Historiallinen aika Paasikivi Sofia Suomi

Mitä kakka kertoo menneisyydestä? – ”Kappas, kakkaa!” -näyttely Turun biologisessa museossa

Sofia Paasikivi

Turun biologisessa museossa on 18.1.–20.11.2022 esillä Kappas, Kakkaa! -näyttely, jossa kerrotaan monitieteisellä otteella ulosteiden vaikutuksesta ympäristöömme ja meihin. Näyttelyn painopiste on luonnossa, eri eläinlajeissa ja jätösten tunnistamisessa, mutta mukaan on ripoteltu myös arkeologiaa ja historiaa.

Kappas, Kakkaa! -näyttely on avoinna marraskuuhun 2022.

Turun biologinen museo on auennut pitkän remontin jälkeen yleisölle vuoden 2021 lopussa. Museon vaikuttavat dioraamat on kunnostettu vanhaa kunnioittaen, ja seinillä kiertää uusi vaihtuva näyttely, joka tällä kertaa liittyy ulosteisiin, niiden tunnistamiseen ja merkitykseen sekä luonnolle että ihmisille.

Vaikka Kappas kakkaa! -näyttelyn painopiste on eläinkunnan papanoiden ja pökäleiden esittelyssä, on lähestymistapa silti monitieteinen ja kiehtova. Näyttelyn seinillä on luontokuvia eläinten ulosteesta ja ulostavista eläimistä sekä otteita esimerkiksi koirankakan keräämistä koskevasta sanomalehtikeskustelusta ja liito-oravien papanoiden sotkemista rakennusprojekteista. Historialliset faktat vesivessan kehittämisestä 1500-luvun lopulla ja monille suomalaisille tutut elementit kuten seinille ripustetut ulkohuussin vessanistuimet puolestaan antavat historiallista ja kulttuurista kontekstia sille, miten suhtaudumme jokapäiväiseen ja arkiseen, mutta usein silti kiusalliseksi koettuun kakkaan.

Karhunkakka on kooltaan melko näyttävä pökäle, mutta kertoo paljon myös eläimen ruokavaliosta, terveydestä ja liikkumisesta.

Muinaisia ulosteita kutsutaan koproliiteiksi, ja niiden avulla voidaan tutkia esimerkiksi ihmisten ja eläinten ruokavaliota sekä bakteereja ja niiden evoluutiota. Ulostetta on myös kautta historian hyödynnetty monin erilaisin tavoin; virtsaa on käytetty esimerkiksi nahan parkitsemiseen ja lanta puolestaan on monikäyttöinen raaka-aine, jota on hyödynnetty niin lannoitteena, polttoaineena kuin rakennusmateriaalinakin.

Näyttelyssä kerrotaan lyhyesti vessojen historiasta ja esimerkiksi siitä, paljonko eläimiä – ja sitä kautta niiden ulosteita oli historiallisessa Turussa. Vielä 1800-luvulla Turun kaupunkialueella oli paljon hevosia ja karjaa ja luonnollisesti myös näiden eläinten jätöksiä. Turun palon 1827 jälkeen laaditussa uudessa asemakaavassa kiellettiin rakentamasta kadulle viettäviä lantasuoja, jollaisista lanta oli aiemmin tyhjennetty suoraan kadulle. Hevosvetoiset kärryt pysyivät kuitenkin kulkuvälineenä Turun kaduilla aina 1960-luvulle asti, joten lannan haju on ollut osa suomalaisia kaupunkeja vielä varsin hiljattain.

Näyttely sisältää 12 minuutin videon, jota voi istahtaa katsomaan nelireikäisen huussinistuimen päälle. Videolla erilaiset asiantuntijat biotieteilijöistä arkeologeihin kertovat siitä, mitä kakasta on mahdollista tutkia ja miksi ulosteiden tutkiminen on tärkeää. Myös osa näyttelyteksteistä on piilotettu seinälle ripustettujen ulkohuussin istuinrinkuloiden sisälle, mikä tarjoaa mahdollisuuden availla luukkuja ja löytää uutta, mikä myös riemastuttaa.

Huussin istuimiin piilotetut näyttelytekstit olivat lasten selkeä suosikki. Kuva: Sofia Paasikivi.

Kappas kakkaa! -näyttely lähestyy modernille kaupunkilaiselle joskus kiusallista aihetta huumorin kautta, mutta tuo esiin kiinnostavia ja tärkeitä kysymyksiä historiasta ja luonnosta. Näyttelyelementit kuten monireikäinen huussipenkki ja vessan istuimiin piilotetut tekstit olivat ilahduttavia yksityiskohtia, jotka tarjosivat eri ikäisille kävijöille syytä nauruun ja ihmettelyyn, mutta myös oikeaan oppimiseen ja oivaltamiseen.

Samalla kun kiertää vaihtuvan näyttelyn kannattaa pysähtyä ihastelemaan remontin ohella kunnostettuja mutta yhä alkuperäisessä asussaan olevia dioraamoja, jotka ovat suurelta osin pysyneet samana siitä asti kun Turun biologinen museo perustettiin vuonna 1907. Kauniit ja taidokkaasti tehdyt dioraamat tekevät biologisesta museosta myös museokentällä kiinnostavan historiallisen esimerkin oman aikansa näyttelytekniikasta. Yhtälailla kannattaa kiinnittää huomiota myös kauniiseen kansallisromanttiseen museorakennukseen, joka on yksi Turun rakennushistorian kiinnostavista kokonaisuuksista.

Turun biologisen museon tunnelmalliset dioraamat on kunnostettu remontin yhteydessä liikaa vanhaa muuttamatta. Kuva: Sofia Paasikivi.

Arkeologisesta ulostetutkimuksesta ja koproliiteistä voit lukea lisää täältä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.