoon hopeiset, spiraalimaiset hiusrenkaat, pronssiset kirveet sekä hautasteelat eli vapaasti pystyssä seisovat monumentit (Telegin & Mallory 1994; Harrison & Heyd 2007). Kulttuuri tunnetaan myös hautausrituaalistaan, jossa vainaja asetettiin kuopan pohjalle selälleen jalat koukussa, kun taas kuopan seinät ja lattia mahdollisesti koristeltiin monivärisin matoin ja koristein (Włodarczak 2017; Lorkiewicz-Muszyńska et al. 2017; Klochko et al. 2015; Frînculeasa et al. 2015). Vainajan päälle siroteltiin melko runsaasti punamultaa, minkä jälkeen kuoppa sinetöitiin puurakenteella tai kivipaaseilla. Haudan päälle rakennettiin hautakumpu, jota ajoittain saattoi koristaa kivestä muotoiltu ja koristeltu antropomorfinen kivisteela (Telegin & Mallory 1994; Kuljukka 2020). Nämä steelat saattoivat kuvata esimerkiksi varhaisia indoeurooppalaisia jumalia tai yhteisön merkittäviä jäseniä .

Kenttätöissä Romaniassa

Tätä taustaa vasten oli mielenkiintoista osallistua YMPACT-projektin ensimmäiselle kenttätyöjaksolle Romaniassa. Kaivauskohteenamme oli arolla sijaitseva hautakumpu eli kurgaani. Lähistöllä sijaitsi myös muita vastaavanlaisia kumpuja, jotka erottuivat muuten tasaisesta maastosta muodostaen hautakumpujen klusterin. Hautakummun päältä saattoi myös selkeällä säällä nähdä horisontissa kohoavat Karpaatit. Alueen kasvillisuus koostui kohdetta ympäröivistä maissipelloista sekä muutamasta matalasta puusta, jotka tosin eivät luoneet kaivausalueelle minkäänlaisia varjoja. Hautakumpu puolestaan oli maannokseltaan hienoa hiekkaa, jonka joukossa ei ollut yhtäkään kiveä.

Meidän ja Heydin lisäksi kaivauksille osallistuivat tohtori Alin Frînculeasa (Prahova County Museum of History and Archaeology), tutkijatohtori Bianca Preda-Bǎlǎnicǎ (Helsingin yliopisto), yliopisto-opettaja Wesa Perttola (Helsingin yliopisto), tohtori Maxime Brami (Johannes Gutenberg-Universität Mainz), jatko-opiskelija Zeng Tianchen (Harvardin yliopisto) sekä arkeologian opiskelija Alexander Suvorov (Helsingin yliopisto). Hankkeen osteologisesta tutkimuksesta vastasi tutkijatohtori Martin Trautmann (Helsingin yliopisto /A&O, Anthropologie & Osteoarchäologie). Lisäksi paikan päällä vieraili useita muita kollegoita, toimittajia ja tutkijoita eri puolilta Eurooppaa.

Ennen itse kaivamisen aloittamista tutkimme Wesa Perttolan johdolla hautakummun Helsingin yliopiston maatutkalla. Alueen maatutkaamiseen kului aikaa muutaman päivän verran. Kartoittamisella haluttiin saada lisätietoja kummun ympäristöstä ja sen sisällä olevista mahdollisista rakenteista.

Kuva 2
Alexander Suvorov ja Tia Niemelä  arkeologisen dokumentointityön parissa Romaniassa. Kuva: Octav Negrea.

Kaivausmenetelmiltään Romanian kaivaukset eivät suuresti eronneet Suomesta. Apunamme kentällä oli kaivinkone ja työvälineinä käytimme kahdenlaisia lapiota; pitkävartisilla lapioilla siirrettiin irtomaata kun taas itse kaivaustyö sekä profiilien suoristaminen tehtiin suorilla, lyhyempivartisilla lapioilla. Tarkkuutta vaativassa työvaiheissa, kuten vainajien kaivamisessa, työvälineiksi valikoituivat kaivauslastat ja muut vielä pienemmät lastat, terät ja pensselit. Suurimpana erona koimme maan harjaamisen, jota kaivauksilla tehtiin runsaasti. Monissa tilanteissa harjaaminen toi kuitenkin esiin eri maayksiköiden välisen värieron. Johtuen hienorakeisesta sekä paikoitellen todella kovasta ja tiiviistä maannoksesta, harjaaminen soveltui yllättävän hyväksi työmenetelmäksi.

Kuva 4
Boldeștin hautakummun primäärihautaus, joka kuuluu jamnajakulttuurin piiriin. Primäärihautauksen lisäksi kummusta tutkittiin kaivausten aikana yhdeksän muuta hautaa, joista yksi saattoi olla kaksoishautaus. Kuva: Bianca Preda-Bǎlǎnicǎ.

Kumpua kaivettiin sektorikaivauksena, aina yksi sektori kerrallaan. Erityistä tarkkuutta käytettiin alusta asti profiilien suoristamiseen, ja niistä olikin kaivausten lopulla mahdollista tarkastella erilaisia ilmiötä. Kaivetut alueet mitattiin Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen takymetrilla, jota hyödynnettiin dokumentoinnissa muutenkin. Maayksiköt, erilaiset ilmiöt, löydöt, hautojen sijainnit sekä otetut näytteet mitattiin kaikki paikoilleen.

Takymetrin lisäksi kaivauksilla hyödynnettiin myös Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen laserkeilainta. Lisäksi kaivaustasoja, hautakummun profiileja ja arkeologisia ilmiöitä dokumentoitiin niin valokuvaamalla kuin piirtämälläkin. Piirtämisestä vastasi Alin Frînculeasa. Kuvia ilmiöistä sekä profiileista otettiin myös paikalleen mitattujen markkereiden kanssa, jotta näistä olisi jälkeenpäin mahdollista luoda fotogrammetrisia 3D-malleja. Kaivauksilla mukana ollut arkeologian opiskelija Alexander Suvorov teki kandidaatin tutkielmansa aiheenaan se, millaisia erilaisia tapoja on esittää laserkeilauksella sekä fotogrammetrialla tehtyjä malleja, georeferoituja TIFF-kuvia, ortokuvia sekä fotogrammetrisia malleja (Suvorov 2020). Hän käytti tutkielmassaan aineistona Romanian kaivausten hautojen 1 ja 4 dokumentointidataa.

Kaivaukset ajoittuivat heinäkuuhun, joka on mannerilmastoalueella sijaitsevalle Romanialle tyypillisesti kuuminta aikaa. Kuumuus ja porottava aurinko vaikuttivat myös toisinaan kaivauksiimme ja jouduimme niiden vuoksi muutamaan otteeseen keskeyttämään työpäivämme ja palaamaan kentälle illemmalla sään viilennyttyä. Aloitimme työpäivän tyypillisesti kuudelta aamulla ja päätimme sen kahdelta päivällä. Toisinaan sääolosuhteet, kuumuus tai sade, vaikeuttivat työskentelyä, mutta pääosin saimme nauttia kauniista ilmoista ja lämpimistä, mutta siedettävistä lämpötiloista.

Mitä jäi käteen?

Pääsimme heinäkuun 2019 aikana tutustumaan romanialaiseen kulttuuriin, kauniiseen luontoon, mielenkiintoiseen kaivauskohteeseen sekä vierailemaan lähialueiden arkeologisilla kohteilla. Saimme nähdä ja kokea, miten hautakumpua tutkitaan arkeologisesti. Kaivamastamme kummusta löytyi yhteensä kymmenen hautaa, jotka olivat säilyneet vaihtelevassa kunnossa. Näistä kolme voitiin määrittää hautaustapojensa puolesta jamnajakulttuurille kuuluvaksi. Kokemus oli erityinen suomalaiselle arkeologian opiskelijalle monellakin tavalla. Erityisesti mieleenpainuvaa oli hautojen kaivaminen, sillä vastaavalla tavalla säilyneitä esihistoriallisia hautauksia ei Suomen maaperästä olisi mahdollista päästä tutkimaan.

Kuva 5
Yksi hautakummun myöhäisemmistä hautauksista. Kuva: Octav Negrea.

Saimme lisäksi käytännön kokemusta arkeologisista kenttätöistä, jotka eivät suuresti eronneet siitä, mihin olemme Suomessa työskennellessämme törmänneet. Kohteena hautakumpu oli toki poikkeuksellinen, mutta sekä opiskelujen että aiemman kaivauskokemuksen tuoma varmuus auttoi soveltamaan jo hallitsemiamme taitoja tälläkin kohteella. Pääsimme verkostoitumaan ja tutustumaan ulkomaalaisiin arkeologian ammattilaisiin, mikä on varmasti hyödyksi myös tulevaisuudessa. Ennen kaikkea saimme viettää mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan heinäkuun loistavassa seurassa samalla toinen toisiltamme uutta oppien.

Arkeologian opiskelijoille haluaisimme sanoa, että mikäli eteesi tulee tilaisuus lähteä kaivauksille ulkomaille kannattaa siihen mielestämme ehdottomasti tarttua. Käytännöt palkkauksesta vaihtelevat, ja useinkaan opiskelijoille ei voida maksaa tehdystä työstä. Kokemusta voi kuitenkin monesti käyttää hyödykseen esimerkiksi tutkintoon kuuluviin työharjoitteluihin ja projektiin osallistuminen saattaa myös poikia sekä aiheen että ohjaajan omalle opinnäytetyölle.

Lähteet

Painamattomat lähteet:

Suvorov, A. 2020. Producing, combining and publishing 2D and 3D-data: The Case Study of Graves 1 and 4 from the Boldești-Grădiștea Excavation in 2019. Kandidaatin tutkielma, Helsingin yliopisto kulttuurien osasta.

Kuljukka, T. S. J. 2020. Origins of the Yamnaya Warrior Identity. A Sociocultural Perspective on the Stone Stelae Phenomenon of the European Steppe Zone During the Bronze Age. Kandidaatin tutkielma, Helsingin yliopisto kulttuurien osasta.

Tutkimuskirjallisuus:

Anthony, D. W. 2007. The horse, the wheel, and language: How bronze-age riders from the Eurasian steppes shaped the modern world. Princeton, N.J.: Princeton University Press.

Allentoft, M. E. et al. 2015. Population genomics of Bronze Age Eurasia. Nature 522(7555): 167–174. DOI:10.1038/nature14507

Frînculeasa A. et al. 2017. Movila Mare de la Smeeni, judeţul Buzău. Monografia arheologică a unui sit redescoperit. Editura Cetatea de Scaun

Frînculeasa, A., Preda, B. & Heyd, V. 2015. Pit-Graves, Yamnaya and Kurgans along the Lower Danube: Disentangling IVth and IIIrd Millennium BC Burial Customs, Equipment and Chronology. Prahistorische Zeitschrift 90(1-2): 45–113. DOI:10.1515/pz-2015-0002

Gimbutas, M. 1956. The Prehistory of eastern Europe, Part 1. American School of Prehistoric Research Bulletin 20. Cambridge: Cambridge University Press.

Haak, W. I. et al. 2015. Massive migration from the steppe was a source for Indo-European languages in Europe. Nature 522(7555): 1–7. DOI:10.1038/nature14317

Harrison, R. & Heyd, V. 2007. The Transformation of Europe in the Third Millennium BC: The example of ‘Le Petit-Chasseur I + III’ (Sion, Valais, Switzerland). Praehistorische Zeitschrift 82(2): 129–214. DOI:10.1515/PZ.2007.010

Kaiser, E. & Winger, K. 2015. Pit graves in Bulgaria and the Yamnaya Culture. Praehistorische Zeitschrift 90(1–2): 114–140

Klejn, L. S. 2017. The Steppe Hypothesis of Indo-European Origins Remains To Be Proven. Acta Archaeologica 88(1): 193–204. DOI: 10.1111/j.1600-0390.2017.12184.x.

Klochko, V. I. et al. 2015. Tripolye (Gordinesti Group), Yamnaya And Catacomb Culture Cemeteries, Prydnistryanske, Site 1, yampil Region, Vinnitsa Oblast: Anarchaeometric and Chronometric Description and A Taxonomic and Topogenetic Discussion. Baltic-Pontic Studies 20: 177–249.

Lincoln, B. 1981. Priests, warriors, and cattle: A study in the ecology of religions. Berkeley: University of California Press.

Lorkiewicz-Muszyńska, D. et al. 2017. Ritual Position And “Tattooing” Techniques In the Funeral Practices of The “Barrow Cultures” of The Pontic-Caspian Steppe/Forest Steppe Area. Porohy 3A, Yampil Region, Vinnytsia Oblast: Specialist Analysis Research Perspectives. Baltic-Pontic Studies 22: 64–90. DOI: 10.1515/bps-2017-0022.

Mallory, J. P. 1989. In Search of the Indo-Europeans. Language, Archaeology & Myth. Lontoo: Thames and Hudson.

Telegin, D. Y. & Mallory, J. P. 1994. The Anthropomorphic Stelae of the Ukraine: The Early Iconography of the Indo-Europeans. Journal of Indo-European Studies Monograph no.11. Washington: The Institute of the Study of Man.

West, M. L. 2007. Indo-European Poetry and Myth. New York & Oxford: Oxford University Press.

Włodarczak, P. 2017. Kurgan Rites in the Eneolithic and Early Bronze Age Podolia in Light of Materials from the Funerary Ceremonial Centre at Yampil. Baltic-Pontic Studies 22: 246–283. DOI: 10.1515/bps-2017-0028.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.