Teemu Väisänen
Pohjois-Satakunnan asutushistoria ulottuu kauas historian hämäriin, sillä alueelta tunnetaan Satakunnan vanhimpia kivikautisia asuinpaikkoja Ancylusjärven muinaiselta rantaviivalta. Tutkimuksellisesti alue onkin siis mitä mielenkiintoisin, mutta tästä huolimatta Pohjois-Satakuntaan on suunnattu vain vähän arkeologisia tutkimuksia, ja alueelle onkin muodostunut tutkimuksellinen tyhjiö.
Vaikka Pohjois-Satakunnan historia on jäänyt vielä suurelta osin selvittämättä, alueella on useita vierailemisen arvoisia muinaisjäännöksiä, joista osaa on myös tuotu esiin opaskyltein. Aikaisemmin Kalmistopiirissä on esitelty Karvian vierailukohteita, joten tässä artikkelissa esittelemme muutamia kohteita muista Pohjois-Satakunnan kunnista.
Myllyluoma
Kankaanpään Honkajoelta löytyvä Myllyluoman mesoliittinen asuinpaikka on yksi kivikauden tutkimuksen klassikkokohteista. Alueella toteutettiin vuonna 1952 Ville Luhon johtama arkeologinen kaivaus, jonka antiin lukeutuu kvartsia, liuskekeihäänkärki ja kaksi talttaa. Lisäksi alueelta löydettiin kodanpohjaksi tulkittu rakenne. Kaivausalueelta havaitun 16 hiiltyneen paalunsijan perusteella asumus on ollut kooltaan lähes 8 metriä pitkä ja 6 metriä leveä, ja sen eteläseinustalla sijaitsi 3,5 x 2 metriä laaja eteisrakennus.
Asuinpaikkaa ei ole ajoitettu radiohiiliajoituksella, mutta sijainnin perusteella asumuksen iäksi on laskettu 6000–6500 eaa, jolloin asuinpaikka sijaitsi Ancylusjärven pienen lahden itärannalla (Luho 1967). Asia pyrittiin varmentamaan koekaivauksissa keväällä 2023, mutta tällöin talviset sääolosuhteet ja routainen maa rajoittivat tutkimusten laajuutta. Kaivausten löytöaineisto rajoittui kvartsi-iskoksiin ja yhteen kaapimeen, eikä kaivauksissa löydetty radiohiiliajoitukseen soveltuvaa aineistoa.
Asuinpaikalle vievät opasteet Kauhajoentien ja Jyllinkosken risteyksestä alkaen, mutta vaihtoehtoisesti kohteen löytää myös kirjoittamalla navigaattoriin Vakkurintie 321. Perillä odottaa pieni parkkipaikka sekä asumukselle johtava viitoitettu polku. Vuonna 1952 löydetyn asumuksen läheisyyteen on pystytetty kyltti, jossa alueen historiaa ja tutkimuksia esitellään tarkemmin. Myllyluoman asumuksen ennallistukseen pääsee tutustumaan puolestaan Jyllin leirikeskuksen pihalla osoitteessa Pukarantie 1123.
Narvin ja Kylmänmyllynlähde
Mikäli kaipaat luonnonrauhaa ja ripauksen menneisyyden mystiikkaa, ota suunnaksi Jämijärvi, missä sijaitsee Narvin ja Kylmänmyllynlähde. Näiden lähteiden vedellä on kerrottu olleen parantavia voimia ja koska toista lähteistä on kutsuttu myös uhrilähteeksi, kenties sen kätköön on päätynyt myös paikallisten pieniä uhrilahjoja.
Vaikka kohteet itsessään ovat luonnonlähteitä, niihin liitettyjen kertomusten takia lähteet on nimetty muinaisjäännöksiksi. Lisäksi lähteisiin saattaa liittyä hyvinkin mielenkiintoinen materiaalinen kulttuuri, sillä vastaavanlaisten kohteiden tutkimuksissa on todettu, että lähteiden yhteydessä voi olla merkkejä niiden käytöstä: kaivorakenteita, veden ohjaamiseen rakennettuja rännejä ja lähdevieraiden paikalle jättämiä erilaisia esineitä, kuten juoma-astioiden kappaleita (Moilanen & Närväinen 2019).
Jämijärven lähteille pääset seuraamalla Uhrilähteentieltä luoteeseen kulkevaa nimetöntä tietä, joka päättyy pienelle parkkipaikalle. Parkkipaikalta voit seurata opasteita lähekkäin sijaitseville lähteille. Molemmille lähteille on rakennettu vakaat katselutasanteet, joilta kelpaa seurata veden pulppuamista.
Metsätenhola ja Hiidenharju
Merikarvialla sijaitsevat Metsätenholan röykkiöalue sekä Hiidenharjun röykkiö sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Vaikka nämä pronssikautiset röykkiöt eivät vastaa kooltaan Etelä-Satakunnan suuria monumentaaliröykkiöitä, ne esiintyvät edukseen jäkälän peittämien kallioiden päällä ja ovatkin siis yhdistettynä hyvä kohde lyhyelle metsäretkelle.
Metsätenholan muinaisjäännösalue koostuu kolmesta kallion päällä sijaitsevasta pronssikautisesta röykkiöstä, jotka ovat halkaisijaltaan 4-6 metriä ja korkeudeltaan 0,3-0,7 metriä. Santakankaan röykkiö koostuu puolestaan yhdestä, pienellä kallionpaljastumalla sijaitsevasta röykkiöstä, joka on halkaisijaltaan 10 metriä ja korkeudeltaan 1,2 metriä. Alueella on tiettävästi sijainnut myös muita röykkiöitä, mutta ainakin yhdestä on kertoman mukaan viety kiviä maantien rakennustöiden yhteydessä.
Vuonna 1980 molemmilla muinaisjäännösalueilla tehtiin arkeologisia kaivauksia professori Unto Salon valvonnassa (Salo 1980). Tällöin Hiidenharjun röykkiöstä ja Metsätenholan parhaiten säilyneestä röykkiöstä löydettiin palaneita luita, jotka luetteloitiin osaksi Turun yliopiston kokoelmaa. Kaivauksissa ei tehty muita löytöjä. Tutkitut röykkiöt ennallistettiin kaivausten päätteeksi, jolloin ne rakennettiin säännöllisemmiksi ja hieman aikaisempaa korkeammiksi.
Röykkiöitä pääset ihastelemaan jättämällä auton levennykselle, joka löytyy käännyttäessä Merikarviantieltä Housunpuntun metsätielle. Näiltä kohdin lähtee myös Metsätenholan röykkiön suuntaan vievä pusikoitunut metsätie. Metsätenholalta ei vie mitään polkua Hiidenharjun röykkiölle, mutta maasto on helposti kuljettavaa metsää.
Lopuksi
Mikäli kaipaat Pohjois-Satakunnasta myös muuta nähtävää, niin kannattaa tutustua tarkemmin alueen moniin kohteisiin Kulttuuriympäristön palveluikkunan kautta. Esimerkiksi lähteiden ystäville alueelta on tarjolla jo vuosisatoja matkalaisten pysähtymispaikkana toiminut Kuninkaanlähde. Koska Pohjois-Satakuntaan on suunnitteilla uusia kaivaustutkimuksia jo ihan lähivuosina, kenties jatkossa entistä useammalta muinaisjäännökseltä löytyy opasteet arkeologian ystävien iloksi.
Kirjallisuutta:
Luho, V. 1967. Die Suomusjärvi-Kultur. Die Mittel- und Spätmesolithische Zeit in Finnland. SMY A 66. Suomen Muinaismuistoyhdistys.
Moilanen, U. & Närväinen, N. 2019. Terveyslähteet historiallisen ajan muinaisjäännöksinä. Suomen Museo 2016-2017: 99–115.
Salo, U. 1980. Kertomus rauniokaivauksista Merikarvian Pappilan kylän alueella vuonna 1980. Turun yliopisto.
Uusi-Seppä, N. (toim.) 2012. Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna. Satakunnan Museo.
KALMISTOPIIRI 