Kaisa Kyläkoski
Oskar Rancken (1824–1895) ehti elämänsä aikana tehdä paljon opettajan työnsä ohessa. Yleisesityksissä painottuu kansanperinnekeräyksensä ja kirjakokoelmansa, joka on nykyään Unescon kansallisessa Maailman muisti -rekisterissä osana Vasa svenska lyceumin kirjastoa. Vähemmän huomiota on saanut esimerkiksi Ranckenin läsnäolo Kallialan kirkontilien (1469–1524) löytyessä kesällä 1851 eikä kaikissa elämäkerroissaan mainita edes kesällä 1886 johtamiaan Leväluhdan vesikalmiston ensimmäisiä kaivauksia. Rancken keräsi kirjojen lisäksi Vaasan lukiolle monipuolisen esinekokoelman sekä välitti Pohjanmaalta tehtyjä löytöjä Suomen muinaismuistoyhdistykselle. Mahdollisesti merkittävin hankintansa oli kuitenkin paljastunut Ahvenanmaalta.
Oravaisista kotoisin ollut päivätyöläinen karsi kesällä 1866 Ahvenanmaan Jomalan Hammaruddan peltojen välissä ollutta vesakkoaluetta ja löysi joukon hopearahoja, joista osa oli ehjiä ja toisista leikattu paloja pois. Mies ei kai sanonut mitään työnantajalleen tai muille paikallisille, vaan keräsi kolikot ja toi ne kotiin.
Pohjanmaalle päästyään mies myi kolikoita pienissä erissä useille ihmisille. Joulun edellä hän oli ostoksilla Vaasassa, mutta ei löytänyt ostajia. Hän tapasi Oskar Ranckenin 17.12.1866 lukiolla keskipäivän kymmenen minuutin välitunnin alkaessa. Ranckenilla ei ollut tapana myöhästyä opetustunneiltaan, mutta tällä kertaa välitunti venähti vartilla. Tarkasteltuaan tarjottuja rahoja pintapuolisesti Rancken tiedusteli mieheltä niiden alkuperää ja lopulta lunasti kaikki kolikot.
Yksi aiemmista ostajista oli kauppias N. P. Åberg, joka vuoden lopussa lahjoitti Vaasan lukion rahakokoelmaan kolme Oskar Ranckenin arabialaisen tekstin perusteella muhamettilaisiksi määrittelemää hopearahaa. Rancken lähetti tämän jälkeen Vasabladetiin yhteenottokehoituksen muille kolikoiden ostajille. Tarkoituksenaan oli joko lunastaa rahat tai ainakin vertailla ja dokumentoida niitä, jotta ”voitaisiin selvittää, kuinka kauan sitten rahat olivat päätyneet suomalaiseen maahan.”
Vielä ei ollut olemassa Suomen muinaismuistoyhdistystä, joten Rancken lähetti tiedon aarrelöydöstä Suomalaisen kirjallisuuden seuran historialliselle osastolle. Sen kokouksessa tammikuun 1867 lopussa luetussa kirjeessä Rancken kertoi saaneensa koottua aarteesta 24 luodin eli 335 gramman verran. Laajemmin samasta kokouksesta raportoitiin Ranckenin toinen kirje, jossa hän puhui muinaismuistojen suojelemisen ja tähän ohjaavien määräysten puolesta. Yksi kokousreferaatin lukijoista lähetti nopeasti seuraavan päivän lehteen kysymyksen siitä, oliko noudatettu vuoden 1734 lain Pahanteon kaaren 34 luvun 2. pykälää ja Suomen maaherroille 20.8.1755 lähetetyn kuninkaallisen kiertokirjeen määräyksiä eli tarjottu aarretta kruunulle lunastettavaksi. Kokouksessa tätä puolta ei ollut tuotu esille, mutta oli muistettu, että jo 1629 annettiin muinaismuistoja suojannut määräys.
Aarniosta ja wedenpohjasta löytystä tawarasta, eli muusta sencaldaisesta, johonga omistajata ei löydy, ottacon maan-isändä puolen ja löytäjä toisen puolen. Jos se on wanhaa mynttiä, culdaa, hopiaa, cuparia, mitallia, eli muita taito-cappaleita; nijn pitä hänen sen Cuningalle tarjoman. Jos Cuningas sen lunasta; andacon hänelle täyden hinnan, ja cahdexannen osan werran sijhen tygö: sen hinnan pitäkön se cuin löysi. Meri-hyljystä ja Laiwa-löydöstä, eroitetan Meri-Laisa.
Ranckenin piti tietenkin julkisesti vastata ”kunnoittavan” kysymyksen muodossa esitettyyn syytökseen ja hän teki sen sekä ripeästi että perusteellisesti. Heti aluksi hän tunnusti, ettei ostoja tehdessään tuntenut kumpaakaan mainittua lakia. Kuvattuaan välitunnin ostotilannetta Rancken totesi, että lain mainitseminen olisi todennäköisesti johtanut siihen, että kolikot eivät olisi koskaan olisi tulleet muinaisuudentutkijoiden tietoon.
Todennäköisesti tämän kirjoittelun seurausta oli SKS:n esimiehen Gabriel Reinin valtiopäiville maaliskuun alussa tekemä anomus muinaismuistoja suojaavien lakien uudistamisesta. Asetus muinaismuistojen rauhoittamisesta ja säilyttämisestä annettiin kuitenkin vasta vuonna 1883. Mahdollisesti valtakunnallisemman julkisuuden seurausta oli myös se, että Vaasan lukion kokoelmiin tai muuhun yleisön käyttöön lahjoitettiin helmikuussa 1867 Orismalan ruukinpatruuna Björkenheimin välityksellä Ruotsin alamaisen, ruukinkirjanpitäjä Bergin ostamat 8 ”muhamettilaista” kolikkoa.
Kesällä 1867 Rancken kävi Helsingissä yleisessä opettajien kokouksessa. Hänellä oli mukanaan arabialaiset kolikot, joita hän olisi halunnut näyttää Gabriel Geitlinille, joka sekä entisenä itämaiden kirjallisuuden ja Raamatun eksegetiikan professorina sekä yliopiston raha- ja mitalikabinetin johtajana olisi ollut parhaita asiantuntijoita Suomessa antamaan lisäymmärrystä raha-aarteesta. Rancken ei kuitenkaan Geitliniä tavoittanut eikä mainitse rahakabinetin tuolloista johtajaa Wilhelm Lagusta hakeneensakaan.
Ennen kuin Rancken ehti saada kolikoita kenenkään nähtäväksi, ne varastettiin 23.7.1869 osana isompaa kolikko- ja mitalikokoelmaa. Rancken toimitti jo seuraavan päivän lehteen uutisen, jossa hän erityisesti mainitsi tavallista ohuemmat arabialaiset rahat, mutta ei selventänyt oliko kyse lukion vai yksityisestä kokoelmastaan.
Jo viikon kuluttua todistuslausuntojen ansiosta varkaan henkilöllisyys oli selvillä. Rancken lähetti sanomalehteen kuulutuksen, jossa annettiin varkaan tunnusmerkit, mutta korostettiin, että kolikoiden takaisin saanti oli tärkeämpää kuin rikollisen rankaisu. Viestin vahvistamiseksi Rancken tarjosi ruotsalaisista rahoista kaksi kertaa niiden metallin arvon ja arabialaisista kolminkertaisen summan. Viikkoa myöhemmin varas oli kaupungin vankilassa ja joitakin kuparirahoja saatu takaisin. Suurin osa saaliista löytyi Kauhajoen tilapäisen nimismiehen, majuri M. af Enehjelmin toimien ansiosta. Rancken totesi myöhemmin episodin maksaneen hänelle 300 markkaa eli nykyrahassa noin 1 700 euroa.
Kesällä 1876 Ahvenanmaan Saltvikin Bertbystä löytyi 829 arabialaista rahaa. Todennäköisesti tämä osaltaan innoitti Wilhelm Laguksen ottamaan yhteyttä Ranckeniin vähän ennen osallistumistaan itämaiden tutkimuksen konferenssiin Pietarissa syksyllä 1876. Järjestyi pikainen tutustuminen rahalöytöön, johon kuului tässä vaiheessa 57 kokonaista rahaa ja 122 fragmenttia. Kymmenen vuotta ensikosketuksen jälkeen Rancken sai tietää, että kolikot ajoittuivat vuosiin 710–848. Lagus vei merkityksellisimmät kolikot näytettäväksi Pietariin ja arvattavasti toi ne myös takaisin.
Rancken valokuvautti arabialaiset rahat tai ainakin osan niistä 1870-luvun alussa. Valokuvia esiteltiin Suomen muinaismuistoyhdistyksen kokouksessa alkuvuodesta 1879. Vuonna 1883 eli samana vuonna, kun muinaismuistoja suojaava asetus annettiin, Rancken lahjoitti rahat Helsingin yliopiston raha- ja mitalikabinettiin. Tosin hän jätti yhden Samarkandissa leimatun kokonaisen kolikon ja neljä palaa Vaasan lukion kokoelmiin.
———
Kirjoittaja FT Kaisa Kyläkoski on historiantutkija, joka on vuosikymmeniä ollut kiinnostunut menneisyyttä tutkivista amatööreistä.
Lähteet
Sanomalehtiuutiset ja -kirjoitukset:
Rancken O. ”Till Wasa gymnasii myntsamling”. Vasabladet 29.12.1866
”Finska Litteratursällskapets historiska sektions möte”. Helsingfors Dagblad 01.02.1867
”Höflig fråga till herr lektor Rancken”. Hufvudstadsbladet 02.02.1867
Rancken, Osk. ”Swar å en ”höflig fråga” i n:o 28 af Hufvudstadsbladet”. Hufvudstadsbladet 13.02.1867
Rancken, Osk. ”Till Wasa gymnasii samlingar”. Vasabladet 23.02.1867
”Skydd för våra fornminnen”, Helsingfors Dagblad 07.03.1867
”Förlust för historieforskningen”, Vasabladet 24.07.1869
Rancken, Doktor, ”Tillkännagifwande”. Vasabladet 07.08.1869
”Den person”. Vasabladet 14.08.1869
Rancken, Oskar. ”Emedan den hos untertecknad”. Vasabladet 28.08.1869
Joir [Oskar Rancken]. ”Ett bidrag från Wasa till orientalistkongressen i S:t Petersburg”. Vasabladet 23.09.1876
”Fornminnesföreningens möte”. Morgonbladet 13.03.1879
”Fornminnesföreningens sammanträde”. Hufvudstadsbladet 16.03.1879
”Till Ålands kulturhistoriska museum”. Åland 10.02.1906;
Kirjallisuus:
Andersson, Håkan. Rancken, Oskar. Biografiskt lexikon för Finland 2007 (http://urn.fi/URN:NBN:fi:sls-5478-1416928958084)
Storå, Nils. Oskar Rancken som etnologisk insamlare i europeisk perspektiv. Teoksessa Oskar Rancken: pedagog och samlare, folklivsvetare och historiker, toimittanut Carsten Bregenhöj. Meddelanden från Folkkultursarkivet, 18. SLS 2001, 24–31
KALMISTOPIIRI 
Kiinnostava ja ansiokas kirjoitus, jossa kuitenkaan ei lainkaan mainita löytöä käsitteleviä useita numismaattisia kirjoituksia. Ranckenin ansioita on joka tapauksessa täysi syy korostaa. Kiinnostavaa on myös, että hän oli sekä Aspelinin veljesten että H. F. Antellin opettaja Vaasan lukiossa.
TykkääTykkää
Sain yksityisesti huomautuksen, että rahalöydöstä on sivun verran tietoa Tuukka Talvion väitöskirjassa Coins and coin finds in Finland AD 800-1200 (2002). Talviolla oli käytettävissä Oskar Ranckenin kirje Wilhelm Lagusille 11.7.1876. Siinä selostettiin löytöä sekä kerrottiin, että vuoden 1869 varkauden yhteydessä kolikkojen yhteydessä ollut tieto niiden löytökontekstista oli tuhoutunut. Näin ollen Rancken ei voinut olla varma oliko koko Hammaruddenin aarre saatu uudelleen kokoon.
Rancken ei antanut kolikkoja yliopiston kokoelmiin vaan pitkän neuvottelun jälkeen hänelle maksettiin niistä 350 markkaa vuonna 1883.
– Kaisa Kyläkoski
TykkääTykkää