HuK Nelli-Johanna Saari – Durhamin yliopisto
Valmistuin 2017 keväällä kandiksi Helsingin yliopistosta pääaineenani arkeologia (ks. juttu kandinaatintutkielmastani Kalmistopiirissä), minkä jälkeen jatkoin syksyllä opiskelemaan arkeologian maisteritutkintoa Iso-Britanniaan Durhamin yliopistoon. Valitsin Durhamin opintojen sisällön, professorien sekä hyväksi arvioidun arkeologian maisteritutkinnon perusteella. Tutkintoni, MSc in Archaeological Science, keskittyy erityisesti arkeologian luonnontieteelliseen puoleen ja opiskelussa painottuvat muinais-DNA (aDNA) sekä stabiili-isotooppitutkimus. Ulkomailla opiskelu oli ollut minulle pitkäaikainen haave, sillä halusin keskittyä maisterivaiheessani erityisesti muinais-DNA:n tutkimiseen ihmisluurangoista. Tutkinnossa minulle oli tärkeää myös ihmisosteologia, jota pääsin opiskelemaan osana opinojani. Maisteritutkinnot kestävät Britanniassa vuoden, joten kirjoitan maisterintutkielmani kesän 2018 aikana.
Durham on pieni ja historiallinen opiskelijakaupunki. Yliopiston lomien aikaan se on hyvin hiljainen, mutta syyslukukauden alussa kaupungin valtaavat noin 17 800 opiskelijaa. Durhamin yliopisto on perinteikäs oppilaitos, jossa on käytössä aktiivinen college-järjestelmä ja kaapujen käyttö yliopiston virallisissa tapahtumissa. Colleget ovat kuin ylioppilaskuntia tai tiedekuntajärjestöjä, joissa opiskelijoiden on mahdollista asua, syödä ja viettää aikaa. Jokaisen opiskelijan pitää kuulua yhteen collegeen. Durhamissa halutuimpia ovat vanhat keskustan colleget, kuten 1000-luvulla rakennetussa Durhamin linnassa sijaitseva University College. Itse kuulun vuonna 1909 perustettuun St John’s Collegeen. Collegesta muodostuu yleensä opiskelijalle kuin toinen koti, sillä oleskelutilojen, kirjastojen ja luentojen lisäksi niissä järjestetään paljon vapaa-ajantapahtumia. Pidetyimpiä ovat hienommat ”formal dinnersit”, joissa opiskelijat osallistuvat kolmen ruokalajin illallisiin kaavut päällä.
Arkeologian laitos sijaitsee Durhamin keskustan kampusalueella, kuitenkin melko lähellä luontoa. Arkeologian laitoksen rakennuksessa on myös antropologian laitos. Tilat ovat modernit ja arkeologian laitoksella on esimerkiksi muinais-DNA:han, isotooppeihin ja ihmisosteologiaan keskittyvät laboratoriot. Asiantuntijoita on henkilökunnassa laaja kirjo, ja opiskelijoita kehotetaan hyödyntämään kaikkia tiloja sekä laitteistoja omassa tutkimuksessaan jo varhaisessa vaiheessa. Arkeologian tutkintoja on tarjolla monia erilaisia ja opiskelijat, kuten henkilökuntakin, on hyvin kansainvälistä.
Maisterilinjani keskittyy siis luonnontieteelliseen arkeologiaan, ja professorien erikoistumisten mukaisesti opinnot painottuvat isotooppi- ja aDNA-tutkimukseen sekä ympäristöarkeologiaan. Opinnot pitävät sisällään kuitenkin myös eläinarkeologiaa, proteiinitutkimusta ja muita luonnontieteellisen arkeologian osa-alueita. Tarkoitus on, että opiskelija valitsee itseään kiinnostavan luonnontieteellisen arkeologian menetelmän, jota voi seurata jo opintojen alkuvaiheesta lähtien. Vuosikurssimme on melko pieni, yhteensä viisi opiskelijaa (ja kukin eri maasta), joten saamme hyvin henkilökohtaista opetusta.
Tutkintoon kuuluu virallisesti neljä laajaa kurssikokonaisuutta, minkä lisäksi kevään kuluessa kaikki aloittavat maisteritutkielman tekemisen. Suurin osa kursseista painottui syksylle, jonka aikana opiskelimme kolmea kurssia: Research and Study Skills in Archaeological Science, Topics in Archaeological Science ja Isotopic and Biomolecular Archaeology. Näiden kurssien lisäksi laitos ja yliopisto järjestävät paljon seminaareja, vierailijaluentoja, lukupiirejä sekä arkeologisia kerhoja ja seuroja tiettyihin aihepiireihin liittyen. Opiskelijoita kehotetaan myös ottamaan osaa muihinkin kiinnostaviin kursseihin, joista ei kuitenkaan ole mahdollista saada suoritusmerkintää. Opiskelin syksyllä pakollisten kurssien lisäksi myös ihmisluurangon tunnistamista ja analyysiä sekä toisen arkeologisen biokemian kurssin.
Kursseilla on painotettu luonnontieteellisen arkeologian tutkimusmenetelmien tuntemista ja soveltamista sekä kriittistä näkökulmaa opiskeluun. Yksi kursseista, Research and Study Skills in Archaeological Science, opetettiin meidän lisäksemme myös paleopatologian opiskelijoille, joten painotuksia oli myös osteologian menetelmissä. Osteologian kurssilla käytiin läpi ihmisluurangon osien identifiointia sekä sukupuolen ja iän määrittämistä. Luentojen lisäksi opiskelimme osteologian laboratoriossa yliopiston luurankokokoelman avulla. Opiskelu Durhamissa on todella itsenäistä ja intensiivistä, sillä luennoille on luettava paljon materiaalia ja varsinaisten luennoitsijoiden pitämien esitysten lisäksi luennoilla oletetaan usein opiskelijoiden olevan pääasiallisesti äänessä. Syksyllä luentoja oli viikossa melko paljon suuren kurssimäärän takia ja omatoimisen opiskelun lisäksi päivät venyivät pitkiksi. Siihen kuitenkin tottui nopeasti. Kursseilla ei ollut lainkaan tenttejä, vaan kurssit suoritettiin pakollisilla luennoilla, erilaisilla harjoitteluryhmillä, esitelmillä ja loppuesseillä. Esseet itsessään ovat sisällöltään todella laajoja, joten niihin kuluu paljon aikaa.
Tällä hetkellä opiskelemme kahta kurssia, jotka järjestetään vain Archaeological Science -kurssilaisille. Toinen on ympäristöarkeologiaa käsittelevä Environmental Archaeology ja syksystä jatkuva Isotopic and Biomolecular Archaeology. Syksyn opinnot olivat huomattavasti intensiivisemmät kurssi- ja luentomäärään nähden, sillä syyslukukauden tarkoituksena oli opiskella mahdollisimman paljon teoriaa, jotta keväällä opiskelijat voivat keskittyä soveltamaan opittua ja kasvattamaan tietotaitoa käytännön kautta laboratoriotöissä. Meillä on tällä hetkellä meneillään useita omia tutkimusprojekteja sekä Environmental Archaeology-kurssin kokonaisuudessa että Isotopic and Biomolecular Archaeology -kurssin osana. Projekteissa on alan asiantuntijoita opettamassa ja perehdyttämässä meitä työhön, mutta varsinainen toteutus tehdään opiskelijalähtöisesti. Tutkimusprojektit tutustuttavat meidät laboratoriotyön erilaisiin puoliin ja käytännön työhön luonnontieteellisen arkeologian parissa, jotta keväällä aloitettavassa maisterin tutkielmassa jokaisella on edellytykset tehdä omaa tutkimusta. Periaatteena on, että meistä jokainen valitsee jonkun tietyn tieteellisen arkeologian tutkimusmenetelmän, jota käyttää maisterintutkielmassaan.
Olen nauttinut todella paljon Durhamin yliopistossa opiskelusta, sillä opiskelutahdin nopeudesta huolimatta opintoihin on päässyt syventymään kokonaisvaltaisesti. Kattavat opinnot ovat mahdollistaneet erilaisiin metodeihin tutustumisen ja omien erikoistumisaihepiirien syventävän harjoittelun. Yliopisto, kuten arkeologian laitoskin, on tottunut kansainvälisiin opiskelijoihin, ja muutenkin vastaanotto on ollut alusta saakka lämmin ja ystävällinen. Professorit ovat helposti lähestyttäviä ja opiskelijoiden henkilökohtainen oppiminen otetaan tosissaan. Opiskelun lisäksi paikallisiin yliopistoperinteisiin, kuten collegeihin ja juhlallisiin illallisiin, tutustuminen on tehnyt ulkomailla opiskelusta entistä erityisempää. Varsinkin alkusyksyn yliopistoon kirjoittautumiseen liittyvä matriculation-juhla on jäänyt ikimuistoisena mieleen. Olimme pukeutuneet mustiin kaapuihin ja Durhamin katedraalin juhlallisuuksien myötä meidät hyväksyttiin virallisesti Durhamin yliopiston opiskelijoiksi.
KALMISTOPIIRI 