Luonnossa tavataan useita alkuaineiden stabiileja isotooppeja, joiden esiintymissuhteista saatavaa informaatiota on mahdollista käyttää hyväksi arkeologisessa tutkimuksessa. Heli Etu-Sihvolan Turun yliopistoon vuonna 2013 tekemä kandidaatintutkielma keskittyy luun kollageenista mitattavien hiilen δ13C ja typen δ15N isotooppien käyttöön. Työssä pyritään lisäksi luomaan yleiskuva Itämeren alueella tehdyistä isotooppiarkeologisista tutkimuksista. Tutkimusmateriaalina voidaan luiden lisäksi käyttää esimerkiksi hiuksia, hampaita tai muita kudoksia. Määritettävien stabiilien isotooppien suhteiden avulla saadaan tietoa muinaisista ilmasto- tai ympäristöoloista. Isotooppeihin perustuvaa menetelmää on sovellettu arkeologisessa tutkimuksessa 1970-luvun lopulta alkaen, mutta Suomessa alaan liittyvä tutkimus on ollut vähäistä viime aikoihin saakka. Kotimaisia näytteitä tutkittaessa haasteita voivat aiheuttaa muun muassa luiden huono säilyvyys ja vanhojen näytteiden puutteellinen dokumentointi ja säilytys. Koska käsiteltävä menetelmä on luonteeltaan kajoava, on erityisesti museonäytteiden valinnassa ja luista tehtävässä näytteenotossa oltava huolellinen.
Linkki pdf-tiedostoon: https://drive.google.com/file/d/0B1h_OlQiSuVKSzZYM3l5VlVJRk0/view
