Sampsa Perälä
Vuoden 2024 alussa julkaistiin artikkelikokoelmakirja Luihin ja ytimiin – Tutkimuksia ja tulkintoja Euran Luistarin kalmistosta. Kirja käsittelee uudempia Luistariin liittyviä tutkimusaiheita ja muita näkökulmia. Kirjan ovat toimittaneet Heli Etu-Sihvola, Ulla Moilanen ja Jhonny Therus. Monipuolinen teos on kookas, sillä kaikki artikkelit ovat kirjassa sekä suomeksi että ruotsiksi. Ilmeisesti kirjahyllystä näin kookkaamman siivun vievä teos ei ole karkottanut tavanomaisesti hyllytilapuutteesta kärsivää lukijakuntaansa, sillä kustantajalta saamani arvostelukappale on tuoretta toista painoserää. Kotimaisessa Otavan kirjapainossa laaditun avainlippu- ja ympäristömerkillä varustetun kirjan yleisilme on laadukkaan ja harkitun oloinen.
Kirjan ilmettä sävyttävät lukuisat joko koko sivun tai pienemmän kokoiset kuvat historianelävöittäjistä. Historianelävöityskuvien käyttö tässä kirjassa on luontevaa, sillä kyseisen valokuvauslajin taustat Suomessa kytkeytyvät paljolti Euran alueella kukoistavaan rautakauden elävöittämiskulttuuriin ja Luistarin kotisivuprojektiin. Tätä taustaa Ulla Moilanen avaa yhdessä Jhonny Theruksen kanssa kirjan 18. artikkelissa.
Kirjan artikkelien asiasisältöihin liittyvät diagrammit ja havainnollistavat kuvitukset ovat myös laadukkaasti ja huolellisesti tuotettuja. Asiasisältökuvitus on jakautunut molemmilla kielillä julkaistujen artikkelien varrelle. Pääosin tämä ei haittaa, mutta muutaman kerran havaitsin vasta ruotsinkielistä artikkelia selaillessa aiheen hahmottamista auttavan kuvan tai kaavion. Mieluummin ruotsiksi artikkeleita lukeva saattaa kohdata saman ongelman. Lukijan voi olla hyvä selailla kummankin kielisen artikkelin kuvitusta jo etukäteen tai selailla kuvat viimeistään luettuaan artikkelin.
Kirjan artikkeleissa käsitellään Luistarin tutkimuksia ja siihen liittyviä näkökulmia laajasti. Kirjan yläaiheet on jaettu kolmeen osaan: 1. Luiden ja hautojen tutkimuksia, 2. Esineistöstä ja vaatetuksesta elävöitykseen ja 3. Luistari inspiraation lähteenä. Yksityiskohtaisemmin kirjan artikkelien ja tietolaatikoiden monipuoliseen kattaukseen voi tutustua oheisesta kuvasta.
Itseäni monen muun rautakaudesta kiinnostuneen suomalaisen tavoin Luistari on aina kiehtonut. Liitän Luistari-kiinnostukseeni arkeologiseen mielenkiintoon laajemminkin mielestäni liittyvän ilmiön. Koska arkeologinen tutkimus ja tieto harvoin valmista tai edes eheää, siihen perehtyvä takertuu pala palalta hahmottuvan ja aukeavan mysteerin kierteisiin, jossa uusi opittu tai tutkittu tieto avaa usein liudan uusia kysymyksiä ja ”mysteereitä”. Luistari on tässä mielessä kiehtova kohde suomalaisessa arkeologiassa, koska sieltä on harvinaisen paljon eheää materiaalia, joka mahdollistaa myös laajempien tutkimusaiheiden ja tulkintojen kirjon. Mysteerikierteen ansiokkaassa ruokinnassa arvosteltava kirja ei muodosta poikkeusta muusta Luistari-kirjallisuudesta.
Kuten kirjan takakansiteksti toteaa ”Euran Luistari on yksi Suomen suurimmista arkeologisesti tutkituista paikoista.” Kirjan artikkeleissa todetaan sekin fakta, että Luistari on luonteeltaan poikkeuksellinen rautakautinen kalmisto Suomessa, koska siellä (ja Pyhäjärven seudulla) tehtiin pääasiassa yksilöiden ruumishautauksia muita seutuja aiemmin, joilla harjoitettiin usein kollektiivista polttohautaamista. Sami Raninen toteaakin kirjan päättävässä artikkelissaan, että hautaustapojen poikkeavaisuuksista riippumatta Euran kalmistojen yksilöhautauksista voidaan yleistää joitain tulkintoja koskemaan Lounais-Suomen tai Hämeen kollektiivihautausten aikaista rautakautta. Unohtamatta paikallista vaihtelua.
Kirja sai minut pohtimaan Luistarista uusia ja vanhoja kysymyksiä, joita esittelen esimerkkejä seuraavan alustuksen jälkeen. Jollain tavalla Eura ja Luistari olivat rautakaudella erityisiä paikkoja. Siellä kukoisti omanlainen kulttuuripiirinsä ja se oli ehkä jopa kauppaverkostossa piste, jonne ulottui kauppatavaraa kaukaakin, kuten kirjassa käsitelty Itä-Rooman valtakunnan alueelta Luistariin kulkeutuneiden lasihelmien tapaus osoittaa (artikkeli 8, Jhonny Therus). Pohdittavaksi jää, miksi näistä kansainvälisistä kauppapisteistä syrjässä oleva paikka olisi ylipaikallisesti merkityksellinen? Ei välttämättä ole myöskään osoitettavissa, että Luistariin haudanneiden varallisuus olisi ollut täysin poikkeuksellista Suomen kontekstissa, joskin kalmistoalueen pitkä käytön jatkuvuus ja osassa hautauksista esiintyvä varallisuus kertonee yhteisön suhteellisesta vakaudesta. Monet haudattiin ilman esineitä samanaikaisesti, kun toiset saivat rikkaat varustelut. Keitä he olivat? Pääsisivätkö orjatkin yhteisön pyhittämälle kalmistolle? Vai onko kyse muuten jyrkistä luokkaeroista? (Artikkeli 7, Anna-Maria Villa) Kuten todettua, käsillä oleva kirja tuo ansiokkaasti esiin uutta tietoa ja uusia näkökulmia, mutta samalla lukijalle jää paljon kiehtovia kysymyksiä pohdittavaksi.
Laajasta aihekattauksesta huolimatta, huomasin jääväni miettimään kahden aihepiirin puuttumista: Luistarin (ts. Kauttuan kylän) tai laajemmin Euran tunnetut rautakautiset asuinpaikat sekä Luistarin aineistosta tulkittavissa oleva muinaisuskonnollisuus. Jälkimmäistä Anna-Maria Villa sivusi esineettömistä hautauksista kertovassa artikkelissaan (7.), kun hän kertoi, että varhaisimmat kristinuskon muodot mahdollisesti omaksuivat Jumalan tai Kristuksen yhteisössä vallinneeseen monijumalaiseen uskoon. Ymmärrettävästi muinaisuskon tutkiminen arkeologisesta aineistosta on haastavaa, mutta ehkä Luistarin aineistosta löytyisi enemmän aihepiiriä selittäviä tekijöitä kuin polttokenttäkalmistojen kollektiivihautauksista. Asuinpaikkojen osalta aineisto saattaa olla ohuempaa. Toisaalta kirjassa oli lyhyitäkin artikkeleita, jollaiseen olisi voinut asuinpaikoista olla aineistoa. Vaihtoehtoisesti katsauksen olisi voinut järjestellä joidenkin muiden aiheiden tavoin tietoruuduksi tai rautakautisten asuinpaikkojen aihepiiriä olisi voinut käsitellä maantieteellisesti laajemmalla otannalla.
Osa kirjan artikkeleista käsittelee rautakautta yleisemminkin, eikä vain Luistarin kalmiston osalta, esimerkiksi miesten muinaispukeutumista käsittelevä artikkeli 14 ja rautakautisia kuva-aiheita nykyaikaisessa tatuointikulttuurissa käsittelevä artikkeli 20. Kirjan laaja artikkelikattaus on hyvä katsaus Luistarin merkitykseen Suomen rautakausitutkimukselle ja se antaa myös uusia mielenkiintoisia tietoja aiheesta kiinnostuneelle. Kirjan monipuolista aihevalikoimaa havainnollistaa Päivi Maarasen artikkelin (9.) käytännönläheinen tarkastelu siitä, miten eri muinaispukumallit sopivat imettävälle äidille. Kirjan artikkelit ovat pääosin helppolukuisia, vaikka joitakin ammatti- tai esinetermejä olisi voinut avata lukijalle huolellisemmin. Luihin ja ytimin -kirjaa voi kuitenkin hyvin mielin suositella kaikille rautakaudesta kiinnostuneille lukijoille. Tyylikäs ja täysin kotimainen kirja on myös arvokas lahja annettavaksi jollekulle.
Kirjaa saa ostettua kustantajan verkkokaupasta ja Euran esihistorian opastuskeskuksesta.
———
Kirjoittaja on laatinut vuonna 2022 käsikirjoituksen Euran esihistorian opastuskeskus Nauravan lohikäärmeen viimeisimpään vaihtuvaan näyttelyyn ”Maailman mullistukset näkyvät Luistarissa”.
KALMISTOPIIRI 