Ulla Moilanen & Heli Etu-Sihvola
Ruotsin viikinkiaikaisista haudoista löytyneiden tekstiilien geometrista kuviointia on pidetty tyypillisenä skandinaavisena koristeaiheena. Uppsalan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lautanauhojen kuvioissa voisi sittenkin olla oikealta vasemmalle luettavaa kuufalaista kirjoitusta, jota käytettiin Koraanin varhaisimmissa teksteissä (Bäckström 2017, Uppsalan yliopiston lehdistötiedote). Tekstiilitutkimuksesta vastanneen Annika Larssonin mukaan tekstiilien kirjailuista voi erottaa muun muassa sanat ”Allah” ja ”Ali”. Tekstillä on hänen mukaansa saatettu pyrkiä esittämään esimerkiksi rukousta.
- Larssonin mukaan Birkasta löytyneessä viikinkiaikaisessa kirjailussa lukee ”Allah”. Tämä ehditiin kuitenkin kumota ylitulkintana pian lehdistötiedotteen julkaisemisen jälkeen. Kuva: Annika Larsson
Useat viikinkiajan tutkijat ehtivät pian uutisoinnin jälkeen kumota Larssonin tutkimustuloksen ylitulkintana. On totta, että kuufalainen kirjoitus lautanauhassa on kaukaa haettua, varsinkin kun lautanauhoja on perinteisesti pidetty paikallisena valmisteena. Lisäksi Larssonin tutkimus ei ole vertaisarvioitu, eikä sitä ole julkaistu tieteellisessä lehdessä. Vaikka lautanauhojen teksti on ylitulkintaa, on Ruotsin alueella nähtävissä viikinkiajalla lukuisia muita itäisistä yhteyksistä kertovia löytöjä.
Uplannin viikinkiaikaisissa venehautauksissa ja Birkan kammiohaudoissa esiintyy toisinaan itämaisia esineitä. Birkan 800-luvulle ajoittuvasta naisenhaudasta Bj515 löytyi jo Hjalmar Stolpen kaivauksissa vuonna 1877 hopeasormus, jonka suuressa korukivessä on kuufalainen teksti ”il-la-lah” eli ”Allahille”. Kiveä on aikaisemmin pidetty ametistina, mutta uusien materiaalianalyysien mukaan kyseessä on värillinen lasi. Tutkimusten mukaan sormusta ei ole juurikaan käytetty, joten sen siirtyminen henkilöltä toiselle ei ole välttämättä tapahtunut kovin monen välikäden kautta (Wärmländer et al. 2015).
Pitkään oletettiin, että Skandinavian itämaiset esineet ovat olleet ainoastaan kauppatavaraa. Esineet eivät kuitenkaan liikkuneet vain osana kaupankäyntiä vaan myös lahjoina. Arabialaisissa aikalaisteksteissä on kuvauksia siitä, miten pohjoisille kauppiaille tai korkea-arvoisille henkilöille lahjoitettiin pukuja, kankaita, kannuja, helmiä ja parfyymeja. Miehille saatettiin antaa muun muassa kaftaaneja ja naisille sormuksia (Mikkelsen 2008: 547). Esimerkiksi Valsgärden vendelaikaisista venehaudoista on löytynyt tekstiilejä, joiden kudontatekniikka ja muotokieli viittaa Persiaan ja Keski-Aasiaan. Birkan haudoista on löytynyt itämaisen silkin ohella merkkejä eksoottisista vaatemalleista. Myös Ladbyn laivahautauksessa on oletettu olleen itämainen kaftaani (Vedeler 2014: 59).
Larsson on julkaisemattomassa tutkimuksessaan sitä mieltä, että osa viikinkiajan hauta-antimista kuvastaisi islamin vaikutusta ja mahdollisesti myös uskoa islamin mukaiseen käsitykseen kuoleman jälkeisen paratiisin olemassaolosta. Samanlaisen ajatuksen tosin esitti myös Mikkelssen vuonna 1998 ilmestyneessä artikkelissaan Islam and Scandinavia during the Viking Age, johon oli koottu useita esimerkkejä Ruotsista löydetyistä itäistä alkuperää olevista löydöistä. Tunnetuimpia ovat islamilaiset rahat, joita kulkeutui Pohjois-Erooppaan vuosien 800–1050 välillä jopa miljoonia kappaleita. Dirhemeihin on toisinaan raaputettu ristejä ja torin vasaroita, joita on vuoroin tulkittu islaminuskon hyljeksimisen tai vaihtoehtoisesti islamiin kääntymisen merkiksi (Mikkelsen 1998; Williams 2007: 19). Rahojen, tekstiilien ja edellä mainitun sormuksen lisäksi löytöihin voidaan lukea myös idässä valmistetut helmet, vaaka- ja punnussetit, lasit sekä arabialaisissa maissa vesikannuina käytetyt pronssiastiat, jollainen tunnetaan myös Ahvenanmaalta Saltvikista (Mikkelsen 1998; 2008).
Uppsalan yliopiston tekemän kiistellyn tekstiilitutkimuksen tuloksia on esillä Enköpingin museossa 30.9.2017–4.2.2018. Näyttelyyn on myös ennallistettu tekstiilejä. Vaikka lautanauhojen kuvioinnista tehdyt päätelmät ovat villejä ja ne on ehditty kumoamaan useiden tutkijoiden toimesta, ovat viikinkiajan kontaktit islamilaisiin alueisiin faktaa. On kiinnostava nähdä, valottavatko tulevaisuudessa tehtävät DNA-tutkimukset viikinkiajan hautoihin haudattujen henkilöiden alkuperää. Ovatko viikinkiajalla liikkuneet pelkät esineet vai voisiko haudattujen joukossa olla myös kaukaisista maista kotoisin olevia ihmisiä?
————
Ulla Moilanen on Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava. Hän tekee väitöskirjaansa rautakauden ruumishautaustavoista. Heli Etu-Sihvola on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, joka tekee monititeteistä tutkimusta Euran Luistarin kalmiston vainajista.
Lähteet:
Bäckström, E. 2017. Vikingatida mönster var kufiska tecken. Pressmeddelanden 27.9.2017. Uppsala universitet.
Mikkelsen, E. 1998. Islam and Scandinavia during the Viking Age. In: Byzantium and Islam in Scandinavia. Acts of a Symposium at Uppsala University June 15-16 1996. Elisabeth Piltz (ed.). Studies in Mediterranean Archaeology Vol. CXXV: 39-51.
Mikkelsen, E. 2008. The Vikings and Islam. In: The Viking World: 543-549, Brink, S. & Price, N. (eds.) Routledge.
Vedeler, M. 2014. Silk for the Vikings. Ancient Textiles Series Vol. 15. Oxbow Books.
Williams, G. 2007. Kingship, Christianity and Coinage: Monetary and Political Perspectives on Silver Economy in the Viking Age. In: Silver Economy in the Viking Age: 177-214. Graham-Campbell, J. & Williams, G. (eds.) Routledge.
Wärmländer, S., Wåhlander, L., Saage, R., Rezakhani, K., Hamid Hassan, S., A. & Neiss, M. 2015. Analysis and interpretation of a unique Arabic finger ring from the Viking Age town of Birka, Sweden. Scanning. The Journal of Scanning Microscopies 37: 131–13.
KALMISTOPIIRI 