Etu-Sihvola Heli Fossiiliset luut Kivikausi Lähi-Itä Mesoliittinen kivikausi Osteologia Paleoliittinen kivikausi

Kohti Afrikkaa? Shuqban neandertalilaislöytö Palestiinasta

Heli Etu-Sihvola

Shuqban luola sijaitsee nykyisen Israelin alueella noin 30 kilometrin päässä Jerusalemista. Se on yksi Palestiinan suurimmista luolista ja arkeologisesti niin merkittävä, että paikka on ehdolla UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Shuqban luola. Kuva: Wala fatayer/Wikimedia Commons.

Luolan tutkimukset aloitti 1920-luvulla paleoliittisen kivikauden tutkijana tunnetuksi tullut Dorothy Garrod. Ensimmäisissä kaivauksissa tunnistettiin kaksi kivikautista asutusvaihetta. Niistä vanhempi on paleoliittinen kerros, josta on löydetty Levalloisin kulttuurin (n. 230 000–115 000 vuotta sitten) kivityökalulöytöjä. Tästä kerrostumasta löydettiin myös hammas, josta kerrotaan jäljempänä. Levalloisin kivitekniikka on perinteisesti yhdistetty nykyihmisen levittäytymiseen Afrikasta (Blinkhorn et al. 2021). Samaan aikaan neandertalinihmiset asuttivat pohjoisempia alueita Euroopassa ja Keski-Aasiassa.

Shuqban alueelta tehdyt nuorimmat kivikauden löydöt kuuluvat maanviljelyä edeltäneeseen, ns. Natufin kulttuuriin (n. 11 700–9 600 vuotta sitten). Tästä kerrostumasta on löydetty mm. metsästämiseen ja keräilyyn liittyviä kivityökaluja sekä nokiseen maahan tehtyjä hautauksia. Shuqban luola oli ensimmäinen paikka, jossa Natufin kulttuuriin kuuluvia löytöjä löydettiin selkeästi vanhempien ja nuorempien sedimenttien väliin kerrostuneena, joten siitä tuli kyseisen kulttuurin tyyppipaikka. (UNESCO)

Dorothy_Garrod
Shukban luolaa ensimmäisenä tutkineesta Dorothy Garrodista tuli myöhemmin Cambridgen ensimmäinen naisprofessori. Hän toimi virassa vuosina 1939–1952. Kuva noin vuodelta 1913, Newnham College, Cambridge

Shuqban hammas

Vuonna 1928 tehdyissä kaivauksissa luolasta löydettiin poskihammas (Garrod & Bate 1942), joka päätyi pitkäksi ajaksi löytöjä tutkineen skotlantilaisen anatomin Sir Arthur Keithin yksityiseen kokoelmaan. Hammas oli monen muun paleoliittisen luulöydön ohella tutkimuksen ulottumattomissa vuosikymmeniä ja osa tutkimusten alkuperäisistä dokumenteista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Lopulta löytöjen tunnistamiseen keskittynyt tutkimusprojekti kokosi säilyneen aineiston Lontoon luonnontieteelliseen museoon, jotta se olisi jälleen tutkijoiden saatavilla (De Groote et al 2014).

Helmikuussa 2021 julkaistussa tutkimusartikkelissaan Blinkhorn et al. kertovat, että vuonna 1928 löydetyn hampaan tunnistukseen neandertalinihmisen hampaaksi on suhtauduttu paleontologien keskuudessa tähän saakka melko kriittisesti. Pääasiassa tämä johtuu siitä, että uudempaa analyysia, eikä itse hammastakaan, ole aiemmin ollut saatavilla. Blinkhorn et al. (2021) ovat verranneet tutkimuksessaan hampaan ulko- ja sisäosien morfologisia piirteitä muihin löytöihin. Heidän mukaansa hampaan aiempi tunnistus on ollut pätevä, sillä hammas vaikuttaa piirteidensä perusteella selkeästi neandertalinihmiselle kuuluneelta. Hammas on kooltaan melko suuri, ja kiilteen kulumisen perusteella se on kuulunut arviolta 7–12-vuotiaalle lapselle.

Vuonna 1928 Shukban luolasta löydetty hammas. Kuva: Blinkhorn et al 2021, Fig. 2.

 

Shuqban hampaan (EM 3869) kiillekruunun vertailua neandertalinihmisen ja nykyihmisen hampaisiin. Kuva: Blinkthorn et al 2021, Fig. 3.

Uutta on saatu selville myös luolan kivityökaluista. Artikkelissa esiin nostetun huomion mukaan hammas ja luolasta löydetyt, uuden tutkimuksen perusteella Nubian Levalloisin tekniikalla tehdyt kivityökalut, ovat peräisin samasta löytökerroksesta. Näin ollen tätä työkalutyyppiä ei tulisi enää yhdistää yksinomaan nykyihmiseen.

Ihmisen varhaishistorian fossiiliaineistossa on paljon ajallisia ja maantieteellisiä aukkoja, joten jokainen uusi löytö on merkittävä – vaikka tässä tapauksessa onkin ollut kyse vanhojen löytöjen uudelleen tutkimuksesta. Neandertalinihmisiin liitettyjä fossiileja tai esineitä ei toistaiseksi tunneta Afrikasta, mutta Shuqban löytö on maantieteellisesti sitä melko lähellä. Tulevat (kenttä)tutkimukset ovat tärkeitä, sillä ne ehkä näyttävät, oliko neandertalinihmisen levinneisyys nykyisin tunnettua laajempi.

neandertalinihmisen levintä 2017 wikimedia cc by sa 3.0
Nykytiedon mukaan neandertalinihmiset levittäytyivät Välimeren itäpuolelle noin 70–50 000 vuotta sitten (Blinkhorn et al 2021). Neandertalinihmiseen liittyvien luulöytöjen levintäkartta on vuodelta 2017. Kuva: Wikimedia Commons, CC BY SA 3.0.

Lähteet ja lisälukemista:

Neandertalinihminen Kalmistopiirissä

NHM / Pavid, K. 15.2.2021. Most southerly evidence of Neanderthals revealed in cave in Palestine. https://www.nhm.ac.uk/discover/news/2021/february/most-southerly-evidence-of-neanderthals-revealed.html

Blinkhorn, J., Zanolli, C., Compton, T., Groucutt, H. S., Scerri, E. M., Crété, L., … & Blockley, S. (2021). Nubian Levallois technology associated with southernmost NeanderthalsScientific reports11(1), 1–13.

De Groote, I., Bello, S. M., Kruszynski, R., Compton, T., & Stringer, C. (2014). Sir Arthur Keith’s Legacy: Re-discovering a lost collection of human fossilsQuaternary International337, 237–253.

Garrod, D. A., & Bate, D. M. (1942). Excavations at the cave of Shukbah, Palestine, 1928. In Proceedings of the Prehistoric Society (Vol. 8, pp. 1–20). Cambridge University Press.

UNESCO (2021). Wadi Natuf and Shuqba Cave. https://whc.unesco.org/en/tentativelists/5712/

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.