Säkkijärven hirvenpiän starin – Mibo, kuspäi, konzubo?

Pirjo Uino & Christian Carpelan
Kääntäjä  Natalia Giloeva

Linkki suomenkieliseen juttuun.

Suomes on pandu taldeheh 1800-luvus algajen monii kymmenii kives varustettuloi ”zvierinpiäoruužieloi”. Erähät ollah zvierinpiäkse luajittuloi kurikkoi, enimät varziloukkohizii kivikirvehii, kudamien hamarah on vestetty zvierin piä. Yhty ristikanzan piädy čottah ottamattah vestokset ozutetah kondieloi da hirvii.

Kaksi vestoksis – Säkkijärven da Huittizien hirvenpiät – ollah suadu kuulužuttu omassah korgien taijollizen tazon täh. Net ollah piästy Suomen ”virrallizeh” taidohistourieh ezimerkilöinny ”meijän kivikaudizen taijon” parahis suavutuksis.

Säkkijärven Santajoven kyläs löydynyh ezineh on hirvenpiävestoksel čomendettu kivine loukkokirves, kuduas hirven piä on vestetty kirvehen hamarah. Vehkeh tuli vuvvennu 1907 tutkimuksen tiedoh, se pandih taldeheh Valdivon histouriellizen muzein – tulien Kanzallismuzein – arheolougizih kogomuksih 3.8.1907 da se sai luvettelonoumeran KM 4909: 1.

Säkkijärven hirvenpiä (KM 4909: 1). Kuva: Museovirasto/Finna.fi.

Pellolpäi laukkah da bovakse

Kuibo hirvenpiä on löydynyh da kuibo se on puuttunuh Kanzallismuzeih? Äijän kiänälmyksen kauti, kui muinazile ezinehile puaksuh roih vie nygöigi.

Hirvenpiän löydämizeh näh oli uudine Koitar-lehtes jo kezäl 1905 (SS 27.6.1905). Lehtes mainittih, gu ezinehty oli jo pakittu Kanzallismuzeih. Dielo eistyi edehpäi vaste heinykuul 1907, konzu Muinastiijollizen toimikunnan arheologu Aarne Michaël Tallgren oli opastujan Aarne Europaeusanke virgumatkas Miehikkäläs. Tallgrenan mugah hyö kuultih sigäläzes muinazien vehkehien keriäjäs K. A. Lindströmas, gu säkkijärveläzel kaupiččijal Mikko Mutrul olis hänen kodipidäjäspäi löydynyh zvierinpiäkirvehen pala. Kummua sanot, ga Tallgren (1907a; b) jätti sanomattah, gu nečis ezinehes oli tieduo Kanzallismuzeis jo kahtu vuottu aijemba.

Tallgren da Europaeus lähtiettih susiedupidäjäh tiijustelemah ezineheh näh. Arheologat vastavuttihgi Koskensillan kaupiččijan Mutrun kel, kudai oli suannuh ezinehen myödäväkse viizi vuottu tagaperin. Tutkijat järgieh tovestettih, gu pagin oli eložal hirvenpiäl čomendetus teräoruužien kanduvuitis. Ezineh oli katkennuh loukon kohtas da terävuittii ei olluh. Sillozen muinasmustozakonan mugah muas löytyt muinazet ezinehet pidi tarita valdivole lunnastettavakse.

Koitar-lehtes oli tieduo Säkkijärven hirvenpiäs jo 27.6.1905.


Starin ei sanele, midä paistih Mutrunke, ga jälgimäi ezineh lunnastettih kaupiččijal 6 markan hinnas. Nygözih dengoih muutetunnu Mutrule maksettih 26,41 €. Summu ei ozuttai liijan suurekse, ga verduammo sidä ruadoniekan keskičuassupalkah, kudai silloi oli vai 38 pennii, vastai summu yhtelläh ruadoniekan kahten päivän ruavos maksettuu.

Ezinehen oli löydänyh Juhana Matinpoigu Ravi pelduo kyndäjes, konzu adru oli nostanuh sen pindah. Vuvvennu 1907, konzu arheologat tuldih sih kohtah, taloi da peldo kuuluttih Juhanan vellele Simo Matinpoijale Ravile. Ezineh oli toven löydynyh jo tostukymmendy vuottu tagaperin, 1890-luvul. Mindähliennöy hirvenpiä oli myödy kaupiččijale Mutrule. Olihäi se ezineh olluh lapsien bovannugi, kerran se oli vessel da lapsen kädeh syndyi. Kovakobrahine piendy oli vikse silbinyh zvierin korvien teriä da turbua.

Löydökohtu sijaččou Santajoven kyläs (n:o 1), Santajoven notkon päivännouzurannal, Ravin taloloin da joven välis, pellon yläagjal. Juhana Ravi saneli tutkijoile, gu löydökohtas oli olluh sežo hivottu piduličču kivi, kudaman häi oli yhtelläh viškannuh iäres. Lähäl oli olluh sežo päččisijua juohattai kivehys.

Säkkijärven Ravi 1:n kiviaigaine eländypaikku talolois oigiel käil pellon yläagjal. Hirvenpiän löydökohtu on merkattu valgiel rastil, Ravi 2:n eländypaikku mečän sydämes nuolel. Agjahizennu oigiel käil Santajoven ojaine. Kuvattu luodehes. Kuva A. Europaeus 1921, Museovirasto.

 

Puututtuu moizen mieldykiinnittäjän lövvön jälgilöile Tallgren yhteltiedy azui dorogan eksperimentukaivavuksen hirvenpiän löydökohtas. Ravin pellol löydyigi kui jiännöksii muinazis tulisijois, mugai saviastieloin paloi, pieni kynzitaltu, poltetun luun palazii da kivi-iskoksii (KM 4909: 1‒6)! Hirvenpiän täh Säkkijärven enzimäine kiviaigaine eländykohtu (Ravi 1) oli löydynyh.

Hirvet da kondiet

Säkkijärven hirvenpiän puututtuu muzein kogomuksih niilöis oli jo enne sidä viizi zvierinpiävestostu, kudamis vaigu yksi hirvi da kai muut kondiet, paiči muudu Antrean Kavantsuares löydynyh kondienpiä. Sit Kanzallismuzein kogomukset ollah zvierinpiävestoksien kohtal kazvettu, ga kondiedu iellehgi on enämbi, migu hirvie.

Säkkijärven ezineh on luajittu Iänizen (Oniegan) vihanduliuskehes, kudai on äijien Suomes da Karjalas löyttylöin kiviaijan teräoruužieloin ruohkuainehtu. Mindähliennöy Wikipedies da vikse sen myödäh toizisgi verkojulgavolois on ruvennuh toistumah tiedo, gu ezineh olis vuolukivie, midä se ei yhtelläh ole. Sen sijah Huittizien hirvenpiä on vuolukivie.

Vuolukives luajittu Huittizien hirvenpiä (KM 6292: 1), kudamua ei pie sevoittua Iänizen vihanduliuskehes azuttuh Säkkijärven hirvenpiäh. Kuva: Museovirasto/Finna.fi.


Sendäh gu organine aines pyzyy tavan mugah pahoi meijän muaperäs, vikse puus, luus da sarves luajitut vestokset ollah kavottu jällettäh. Sendäh meijän tiedämys kivikavven vestoksih näh jiäy vai arbaituksekse. Suomen kallivomualavuksis ylehizin tiemu on hirvi, ga kondii on ylen harvu.

Sanotah, gu Säkkijärven hirvenpiä ozuttau nuordu hirvie, kudai tarkazeh kaččou omassah ymbäristyö. Simpatičnoi ezineh on sen azujan taijonnäyteh, omas kerras čomasti luajittu. Hirvenpiä on ylen pieni, piduhuttu katkelmal on vaigu 15 santimetrii.

Zvierinpiäkirvehet liitytäh Euroupan pohjazel havvumeččyvyöhykkehel elänyzien pyvvändyrahvahien elokseh. Suomen ulgopuolel niilöi on löydynyh enämbäine Ven’an Karjalas Anuksen čupul da syväin-Ven’al (Carpelan 1974; 1977; Žul’nikov 2012).

Uskotah, gu pyvvändyeloitavan vuoh elänyöt yhtehistöt jagavuttih kluanoih, kudamil oli yhtevys mihgi elättilajih. Säkkijärven hirvenpiävestos on voinnuh olla libo hirvikluanan tunnus, totiemu, libo piälikön arvonmerki. Iänizen päivännouzurannan kuulužembis kallivopiirroksis on kuvua kulgovehis, kudamis ristikanzan figuurat kannetah pitkii keppilöi zvierinpiälöinke.

Vuitti zvierinpiäoruužielois on vestetty pyvvändy-yhtehistölöin omien loukkohakkuloin kannakse, konzu vuitti on vestetty arorahvahien loukko-oruužieloin mallin mugah luajittuloin kirvehien kannakse. Neče sežo sanelou yhtevyksis da niilöin välitettylöis kul’tuurah kohtavujis vaikuttehis, kudamat oldih levieh kaččojen voidu vaikuttua kui socializesti, mugai uskondollizesti.

Mindäh Säkkijärven hirvenpiä on murennuh? Miksebo sen jyttymät ezinehet puaksuh lövvytäh katkennuzinnu? Ongo pagin olluh mistahto uskondollizes ritualas, kudaman aigua ezineh on murendettu? Vai olisgo sidä yhtelläh käytetty moizeh luaduh, kudai on murendannuh ezinehen sen heikombas kohtas?

Min igähine da kusbo luajittu?

Säkkijärven hirvenpiän löydö- da tutkimushistourii avuau pienen ”bokkuikkunan” Suomen da Viiburin gubernien arheolougizeh tutkimukseh. Sidä zvierinpiäkirvehen kandupuoliškuo nygözen tiedämyksen mugah voijah tarkastella syvembäh, migu ezinehen löydöaigua. Uvvembua tarkembua tutkimustu yhtelläh on olluh vai  vähäine. Opimmo yhtelläh ozuttua kudamidägi nägökohtua hirvenpiän aijoitukses, alguperäs da kul’tuurallizes taga-alas.

Milbo aijal Säkkijärven hirvenpiä on? Kyzymykseh voit vastata eländykohtan muun löydömaterjualan pohjal, löydökorgevuon libo rannansiirdymyhronolougien da ezinehtiipan perustehel.

Suurin vuitti Suomen kivizis zvierinpiäoruužielois on konzu kusgi löyttylöi, da net ei olla vuitti eländykohtua libo muudu muinastu jiännösty. Täs tapahtukses oletetah, gu pagin on eländän aigua muah puuttunuos palas. Ravi 1:n eländykohtas vastah puututtuu keramiekkua Tallgren (1907b: 69) arbai kiviaigahizekse. Europaeus löydi vuvvennu 1921 samazen eländykohtan yläozas nuorukeramiekkua da čomendemattomua vikse tazapohjazen astien savipalua. Häi korosti, gu ”sugakeramiekkua paloin tukus ei ole”. Europaeus miäritteli Ravi 1. nuorukeramizen kul’tuuran da myöhäzen kivikavven (Kiukaizien kul’tuuran) aigua käytetykse eländykohtakse (Europaeus 1923: 21‒24, 28; 1926: 36). 

Tallgrenan löytyn keramiekan uuzi tarkastelendu lujendau Europaeusan sellityksen. Keramiekku ozuttau kahtu astettu: yhtes, tazapohjazes asties savimassu on yhtenäine da hienohko; astien pindu on silei da čomendamatoi; reunu S-muodoine, alavuitti šuoriehko, seinämy verraten kaidaine. Aste ozuttau nuordu keramistu perindyö. Toizen astien savimassu on gruuboi kivimuruzienke. Seinämy on sangei, reunu luajittu pyöryžäkse; astien muoduo et voi sanuo tarkah. Aste vois rinnastua Kiukaizien keramiekkah. Nenga sit ”hirvenpiäeländykohtu” aijoittus nuorukeramiekan loppuvaihieh da Kiukaizien kul’tuuran aigah libo nenga 2800–1700 eaa.

”Hirvenpiäeländykohtas” A. M. Tallgrenan löyttyy saviastien palua (KM 4909: 3). Hurual käil nuorukeramiekkua da oigiel kiukaiskeramiekkah rinnastettavua keramiekkua. Kuva: C. Carpelan 2022.

 

Hirvenpiän igäazemua voit arvivoija sežo päivännouzupuolizen Suomenlahten rannansiirdymizen hronolougien mugah. Eländykohtan alaraja on läs 11,5 metrin korgevuol nygözes merenpinnas (Europaeus 1923: 20‒21, 28). Täl tazol randučeri liennöy olluh jälgimäzekse nenga 2100 eaa. (Miettinen 2002: 73, Fig. 46).

Säkkijärvi (nygöi Кондратьево) vuvvennu 1939. ”Hirvenpiäeländykohtu” Ravis Santajoven (nygöi Песчаная) päivännouzurannal on merkattu ruskiel miäččyzel. Säkkijärvi oli Virolahten da Miehikkälän susiedupidäi. Ylämua kuului hirvenpiäoruužien löydöaigua Säkkijärveh. Kuva: http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/sakkijarvi/sakkijarvikart.htm.

 

Säkkijärven hirvenpiän jyttyine lähäzin tundiettu vastineh  on Ruočis Upplannan Alundas vuvvennu 1911 löydynyh hirvenpiäoruužii (Almgren 1911), kudamas on sežo jiännyh teräoza, ga se ei avvuta Säkkijärven ezinehen aijoittamizekse. Christian Carpelan (1974; Uino 2007) on duumainnuh Säkkijärven hirvenpiän aijoitustu ezinehtiipan nägökohtas. Hos teräpuoldu Säkkijärven ezinehes ei tävvy, zvierinpiäčomendukses kandupuoliškos voibi piättiä kirvehen muodotiipan. Zvierinpiä on pohjazen havvumeččykul’tuuran tuoteh, ga iče oruužii ozuttau bronzuaigahistu arokul’tuuroin ezinehluaduu.

3D-malli Alundan hirvenpiäs (Historiska Museet).

Ven’an keskiozas bronzukavvel ruadoi oruužiiseppien da kaupiččijoin hallittu vaihtanduverkosto, kudamua arheolougies sanotah Seima–Turbino-ilmivökse. Jo Tallgren kiinnitti huomavuo yksittäzih kohtih, kudamat yhtistetäh Säkkijärven hirvenpiän erähäh Seiman kalmižemas Oka-joven alajuoksul löydynyöh bronzahizeh kinžualah (Tallgren 1915). Seima–Turbinon verkoston piiris maltačut muasterit luajittih korgienluadustu oruužiedu kui kives, mugai metallas da välitettih ezinehii levieh Päivännouzu-Euroupas. Kanzoinvälizes luajindu- da juandusistiemas keräl oli rahvastu eri alovehilpäi da eri ololois. Äijät vikse kuuluttih suomelas-ugrilazeh rahvahalistoh, mi toinah avvutti kielen ellendämisty.

Ollou Säkkijärven hirvenpiän luadijal olluh yhtevytty Seima–Turbinon verkostoh, se on tundenuh aroloin kirvestiipan da meččyalovehen elättitaidoperindehen. Yhteltiedy häi on vikse maltanuh käzitellä Iänizen vihanduliuskehtu da azuo kirveshamarah tovellistu zvierinpiädy juohattajan hirvenpiän. Zvierinpiä ollou luajittu sie, kus ruohkuainehtu oli kylläl, toizin sanoin Iänizen luodehčural Anuksen Karjalas. Säkkijärvele se on voinnuh puuttuo kaupan libo muuton mugah, libo toinah kallehennu lahjannu.

Zvierinpiäoruužieloin aijoitustu on mietitty jälgiaiguagi, da kannatustu on suannuh oletus, gu suurin vuitti zvierinpiäoruužielois olis aijal 3000‒2000 eaa. (Žul’nikov 2012; Mantere & Kashina 2022). Rannankorgevuon da ozin keramiekangi perustehel voit piättiä, gu Säkkijärven hirvenpiän aijoituskritieriet kuigi yhtenjyttyöh vihjatah kolmanden vuozituhanden jälgipuoliškole enne aijanlaskun aigua. Liittynöy hirvenpiä Seima–Turbino-ilmivöh, se aijoittus tipolougizen rinnastuksen mugah loppevujah kivikaudeh da algajah vahnemban metallukavven aigah libo nenga 2000‒1700 eaa.

Bronzahizes rannehčomendukses on kaksi piendy hirvenpiädy, kudamien ezikuvannu on Säkkijärven hirvenpiä. Kulduseppy Tony Granholm luadi dizainan vuvvennu 2000 Kalevala Korule Hirvenpiäčomendussarjan vuozituhanden vaihton pruaznuičendan kunnivokse. Kuva: P. Uino 2022.

Uudempia löytöjä Säkkijärveltä

Konzu talvivoinu sytyi, Säkkijärvel tiettih äijy mostu eländykohtua, kus oli olluh kiviaigastu löydyö (Huurre 2003: 156). Kerkko Nordqvist da Oula Seitsonen (2007) ollah kačeltu alovehen suomelastu tutkimushistouriedu kattavasti. Tallgrenan da Europaeusan (Äyräpää 1930‒) ližäkse Säkkijärvel ollah luajittu arheolougistu tutkimustu  Julius Ailio da Sakari Pälsi, vuvvenu 1936 yhtes Jouko Voionmaan kel. Sen jälles arheolougine tutkimus keskevyi 70 vuvvekse.

Säkkijärven rannikko da joginotkot sijaittih lujah kontroliiruitul rajavyöhykkehel 2000-luvun algussah. Vuvves 2003 algajen ven’alazet arheologat ollah liikuttu alovehel Baltiekkumeren guazubutkiliinien inventarizacien täh. Hyö ollah löytty kiviaigazii eländykontii, kudamii tutkittih kaivamal kezil 2005 da 2006. Jälgimäzenny kezän keräl oli sežo suomelastu arheologua. Projektu sai finansiiruičendua Karjalan kul’tuurufondaspäi, da se oli jatkandua Ven’an Tiedoakademien da Helsingin yliopiston arheolougien opastunduainehen monivuodizele yhtesruavole. Ečindöis paikandettih tostukymmendy enne tundemattomua kiviaigastu eländykohtua, da nenga sit kuva Säkkijärven muinazes eloitandupaikas on tarkendunnuh.

Myöhembä muinazen eloitandupaikan merkilöi ollah rannikkoalovehen bronzuaigahizet hiijenpäčit (Nordqvist & Seitsonen 2007 ja mainitut lähtehet), kudamis erähii piiteriläzet arheologat ollah kaivettugi vuvvennu 2017 (Gorodilov 2021). Säkkijärven čural, kus on äijy mostu löydyö, pidäsgi luadie ližiä tutkimustu.

——–

FT Pirjo Uino on Helsingin yliopiston arheologien dosentu da Muzeivirraston dosentu da Muzeivirraston yli-intendentu emerita.
FT h. c. Christian Carpelan on välly tutkii.

Kirjalližuttu

Almgren Oscar 1911. Ett karelskt stenvapen med älghufvud funnet i Uppland. Fornvännen 6: 152‒164.

Carpelan, Christian 1974. Hirven- ja karhunpääesineitä Skandinaviasta Uralille. Suomen Museo 1974: 29–88. 

Carpelan, Christian 1977. Älg- och björnhuvudföremål från Europas nordliga delar. Finskt Museum 1975: 5–67.

Europaeus, Aarne 1923. Säkkijärven Ravin kivikautiset asuinpaikat. Suomen Museo 1922: 20‒31.

Europaeus, Aarne 1926. Kansallismuseon kivikauden kokoelmain kasvu vuosina 1920‒23. Suomen Museo 1925: 12‒54.

Gorodilov, Andrey 2021. Excavations of Bronze Age Burial Cairns near the Village of Bolshoy Bor in 2017 (Northern Coast of the Gulf of Finland). Halinen, P. & Taivainen, J. (eds.): Iskos Vol. 24. Materiality and Objects: Multi-disciplinary Approaches to Archaeological Material and Contexts. Proceedings of the Finnish-Russian Archaeological Symposium, Hämeenlinna, 10‒12 October 2019: 68‒82. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Huurre, Matti 2003. Viipurin läänin kivikausi. Saarnisto, M. (toim.): Viipurin läänin historia I. Karjalan synty: 151‒244. [Lappeenranta]: Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö/Karjalan Kirjapaino Oy. 

Mantere, Ville & Kashina, Ekaterina 2022. Zoomorphic stone maces and axes in the forest zone of north-eastern Europe. Halinen, P. & al. (eds.): Monographs of the Archaeological Society of Finland 10. Oodeja Mikalle: juhlakirja professori Mika Lavennolle hänen täyttäessään 60 vuotta: 35‒44. Helsinki: Archaeological Society of Finland.

Miettinen, Arto 2002. Relative sea level changes in the Eastern part of the Gulf of Finland during the last 8000 years. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. 3, Geologica—geographica 162.

Nordqvist, Kerkko & Seitsonen, Oula 2007. Äyräpään ja Pälsin jäljillä ‒ Arkeologisia tutkimuksia Säkkijärvellä ja Vahvialassa. Muinaistutkija 2/2007: 2‒19.

SS. Koitar No 69, 27.6.1905: 3.

Säkkijärven hirvenpää. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Säkkijärven_hirvenpää). Luettu 19.6.2022.

Tallgren A. M. 1907a. Kertomukset tutkimuksistani ja tiedustuksistani Säkkijärven pitäjässä suvella 1907. Tutkimusraportti, Museovirasto, arkeologian osasto. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=115832&ttyyppi=pdf&kansio_id=-2

Tallgren, A. M. 1907b. Kivikautinen taideteos Säkkijärveltä. Suomen Museo 1907: 67‒72.

Tallgren, A. M. 1915. Ett viktigt fornfynd från mellersta Ryssland. Finskt Museum 1915: 73‒86.

Uino, Pirjo 2007. Säkkijärven hirvenpää – tuttu ja tuntematon. Karjala-lehti 2.8.2007.

Žul’nikov 2012 = Жульников, А. М. 2012. К вопросу о хронологии и функции скульптурных наверший из камня. Суворов, А. В. & al. (toim.): История и археология Русского Севера: сборник материалов научной конференции, посвящённой 60-летию со дня рождения Н. В. Гуслистова: 69–72. Вологда: Древности Севера.