Kaisa Kyläkoski
Sarjassa esitellään viisi suomalaista muinaisesineiden kerääjää, jotka olivat aktiivisia 1800-1900-lukujen vaihteessa:
Osa 1: Muinaiskalujen etsijä Salomon Wilskman
Osa 2: Muinaiskalujen kokoilija Johan Kauppi
Atle Salmen (1878–1928, aik. Mujunen) hautajaisissa kuultiin, että Kansallismuseo oli pyytänyt vainajan valokuvaa, jotta se voitaisiin laittaa suurennettuna esiin museoon. Ajatuksen toteutumisesta ei ole tietoa, mutta Salmen keräystyö sai pysyvämmän muistomerkin Lahden museossa, jonka perustamisessa hän oli avainasemassa.
Keräilijänä Etelä-Suomessa
Asikkalan Kalkkisten kylän taloissa itsellisinä elänyt Mujusen perhe menetti vanhempansa, kun Atle oli 10-vuotias. Todennäköisesti hän oli tästä alkaen ensin pikkurenkinä ja sitten varsinaisena renkinä, kunnes otti vuonna 1896 muuttokirjan Helsinkiin.
Ennen virallista muuttoaan Atle Mujunen oli joulukuussa 1895 lähettänyt Valtion historialliseen museoon viisi Asikkalasta löytynyttä kiviesinettä ja kyläsuutarilta saadun messinkirasian (KM3178). Pian tämän jälkeen Helsinkiin saapui Atle Mujuselta myös Sysmästä kaksi tinalautasta ja länget sekä Asikkalasta kivinen aurinkokello (KM3191) sekä kolmannessa lähetyksessä esineitä Heinolasta, Sysmästä ja Asikkalasta (KM3199).
Muistokirjoituksensa mukaan innostus museoihin oli syntynyt Nikolai-veljen kautta. Nikolai Salmi oli työmieheksi kutsuttuna mennyt naimisiin Helsingissä keväällä 1892. Vuodesta 1895 alkaen hänet mainitaan osoitekalentereissa vahtimestarina, mutta vasta vuodesta 1904 alkaen on varmaa, että hän oli Kansallismuseon palveluksessa. Jo tätä ennen ja tämän jälkeen Nikolai Salmi on toimittanut esineitä museokokoelmiin (KM 3223, KM 3800, KM 7214, KM 7681) ja mahdollisesti hän tosiaan oli jo 1890-luvulla töissä museossa.
Innostuksen johdosta Atle, joka vuonna 1896 veljen mallia seuraten muutti sukunimensä Salmeksi, tarjoutui Valtion historiallisen museon esinekeräilijäksi. Hänen varhainen retkensä helmikuussa 1896 suuntasi Tuusulaan, josta hän hankki neljä esinettä (KM3224). Jo muutamaa päivää myöhemmin Helsinkiin lähti esineitä sekä Tuusulasta että Mäntsälästä (KM3229). Matka jatkui Orimattilaan, jossa Atle Salmi keräsi muun muassa seitsemät länget (KM3234). Länkiä hän keräsi myös Hollolasta (KM3240).
Hollolasta saatiin talteen myös pronssinen solki, joka oli löytynyt yli kymmenen vuotta aiemmin Jarvalan kylän Eskolan talon puutarhasta (KM3255). Soljen kanssa oli löytynyt myös miekan kädensijallinen katkelma, ja vastaava paljastui maasta myöhemmin, mutta nämä olivat päätyneet metalliromun kerääjälle. Tämä löytö oli niin merkittävä, että vielä samana vuonna arkeologi A. O. Heikel kävi tarkastamassa paikan. Hän löysi sieltä palanutta luuta ja teki sen perusteella tulkinnan kalmistosta. Nykyisin Ilmemäenkallion nimellä rauhoitetun alueen eteläpuolelta metallinetsijät löysivät vuonna 2017 esineitä, jotka kalmiston ohella viittaavat asuinpaikkaan.
Syksyllä 1896 Atle Salmi oli jälleen Hollolassa (KM3332, KM3333, KM3337). Keräämiensä esineiden joukossa oli itsellinen Elias Kalliolan kivikkoisesta maasta noin 30 senttimetrin syvyydeltä löytämät putkikeihäänterä ja pronssivartaan pätkä (KM3341). Löytöpaikka on tallentunut muodossa ”Kalliolan kylän Peltoseppälän talon maalta huoneittensa takaa Vesijärven rannalta jyrkän kallion alta”. Se ei herättänyt heti arkeologien kiinnostusta, mutta on moderneissa inventoinneissa tulkittu rautakautiseksi polttokenttäkalmistoksi.
Vuonna 1897 Atle Salmi lähetti esineitä Uudenmaan ja Hämeen rajaseuduilta (KM3402, KM3468, KM3475, KM3491). Seuraavan vuoden alussa hän oli Valkealassa (KM3501, KM3520, KM3526) ja toukokuussa Pälkäneellä, Hauholla, Lempäälässä ja Sääksmäellä (KM3539, KM3550). Lähetysten ja esineiden määrä ei ole erityisen runsas, joten todennäköisesti Salmella oli muitakin tapoja ansaita rahaa. Tähän viittaa myös hänen avioitumisensa syksyllä 1898 Helsingissä.
Avioliitto ilmoitettiin sanomalehdessä, joissa Atle Salmen nimi näkyi myös Valtion historiallisen museon esinekartuntakatsauksissa. Esimerkiksi Uuden Suomettaren lukijoilla oli 20.3.1899 pitkä lista Hattulasta, Mäntsälästä, Urjalasta ja Sippolasta saatuja esineitä. Viimeksi mainittujen joukossa oli varsinainen erikoisuus: ”2 savista juomapulloa, joiden yläosa on kuvukas ja alaosa terävään suippeneva arvatenkin astian hiekkaan pistämistä varten, sillä luultavasti on näitä juomapulloja käytetty Afrikassa, mistä ne aikoja sitte tietämättömällä tavalla lienevät kulkuneet tänne ja polvesta polveen säilyneet Pännärin talossa mainitussa pitäjässä.” Samalta Mämmälän kylän Pännärin Kristian-isännältä Atle Salmi oli saanut myös tuntemattomasta paikasta löytyneen esineen, joka luetteloitiin ”mahdollisesti jonkun kivikautisen aseen jäännöksenä” (KM3662).
Vuonna 1903 Atle Salmen keräilyinto näyttää hiipuneen, sillä yhden lähetyksen luettelointiin kirjoitettiin ”Epätietoista on lienevätkö Salmen ilmoittamat löytöpaikat luotettavat, sillä hän oli asiamiehen kautta ensin käskenyt sanoa ’ettei hän muista mistä kukin esine on saatu’, mutta kun ei esineitä luettelotta ihattu ensinkään lunastaa, lähetti hän seuraavassa mainitut tiedot.” (KM4215). Tämän jälkeen Atle Salmi lähetti vielä ainakin syksyllä 1906 kiviesineitä Hollolan Okeroisten kylästä (KM4738).
Museomieheksi
Viimeistään muutettuaan Lahteen Atle Salmesta tuli muurari. Hänet kuitenkin tunnettiin kaupungissa muinaismuistotiedoistaan ja yhdessä opettaja M. Alangon kanssa Atle Salmi teki syksyllä 1924 kaupunginvaltuustolle esityksen Lahden museon perustamisesta. Molemmat nimitettiin nelihenkiseen valmistelutoimikuntaan, joka asiansa edistämiseksi sai anomuksestaan vuoden 1925 budjettiin 6000 markan määrärahan (noin 2400 euroa). Osa rahasta kului ”pieneen korvaukseen”, jolla Atle Salmelta lunastettiin kokoelmansa lähes 300 esinettä.
Esineet ovat seuraavilta paikkakunnilta: Hollola, Hämeenlinna, Nastola, Orimattila, Asikkala, Artjärvi, Lammi, Kärkölä, Kirvu, Sippola, Heinola, Helsinki ja Turku. Niistä mainittakoon: ”kalakirves, atrain, puuvateja, tuohisia, suolakontteja, useita kivikauden esineitä, kourutaltta, rahakokoelma, ruotsinvallanaikuinen miekka, kuparisankainen avaimella avattava rahapussi, kirnuja, rukki, värttinä, yhdestä puusta laitettu pönttö vuodelta 1724, samalta vuosisadalta pari länkiä, tupakkaleikkurin yhteydessä oleva nuuskamylly, puuraitainen seinäkello, puupuntari v:lta 1758, huhmari, kirkkovakka, järveä laskiessa löydetty yhdestä puusta koverrettu ruuhi y. m.”
Maaliskuussa 1925 esineille järjestyi säilytyspaikaksi lukusalin eteisen osa. Salmen kokoelma oli vasta alku ja esinelahjoituksia niin kaupungista kuin ympäröivältä maaseudultakin pyydettiin sanomalehtien lukijoilta.
Keväällä 1928 myöhemmin Atle Salmi nimitettiin museon hoitajaksi, mutta toimi jäi lyhytaikaiseksi, sillä hän kuoli 5.10.1928 ”pitkällisen, ankaran taudin murtamana”.
Lähteet ja kirjallisuus
Kansallisarkisto: Asikkalan seurakunta. Kasteet, lastenkirjat (1860–1869, 240, 302; 1870–1879, 252, 314; 1880–1889, 289; 1890–1899, 329, 376) ja rippikirjat (1863–1871, 215, 237; 1872–1879, 295; 1890–1899, 376, 848)
Museoviraston arkisto:
Kulttuuriympäristön tutkimukset. 333/2002 Valkealan arkeologinen inventointi.
Kulttuuriympäristön tutkimukset. 208/2004 Hollola täydennysinventointi 2004.
Arkeologiset kohteet. Hollola Ilmemäenkallio 98010013; Hollola Kaislaranta 98010011.
Muinaiskalupäiväkirja
Nikolai Salmen elämästä: Ilmoituksia Helsingin suomalais-ruotsalaisesta seurakunnasta, Päivälehti 12.4.1892; Helsingin osoitekalenterit 1895-; Suomen vahtimestariyhdistyksen vuosikokous, Uusi Suometar 17.4.1904; Löydetty, Helsingin Sanomat 25.8.1906
Sanomalehdet: Nimen muutos, Hufvudstadsbladet 15.4.1896; Å pastorskansliet, Hufvudstadsbladet 10.10.1898; Valtion Historiallisen museon kokoelmat, Uusi Suometar 20.3.1899; Kaupunginvaltuuston jatkettu varsinainen kokous, Lahti 11.10.1924; Lahden museo, Lahti 28.3.1925; Lahden kaupunginvaltuuston kokouksessa, Hämeen kansa 17.3.1928; Atle Salmi, Lahti 11.10.1928; Lahden museon hoitajan Atle Salmen hautaus, Etelä-Suomen Sanomat 16.10.1928; Lahden museo uudessa olinpaikassa, Lahti 18.12.1928; Lahden kaupungin museo, Etelä-Suomen Sanomat 18.12.1928; Lahden museo mielenkiintoinen nähtävyys, Etelä-Suomen Sanomat 19.11.1932.
Tallgren, A. M. Suomen muinaismuistojen keruu. Kotiseutu 8(8–9). 1917, 79–84.
Tallgren, A. M. Museomme vakinaiset keräilijät. Suomen Museo XXV. 1918, 1–15.
Tallgren, A. M. Museomiehen työpöydältä. Kirjoitelmia muinaistieteellisten ja antikvaaristen harrastusten historiasta Suomessa. Helsinki, Tietosanakirja-osakeyhtiö. 1924, 79–95.
KALMISTOPIIRI 