Michiganin yliopiston arkeologit löysivät kesällä 2009 Rooman lähistöltä Gabiista 450 kiloa painavan lyijyarkun. Erikoiseksi löydön tekee se, ettei antiikin roomalaisia yleensä haudattu arkuissa, ja jos haudattiin, arkku oli yleensä tehty puusta. Tutkitulta alueelta lyijyarkku on ensimmäinen laatuaan.
Lyijyarkuissa olevat ihmisjäännökset säilyvät yleensä hyvin, ja nyt tutkijat odottavat pääsevänsä tutkimaan arkun sisältöä. Arkkua ei kuitenkaan haluta rikkoa, sillä rikkominen saattaisi vahingoittaa arkun sisältöä. Sisältöä tutkitaan siksi kajoamattomin menelmin, esimerkiksi termografian ja endoskopian avulla, ja jos niistä ei ole apua, tarkoituksena on kokeilla magneettikuvausta.
Roomassa polttohautaus alkoi korvautua ruumishautauksella 100-luvulla jaa. Joitakin lyijyarkkuja tunnetaan Rooman valtakunnan alueelta 100-300-luvulta. Niitä on löydetty muun muassa Syyriasta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Mistään ”jokamiehenarkusta” ei kuitenkaan ole kyse, sillä lyijy oli hyvin arvokasta.
Lyijyarkut ovat tavallisesti suorakaiteen muotoisia, yhdestä levystä valmistettuja kappaleita. Laidat on taitettu ja kulmien saumat juotettu yhteen. Arkkuja koristeltiin geometrisin kuvioin tai leimakoristein. Joskus lyijyarkku asetettiin marmoriseen sarkofagiin. Lyijyä on saatettu käyttää arkun materiaalina juuri säilövien ominaisuuksien vuoksi. Lyijyarkkuihin haudattiin niin naisia, miehiä kuin lapsiakin. Lyijyä Rooman valtakuntaan saatiin muun muassa Iberian niemimaalta, Reinin varrelta ja Britanniasta. Lyijyarkkujen alkuperää on tutkittu mm. isotooppianalyysien avulla.
Linkki lehdistötiedotteeseen: http://www.articleant.com/p/re/68454-an-archaeological-mystery-in-a-half-ton-lead-coffin.html
Kirjallisuutta:
Gottschalk, Raymund & Baumann, Albrecht (2001). Material provenance of late-Roman lead coffins in the Rheinland, Germany. European Journal of Mineralogy: 197-205.
Ward, John (1911). The Roman Era in Britain. Great Britain.
Watts, Dorothy (1998). Religion in Late Roman Britain. Forces of Change. London.
KALMISTOPIIRI 