Nina Maaranen
Joulun juhlintaan liittyy paljon perinteitä, jotka ammentavat niin antiikista kuin populaarikulttuurista. Antiikin Roomassa joulukuun 17. päivä merkitsi maanviljelyksen jumalalle Saturnukselle omistetun Saturnalia-juhlan alkua. Tämän juhlan arvellaan olleen myös yksi kristillisen joulun esikuvista.
Muinaisessa Roomassa vuoden viimeiset sadonkorjuut päättyivät joulukuun alussa, jolloin oli aika juhlistaa kulunutta vuotta ja kiittää Saturnusta hyvästä sadosta. Saturnalia alkoi julkisilla menoilla Saturnuksen temppelillä, joka oli yksi vanhimmista temppeleistä Forum Romanumilla. Sen alttarin tarkasta sijainnista ollaan monta mieltä (Richards 1980). Ei myöskään ole täysin varmaa, alkoiko Saturnalian juhlinta temppelin käyttöönoton yhteydessä vai jo aiemmin (Richards 1980). Saturnalia alkoi virallisin menoin temppeliuhrauksella, jossa Saturnuksen patsas ”vapautettiin” osallistumaan juhlintaan. Uhrausta seurasi julkinen juhla-ateria, jossa jumalankuva oli myös esillä.

Saturnalia oli antiikin Rooman suosituin juhla. Runoilija Catullus kuvasi Saturnaliaa ”päivistä parhaaksi” (Catullus, Runot, XIV), kun taas valtiomies Senecan mielestä juhlinta sai ihmiset täysin menettämään itsensä nautinnoille (Epistles, XVIII.3). Saturnalian on ajateltu syntyneen lievittämään isäntien ja orjien välistä jännitystä antamalla orjille vapaata ja oikeuden käyttäytyä isännän tavoin (Dolansky 2011). Uhkapelit olivat sallittuja julkisesti ja toogan sijasta voitiin pukeutua värikkäisiin illallisasuihin. Festivaalille valittiin Saturnalicus princeps, karnevaalikuningas. Jopa perheet valitsivat keskuudestaan ”epähallitsijan”, roolin, jota myös nuori Nero oli nauttinut (Tacitus, Annals, XIII.15).

Suosionsa johdosta Saturnalian virallisten juhlapäivien määrä kasvoi ajan kuluessa, vaihdellen eri aikoina kolmen, viiden ja seitsemän päivän välillä. Juhlan lopuksi ihmiset antoivat toisilleen lahjoja, kuten viikunahilloa ja pieniä terrakottafiguriineja. Varsinkin vahakynttilät olivat suosittu lahja, jolla kenties viitattiin valon määrän lisääntymiseen joulukuisen talvipäivänseisauksen jälkeen (Encyclopaedia Romana). Lahjat saattoivat olla myös huomattavasti suurieleisempiä ja kalliimpia, vaihdellen antajan varallisuuden mukaan koruista orjiin saakka. Lisää esimerkkejä lahjaideoista voi lukea runoilija Martialiksen teoksista Xenia ja Apophoreta, joiden runot liittyvät Saturnalian lahjoihin. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto vuonna 380 jaa., Saturnalian perinteet olivat yhdistyneet talvipäivänseisauksen Brumalia-juhlaan, joka puolestaan yhdistyi joulun perinteisiin (Encyclopaedia Romana).

Lähteet:
Dolansky F. 2011. Celebrating the Saturnalia: religious ritual and Roman domestic life. Teoksessa: Rawson, B. (toim). A companion to families in the Greek and Roman worlds. Malden: Wiley-Blackwell, 488-503.
Encyclopaedia Romana: The Julian Calendar: Saturnalia. Chicagon yliopisto.
Martialiksen epigramit (verkkosivulla englanniksi).
Rantala, J. 2015. Joulun varhaishistoriaa Rooman valtakunnassa: saturnalia, natalis invicti ja Kristuksen syntymäpäiväjuhla. Triviumin blogi, Tampereen yliopisto.
Richards, L. 1980. The Approach to the Temple of Saturn in Rome. American Journal of Archaeology 84(1): 51-62.