Arkeobotaniikka Hauta-antimet Historiallinen aika Luonnontieteelliset analyysit ja menetelmät Opinnäytteet Ruumishautaus Suomi

Väitöstutkimus kertoo kasvien hautauskäytöstä Oulun seudulla 1600-1800-luvuilla

Annemari Tranberg väitteli Oulun yliopistossa 25.5.2018 aiheesta Ympäristön ja ihmisen suhteen muuttuminen Perämeren rannikolla varhaismodernina aikana: Makrofossiilitutkimus kasvien käytöstä muuttuvassa maailmassa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kasvien erilaisia käyttötapoja sekä ympäristön muokkaamista Perämeren itärannikolla 1600-1800-luvuilla. Merkittävänä aineistona tutkimuksessa olivat hautaukset ja niissä käytetyt hautakasvit. Tranbergin tutkimuksen mukaan kasvien käytössä on nähtävissä, miten eri tavat ja perinteet sekoittuvat keskenään. Vanhojen käyttökasvien rinnalle tuli 1700-luvulla uusia kasveja sekä myös keinotekoisia koristeita. Seuraavalla vuosisadalla yleistyivät erilaiset sisäkukat ja alkuperältään vieraat lajit. Havujen ja tuohen käytöllä haudoissa on puolestaan hyvin pitkä perinne.

Tutkimuksessa oli mukana Tornion, Kempeleen, Keminmaan ja Haukiputaan kirkkojen lattian alle tehtyjä hautauksia. Tutkimuksen mukaan koivun tuohta ja kuusen oksia on usein käytetty peittämään osa vainajan vartalosta, tai vaihtoehtoisesti patjana, kääreenä tai pään alla tyynynä. Oulun seudulla arkun pehmusteena on käytetty myös olkia, ruohoa, sammalta ja järviruokoa. Hailuodon hautauksista löytyi myös merkkejä kukista ja sarakasveista tehdystä tyynystä tai kukkakimpusta ja -koristeesta. Yrttejä sen sisaan löytyi hautojen sijasta lähinnä kaupunkiympäristöistä.

Haukiputaan kirkko, jonka lattian alle tehdyt historialliset hautaukset olivat mukana Trabnergin väitöstutkimuksen aineistossa. Kuva: Wikimedia Commons.

Mielenkiintoista Tranbergin väitöskirjassa on myös esimerkki siitä, miten hautausajankohdan jälkeen tapahtuvat prosessit voivat muokata arkeologista aineistoa. Kirkkojen lattioiden alla olevat haudat muodostavat avoimia tiloja, joihin jyrsijät pääsevät kulkemaan ja tekemään pesiä sekä ruokavarastoja. Jyrsijät ovatkin voineet hävittää hautoihin laitettua kasviaineistoa, mutta myös tuoda sitä paikalle. Esimerkkinä Tranberg mainitsee Keminmaan kirkossa sijaitsevat kaksi arkkua, joihin oli edellisen inventoinnin jälkeen ilmestynyt tuomen siemeniä. (Tranberg 2018: 40, 53)

Väitöskirja on saatavilla sähköisesti Oulun yliopiston JULTIKA-palvelussa: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1901-1

Lue lisää:

Tranberg, A. 2018. Ympäristön ja ihmisen suhteen muuttuminen Perämeren rannikolla varhaismodernina aikana : makrofossiilitutkimus kasvien käytöstä muuttuvassa maailmassa. Oulu; Oulun yliopisto.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.