Mukkalan historiallinen saamelaiskalmisto Savukoskella

Löysin Kalmistopiirin ja ajattelin kysäistä, olisiko teillä tietoa Mukkalan saamelaiskalmistosta Tanhuan kylän lähellä. Ovatko vainajat vielä kalmistossa vai onko ne siirretty jollekkin hautausmaalle? Jos osa luista on museon kokoelmissa, onko luista tehty tai suunnitelmissa teettää DNA-analyysiä? – Lukijan kysymys

Vuonna 1907 arkeologi A. M. Tallgren teki ilmoituksen kruununtorppari Reeti Neitolan kaksi vuotta aikaisemmin tekemästä luurankolöydöstä Sodankylän (Savukosken) Tanhuan kylässä Luirojoen rannalla (Siren 2012). Toimenpiteisiin ei kuitenkaan vielä tuolloin ryhdytty. Seuraava ilmoitus tehtiin vuonna 1931. Sen mukaan Tanhuan kylästä Mukkalan talon alueelta oli jälleen löytynyt luuranko, jonka mukana olisi ollut ”aarre”. Aarteella ilmeisesti viitattiin haudan sisältämiin esineisiin. Kesällä 1934 arkeologi Jorma Leppäaho teki virkamatkan Tanhuaan tutkimaan ruumiskalmistoa. Hän kertoo Kotiseutu-vihkossa (1937) paikalta löytyneestä ”noidan” haudasta, sekä kahdeksasta muusta vuonna 1934 tutkitusta haudasta. Mukkalan kalmisto on kuitenkin todennäköisesti laajempi kuin 1930-luvulla kaivettu osuus, joten osa vainajista lienee edelleen haudoissa koskemattomana.

Vanhin hauta tulkittiin noidan (noaidi eli saamelainen shamaani) haudaksi sieltä löytyneiden esineiden perusteella, jotka kuuluivat rummun arpaan. Vainaja oli ilmeisesti haudattu maan päälle ja hänen mukanaan oli rahoja 1500-luvun lopusta. Leppäahon mukaan hauta ajoittuu 1600-luvun vaihteeseen. Muut haudat hän tulkitsi varhaiskristillisiksi (1600-luvun puoliväli) niistä löytyneiden ristien takia. Mukkalan haudat ovat tutkimuksellisesti mielenkiintoisia, sillä niissä näkyy sekä viitteitä omaksutusta kristinuskosta että merkkejä aiemmista perinteistä (Elo & Seppälä 2012: 28, 36). Saamelaisen muinaisuskon on todettu olleen näihin aikoihin synkretististä (mm. Piha 2011: 50).

Ainakin osa Mukkalan kalmiston vainajista on haudattu hautakuoppiin rakennettuihin arkkumaisiin puurakennelmiin, joiden pohjat olivat vaillinaiset ja kannet puuttuivat (Leppäaho 1937). Osan haudoista Leppäaho tulkitsi olleen maanpäällisiä ja mahdollisesti telineille rakennettuja. Ensimmäiseksi tutkitun haudan lisäksi myös yksi kahdeksasta vuonna 1934 kaivetusta vainajasta on tulkittu noidaksi (Leppäaho 1937). Leppäahon mukaan myös tältä vainajalta löytyi noitarummun arpa. Vainajien yhteydestä löytyneet rautaristit ovat ilmeisesti olleet kiinni puupölkyissä, joiden maatuneet jäänteet löytyivät haudoista (Leppäaho 1934). Leppäaho mainitsee vuoden 1934 raportissaan myös, että vainajat oli haudattu täydessä vaatetuksessa ja jokaisen jaloista löytyi poronnahkaiset kallokkaat. Kallokkaat (gállot) ovat saamelaisten käyttämät kengät, jotka on tehty poron päänahasta. Mukkalan haudoista on löytynyt mahdollisesti myös merkkejä porontaljojen käytöstä vainajien kääreenä (Kirkinen 2015: 111).

Mukkalan kalmistosta nostetut luut toimitettiin kaivausten jälkeen aluksi Helsingin yliopiston anatomiseen kokoelmaan (Leppäaho 1937), jonne toimitettiin samoihin aikoihin myös muualta Suomesta kaivettuja arkeologisia luuaineistoja. Anatomiselle laitokselle toimitetut arkeologiset luuaineistot siirrettiin myöhemmin Kansallismuseon kokoelmiin, mutta anatomiselle laitokselle jäi vielä fyysisen antropologian tutkimuksia varten kaivettuja aineistoja (ks. esim. Ruohonen 2012). Näitä, pääosin Inarista löytyneitä, luita Helsingin yliopisto palautti saamelaisyhteisölle vuonna 1995. Loput Helsingin yliopiston antropologisista saamelaisaineistoista sijoitettiin vuonna 2001 Saamelaismuseo Siidaan Inariin, jossa niitä hallinnoivat saamelaismuseo ja saamelaiskäräjät (Harlin 2008: 11). Arkeologisista kaivauksista peräisin olevat Mukkalan luut ovat tällä hetkellä Kansallismuseon kokoelmissa. Mukkalan luista ei ole toistaiseksi tehty DNA-analyysejä. Sen sijaan Mukkalan hautojen tekstiilejä ja turkiksia on vastikään tutkittu uudelleen (ks. juttu Saamelaisalueen arkeologiaa ja eettisiä kysymyksiä Inarin konferenssissa.) Näistä tutkimuksista on tulossa julkaisu mahdollisesti jo vuoden 2018 lopussa.

Vastaus: Laura Tuomisalo & Ulla Moilanen (Turun yliopisto)

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Elo, T. & Seppälä, S.-L. 2012. Entistä Keminkylää. Savukosken kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 2. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Harlin, E.-K. 2008. Saamelaisen kulttuuriperinnön kartoitus. Interreg IIIA-projektin loppuraportti.

Kirkinen, T. 2015. The Role of Wild Animals in Death Rituals: Furs and Animal Skins in the Late Iron Age Inhumation Burials in Southeastern Fennoscandia. Fennoscandia archaeologica XXXII (2015): 101-120.

Leppäaho. J. 1934. Savukosken pitäjän Tanhuan kylän Mukkalan talon lappalaiskalmisto. Kaivausraportti. Kansatieteellisen osaston käsikirjoitusarkisto. Museovirasto.

Leppäaho. J. 1937. Savukosken Mukkalan lappalaiskalmisto. Kotiseutu 1937: 3-4, 134-144

Piha, M. 2011. Saamelaisten kirkkomaiden ulkopuoliset hautaustavat rautakaudelta 1950-luvulle. Tutkimushistorian ja -traditioiden vaikutus arkeologiseen hauta-aineistoon. Pro gradu -tutkielma, Arkeologia, Turun yliopisto.

Ruohonen, J. 2012. Kalmistoja, kaivauksia, kallonmittausta. Fyysisen antropologian tutkimuskohteita Pohjois-Suomessa. Faravid 36: 57-85.

Siren. E. 2012. Tanhuan hautalöydöt. Sodankylän verkkolehti. (Luettu 24.5.2018)