Vuonna 1993 Natalia Polosmakin johtama tutkimusryhmä työskenteli avasi Ukokin tasangolla Siperiassa ikiroudan säilömän hautakammion (Ak-Alakha 3, kurgaani 1), jonka 2500 vuotta vanha sisältö on viimein saatu tutkituksi. Parikymmentä vuotta kestäneet tutkimukset ovat tuoneet runsaasti lisätietoa pazyrykeista, Altain vuoristossa ja tasangoilla 600-500 –luvulla eaa. eläneestä sotaisasta nomadikansasta. ”Ukokin prinsessaa” ja hänen hautaansa onkin kutsuttu yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä arkeologisista löydöistä.
Noin 500-luvulla eaa. haudattu nainen on kuollut vain 25-vuotiaana ja muumioitunut kylmissä olosuhteissa. Vainajan asento ei ole aivan suora, joten elinaikaista tarkkaa pituutta on vaikea sanoa. Arviot liikkuvat 162-168 cm:n välillä. Muumion sisäelimet on poistettu hautausrituaalissa ja vartalo on täytetty yrteillä ja juurilla. Kasvojen ja kaulan iho on maatunut, mutta muutoin kylmässä muumioitunut vainaja on säilynyt hyvin. Esimerkiksi käsivarsia ja olkapäitä peittävät tatuoinnit ovat säilyneet erinomaisesti.
Muiltakin muumioina säilyneitä pazyrykeiltä on löydetty koristeellisia tatuointeja, mutta nuoren naisen tatuoinnit ovat koristeellisuudessaan vailla vertaansa. Naisen vasempaan olkapäähän on kuvattu mytologinen eläin: peura, jolla on griipin nokka ja kauriin sarvet, jotka on koristeltu griipin päillä. Kuva-aiheissa esiintyy myös vuorikauris ja pantteri (kenties lumileopardi). Jopa naisen peukalo on tatuoitu, siihen on kuvattu eläimen vartalo.
Pazyrykien tatuoinnit ovat luultavasti toimineet identiteetin ilmaisijoina. Niillä on voinut olla myös symbolista ja uskomuksellista merkitystä, sillä samoja eläinkuvioita on toistettu tatuointien lisäksi vaatetuksessa ja esineistössä. Tatuointien tekojärjestys on saattanut liittyä erilaisiin rituaaleihin tai elämänvaiheesta toiseen siirtymiseen, sillä tatuoiminen aloitettiin aina vasemmasta olkapäästä. Tämä on päätelty siitä, että sellaisilla muumioilla, joilla on vain yksi tatuointi, se sijaitsee aina kyseisessä paikassa. Vanhemmilla ja yhteisöjen korkea-arvoisimmilla jäsenillä on luultavasti ollut enemmän tatuointeja kuin muilla. Vuonna 1929 löydetyn vanhemman pazyryk-miehen lähes koko vartalo on ollut tatuointien peitossa.
Vaikka Ukokin naisvainajaan viitataan usein nimityksellä ”Ukokin prinsessa” tai ”jääprinsessa”, hän on luultavammin ollut kansanperinteen jatkaja, parantaja, naispuolinen shamaani tai jonkinlainen muu pyhä henkilö. Naisen erityiseen asemaan yhteisössä viittaa hautaustapa, joka muistuttaa kuninkaallisten hautoja, mutta on kuitenkin olennaisilta osin erilainen.
Tavallisessa hautauksessa kurgaaniin olisi asetettu yksi hevonen, mutta naisen haudassa niitä oli kolme, todennäköisesti vainajan korkean sosiaalisen aseman symbolina. Kummusta ei kuitenkaan löytynyt aseita, joita kulttuurissa saatettiin laittaa naistenkin hautoihin. Näin ollen nainen on tuskin kuulunut pazyrykien soturieliittiin. Vainajaa ei myöskään laskettu sukulaisten lähistölle tai yhteishautaan miehen kanssa, vaan näkyvälle paikalle rakennettuun yksinäiseen kurgaaniin. Kenties naista ei haluttu yhdistää tiettyyn sukuun, vaan häntä pidettiin koko kansan yhteisenä sukulaisena, tai ehkä yksittäishautaus kertoo siitä, että nainen on ollut naimaton ja lapseton. Tutkijoiden mukaan myös selibaatti viittaisi henkilön erityiseen asemaan yhteisössä.
Hautausrituaalissa vainajan lantion vasemmalle puolelle on asetettu kiinalaista alkuperää oleva peili ja kosmetiikkapussi, jossa oli hevosen jouhista tehty harja ja syvän sinivihreästä vivianiitista (siniokrasta) valmistettu kajaalikynän kappale. Kosmetiikkapussissa oli myös vivianiittijauhetta, jota on saatettu käyttää kasvoilla. Aikaisemmin tutkituista pazyrykien haudoista kosmetiikkaa ei ole tavattu.
Vainaja on puettu pitkään ja leveään villahameeseen, joka on valmistettu kolmesta vaakasuorasta kankaanpalasta. Hameen pituus on 144 cm, leveys ylhäältä 90 cm ja alhaalta 112,5 cm. Jokainen vaakasuora kankaanpala on värjätty erikseen. Ylin on purppuran värinen, keskimmäinen vaaleanpunertavan kellertävä ja kolmas syvän viininpunainen. Hameeseen kuuluu palmikoitu vyö, jonka avulla vaatteen pituutta on pystynyt säätelemään. Hameen on voinut pukea vyötärölle tai se on voitu sitoa rintojen alle. Hameen päällä oli pitkä, pyöreäkauluksinen, lähes polvipituinen silkkipaita. Paita on valmistettu kiinalaisesta silkistä, joka oli kultaakin kalliimpaa tuontitavaraa.
Päällimmäisenä naisella oli vaaleasta turkiksesta valmistettu kaftaanityylinen takki, jossa on pitkät, kapeat hihat. Hihat ovat edestä lyhyemmät, takaa pitemmät. Takissa on nahasta ja turkiksesta tehtyjä koristeita. Aikaisemmin löytyneissä pazyrykien tekstiileissä on eläinkuvioita, jotka ovat voineet toimia symbolisina vartijoina ja joiden avulla henkilö on voinut ilmaista kuuluvuuttaan tiettyyn etniseen ryhmään.
Naisen jaloissa oli kulttuurin miehille ja naisille tyypilliset tiukat huovutetut saappaat, joissa oli huovasta tehtyjä kuvioita. Hänen hiuksensa oli ajeltu ja hänen päässään oli korkea päähine, johon liittyi peruukki. Peruukki on valmistettu hiuksista ja hevosen jouhista ja siinä on lähes 70 cm pitkä sulalta näyttävä lisäke. ”Sulka” on valmistettu huovasta ja päällystetty mustalla villakankaalta. Sen sisällä on keppi, jonka avulla päähine on pysynyt suorassa. Huopasulkaan on kuvattu 15 lintua, joista jokainen on hieman pienempi kuin edellinen kuva. Linnuilla on nahkaiset siivet, pyrstöt ja jalat, sekä pitkät kaulat, joiden perusteella lintujen on ajateltu esittävät joutsenia. Sulan voi tulkita elämän puuksi, jollaisia tunnetaan monista kulttuureista ympäri maapalloa. Naisen yhdestä puusta koverrettu arkku on tehty niin pitkäksi, että myös päähine on mahtunut siihen.
Pazyrykien koristeellisia vaatteita ei ilmeisesti valmistettu vain hautajaisia varten, sillä niissä on usein paljon kulumia ja merkkejä parsimisesta. Ukokin naisen lähistölle haudatun miehen hautakummusta löytyi housut. Samoihin aikoihin antiikin Kreikassa housuja pidettiin barbaarisina, mutta ne olivat olennainen osa euraasialaisten paimentolaissoturien vaatetusta. Pazyryk-miehen housut on valmistettu kolmesta kangaskappaleesta, joista kaksi muodostaa lahkeet ja yksi neliönmuotoinen pala kiinnittää lahkeet yhteen. Lampaan ja kamelin villasta valmistetut housut on värjätty punaiseksi, ja ne on sidottu vyötärölle palmikoidun vyön avulla.
Pazyrykien vaatetuksen alkuperää pystytään tutkimaan mm. niissä käytettyjen väriaineiden perusteella. Yleisimmin vaatteissa käytettin kolmea väriä, joita saadaan lähimmillään 3000 kilometrin päästä Altain vuoristosta ja pazyrykien asuinalueista: Kaukasukselta, itäiseltä Välimereltä ja Euraasiasta. Natalia Polosnakin mukaan pazyrykien vaikuttava kulttuuri ja taide ovatkin seurausta siitä, että kansa on elänyt itäisten ja läntisten kulttuurien yhtymäkohdassa ja ylläpitänyt laajoja kontaktiverkostoja.
Ukokin naisen hauta-antimien joukossa oli hevosen ja lampaan lihasta valmistettu ateria sekä huovasta, puusta, pronssista ja kullasta valmistettuja esineitä. Esimerkiksi korut on valmistettu puusta ja päällystetty kullalla. Pieneen rasiaan oli laitettu kannabista ja kivilautaselle palaneita korianterin siemeniä, joita aikaisemmin on löytynyt vain ns. kuninkaallisten pazyrykien haudoista. Muinaisissa kulttuureissa huumausaineiden käyttö ei ole ollut harvinaista; eri kulttuureissa on tunnettu mm. hullukaalin, oopiumin ja alruunauutteen päihdyttävä vaikutus. Pazyrykit tunsivat hampun ja sen johdannaiset. On mahdollista, että huumausaineiden käytön vuoksi Ukokin nainen on ollut muuntuneessa mielentilassa, mistä syystä hänen on ehkä uskottu kyenneen kommunikoimaan henkien tai tuonpuoleisen kanssa.
Kannabista on myös saatettu käyttää lääkeaineena, sillä tutkimusten mukaan nuorella naisella on eläessään ollut runsaasti kipuja. Novosibirskissä muumiolle tehtiin magneettikuvaus (MRI), joka paljasti naisen kärsineen lapsuudesta tai nuoruudesta saakka osteomyeliitistä, luutulehduksesta. Elämänsä loppupuolella vainaja on lisäksi saanut vakavia vammoja, todennäköisesti hevosen selästä putoamisen yhteydessä: naisella havaittiin parantunut kallonmurtuma sekä nikamien sijoiltaanmenoja.
Vain parinkymmenen vuoden iässä nainen on sairastunut vakavasti. Rintarauhasten magneettikuvauksen yhteydessä havaittiin oikeassa rinnassa kasvain, jonka lisäksi rintanikamasta löytyi etäpesäkkeitä. Ukokin nainen on siis kuollut rintasyöpään vain noin 25 vuoden iässä, 2500 vuotta sitten.
Tutkijoiden tekemien analyysien perusteella tohtori Natalia Polosmak on kuvitellut vainajan tarinan seuraavasti: Vakavasti sairas nuori nainen saapui Ukokin talvileiriin syksyllä. Hän oli sairauden ja lääkeiaineiden heikentämä, ja kovissa kivuissa. Hänen tilansa edesauttoi hevosen selästä putoamista, ja hän päätyi maahan oikealle kyljelleen satuttaen päänsä, olkapäänsä ja lantionsa. Yhteisön arvostamaa naista ei kuitenkaan jätetty kuolemaan, vaan hänet vietiin talvileiriin hoidettavaksi. Ukokiin saapumisen jälkeen nainen makasi kuolinvuoteellaan huonossa kunnossa. Kuolema on tapahtunut keväällä ja hautaaminen varhain kesällä, päätellen haudattujen hevosten vatsalaukkujen sisällöstä.
Paikallisten altailaisten mukaan haudan tutkimus on suoraan verrannollinen haudanryöstöön. Altailaisessa kulttuurissa arvostetaan esi-isiä ja vanhoja uskomuksia, ja myös Ukokin naisen ajatellaan häpeävän nykyistä kohteluaan. Vaikka muumioituneella vainajalla on ikää 2500 vuotta, hän tuntuu paikallisista shamaaneista läheiseltä. Shamaanien mukaan hautakammiossa lepäävä vainaja sulkee tuonpuoleisen oven, ja niin kauan kun hän on poissa viimeisestä leposijastaan, myös sisäänkäynti kuolleiden valtakuntaan on avoinna. Paikallisten mukaan aluetta vaivanneet tulvat, maanjäristykset, maastopalot ja sairaudet ovat johtuneet vainajan häiritsemisestä. He eivät myöskään ole olleet tyytyväisiä päätöksestä, jonka mukaan naisen jäännökset asetettaisiin näytteille paikalliseen museoon lasisarkofagissa. Elokuussa 2014 paikallinen valtuusto äänestikin muumion uudelleenhautaamisen puolesta. Vielä ei tiedetä, miten Venäjän valtion virkamiehet asiaan suhtautuvat, mutta asiantuntijat ovat muistuttaneet, että vainaja ei luultavasti ole geneettisesti sukua nykyisille altailaisille. Kompromissiratkaisuna on ehdotettu, että muumion voisi haudata rituaalein hänelle omistettuun museoon.
Lue lisää tekstin ja kuvien lähteenä käytetyistä artikkeleista:
Fashion and beauty secrets of 2,500 year old Siberian ’princess’ from her permafrost burial chamber. Siberian Times 28.8.2012.
Liesowska, A. 2014. Tattooed 2,500 year old Siberian princess ’to be reburied. Siberian Times 21.8.2014
Liesowska, A. 2014. Iconic 2,500 year old Siberian princess ’died from breast cancer’, reveals MRI scan. Siberian Times 14.10.2014
Polosmak, N.V. The First Report on a Burial of a Noble Pazyryk Woman on the Ukok Plateau.
Siberian Princess reveals her 2,500 year old tattoos. Siberian Times 14.8.2012.
Stewart, W. 2014. Siberian princess goes global 2,500 years after her death. Siberian Times 8.3.2014.
KALMISTOPIIRI 
Ehkä otsikossa olisi pitänyt lukea ”Tatuoitu shamaanitar”.
TykkääTykkää
Altain jääprinsessasta on paljon tietoa. Hänen mtDna:nsa on R1a, siis mtDNA. However, scientists managed to obtain DNA (haplogroup R1a), and it helped to reconstruct the ethnic history of the Pazyryks, who inhabited the Altai mountains during 5-3 centuries B.C. The Princess does not relate to any of the Asian races; She has a European appearance with blond hair and she is 170 centimetres tall (5 feet 6 inches).
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi, Kai! Olet oikeassa, Ukokin hautalöydöstä tiedetään runsaasti. Netti on kuitenkin pullollaan myös misinformaatiota ja propagandaa. Ukokin naisesta löytyy runsaasti juttua sivustoilta, joissa etsitään todisteita muinoin eläneistä jättiläisistä, tai esimerkiksi Pravdan uutissivustolta, jolla kerrotaan arkeologisista löydöistä otsikolla ”Eläviä kuolleita on olemassa”. Useilla rasismiin kallistuvilla foorumeilla eurooppalaistetaan monia haploryhmiä, vaikka niiden todellinen levintä on laajempi. Äitilinjassa periytyvä haploryhmä R1 on yleinen Itä-Euroopassa, mutta myös Kaukasuksella, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Intiassa. Tätä on pidetty indoeurooppalaisen väestön itäisenä ekspansiona. On kuitenkin muistettava, että indoeurooppalainen ei ole synonyymi sanalle eurooppalainen. Useiden tutkimusten mukaan Keski-Aasian ja Siperian pronssi- ja rautakautiset asukkaat ovat olleet geeniperimältään sekoittuneita, joskin läntinen aines on ollut vahva. Keski-Aasiassa puhutaan tänäkin päivänä turkkilaisperäisiä (indoeurooppalaisia) kieliä.
Luotettavimpia tietoja löydöistä saa etsimällä tutkimusryhmän julkaisemia tiedonantoja ja artikkeleita. Siberia Timesin jutut ovat populaareja, mutta perustuvat muumion tutkijoiden kertomaan informaatioon. Myös kuvat on saatu tutkijoilta itseltään. Yllä on linkki tutkimusryhmän johtajan Natalia Polosmakin kirjoittamiin alustaviin tuloksiin. Hyvää ja mielenkiintoista tietoa Keski-Aasian ja Siperian haploryhmistä löytää etsimällä (esimerkiksi netistä) käsiinsä Human Genetics –lehdessä vuonna 2009 (vol. 126, issue 3) ilmestyneen Christine Keyserin et al. artikkelin “Ancient DNA provides new insights into the history of south Siberian Kurgan people”.
Useimmat muumioista näyttävät vaaleahiuksisilta, mutta muumioituneella henkilöllä hiusten väri ei välttämättä ole sama kuin eläessä. Hautausolosuhteissa hiusten ruskean ja mustan värin aiheuttava eumelaniini alkaa hiljalleen hävitä, jolloin hiukset alkavat vaaleta. Pitkän ajan kuluessa tummat hiukset muuttuvat joko vaaleiksi tai punertaviksi. Hiusten alkuperäisen värin selville saamiseksi ei siis riitä vain muumion silmämääräinen tarkastelu.
TykkääTykkää