Historiallinen aika Keski- ja Etelä-Eurooppa Keskiaika Manninen Nina Suomi

Katariinan kamarissa: Ruokailuvälineet 1500-luvun hovissa

Nina Manninen

Ruokailu oli keskiajalla ja uuden ajan alussa merkittävä sosiaalinen tapahtuma, jonka kulkua saattoivat ylimmillä yhteiskuntaluokilla sanella hyvinkin tarkat seremoniat ja rituaalit. Paikka pöydässä tai jopa ruokailun tila määräytyi henkilön sosiaalisen aseman mukaan. Oman yhteiskuntaluokkansa ilmaiseminen oli tällaisessa tapahtumassa oleellisen tärkeää, ja se voitiin tehdä esimerkiksi näyttävien astioiden avulla.

Katariina Jagellonican myötäjäisten joukossa vuonna 1562 luetteloidaan yli 200 eri tavoin koristeltua hopeista ja tinaista astiaa ja esinettä, jotka oli tarkoitettu ruokailuun ja ruuan tarjoiluun. Ensimmäisenä eli arvokkaimpina kaikista luetteloidaan 24 kullattua nürnbergiläistä kuppia tai kredenssiä (kuva 1), niin kuin niitä vuoden 1563 inventaarioluettelossa kutsutaan. Kyseessä on erityisesti esiteltäväksi tarkoitettu näyttävä juoma-astia, joka oli 1500-luvulla muodissa ylhäisön keskuudessa. Katariinan nürnbergiläisistä kupeista 12 oli suurempia ja 12 pienempiä, isommat painoltaan noin 2 kg ja pienemmät noin 1,7 kg. Kaikissa oli kannet, joiden päällä seisoi aseistettu mies kädessään Puolan kuninkaan vaakuna, ja kyljistään ne oli koristeltu muhkuroin. Vaikka vielä 1500-luvulla oli tavallista, että pöydässä kiersi yhteinen juoma-astia, viittaa kuppien määrä siihen, että ne oli tarkoitettu jokaiselle ruokailijalle erikseen. Useita astioita, kuten lautasia, oli nimittäin varattu juuri 12 tai 24 hengelle.

Kuva 1. Kaksi Nürnbergissä vuonna 1568 valmistettua kannellista kuppia eli kredenssiä ihmishahmoineen. Kuva: The British Museum.

Kaikki 24 kuppia löytyivät myös inventaarioluettelosta. Sen sijaan kymmentä muuta myötäjäisluettelossa mainittua nürnbergiläistä kuppia ei voida varmuudella tunnistaa inventaariosta. Ne olivat pääosin edellisiä pienempiä, kevyimmillään vain n. 0,6 kg painoisia, mutta joukossa oli myös 1,7 kg painava kuppi. Jokainen astia oli hieman eri painoinen, joten ne eivät ilmeisesti muodostaneet edellisten tapaan yhtenäistä sarjaa. Näiden astioiden koristelua ei kuvailla.

Niin ikään kymmenen kannellista unkarilaista kuppia sen sijaan oli koristeltu: yhdessä mainitaan olevan valkoisia kukkia. Inventaariossa mainitaan 9 ”puolalaista” astiaa, joita ne voisivat vastata niin lukumääränsä, koristelunsa kuin painonsakin puolesta. Kaikki inventaarion kupeista olivat kullattuja, ja joitain niistä on kuvailtu tarkemminkin: näyttävin oli koristeltu valkoisiksi ja sinisiksi emaloiduilla kukilla, toisessa oli punaista ja vihreää emalikoristelua, kolmannessa valkoisia lehtikuvioita ja kahdessa kupissa valkoisia ja keltaisia lehtiä. Painoltaan kupit olivat noin 1,5 kg kukin. Unkarilainen versio kupista oli erilaisen koristelunsa lisäksi myös hieman eri muotoinen länsieurooppalaiseen verrattuna. Se oli kapea, korkea ja pohjaa kohti levenevä, ja se oli koristeltu kaiverretuin ornamentein, filigraanikuvioin ja värillisin emaloinnein. ”Unkarilainen emalointi”eli modo transilvano (kuva 2) tunnettiin Euroopan laajuisesti.

Kuva 2. Unkarilaista emalointia ja filigraanikoristelua 1400-luvun ehtoollismaljassa. Kuva: The Metropolitan Museum of Art.

Kymmenen emaloidun kupin lisäksi myötäjäisluettelossa mainitaan kaksi muuta unkarilaista kuppia, mutta niiden koristelusta ei ole mainintaa, eikä niitä voi tunnistaa inventaariosta. Molemmissa luetteloissa on myös muutamia yksittäisiä kuppeja, joille ei ole selviä vastineita toisessa luettelossa.

Kannellisten kuppien lisäksi luetteloissa on myös kaksoiskuppeja. Ne koostuivat kahdesta yhteensopivasta kupista, jotka voitiin asettaa suuosastaan päällekkäin. Katariina sai yhden kokonaan kullatun kaksoiskupin häälahjaksi Vilnan piispalta, ja se on mukana myös inventaarioluettelossa. Kaksoiskuppeja on molemmissa luetteloissa vähemmän kuin yksinkertaisia, mutta inventaariossa niitä on huomattavasti enemmän: sieltä löytyy 8 kullattua ja pakotettua astiaa ja 7 kullattua, muhkurakoristeista astiaa.  Painoltaan ne ovat kuitenkin vain noin 1,3 ja 0,7 kg, joten kovin suurista astioista ei ole kyse. Myötäjäisluettelossa mainitaan varmuudella vain yksi muu kaksoiskuppi, figuurein ja kasvojen kuvin koristeltu 2,3 kg painoinen astia.

Muita selkeästi juomien nauttimiseen tarkoitettuja astioita ei myötäjäisluettelossa mainita, mutta inventaariossa on luetteloitu seitsemän ilmeisesti hopeista tuoppia. Painavin niistä oli painoltaan noin kilon, mutta myös alle 200 gramman painoisia oli joukossa. Neljä tuopeista oli kullattuja ja kannellisia, ja vain yhdessä oli kahva. Yhdessä oli myös putki tai pilli, joka viittaa siihen, että se oli tarkoitettu oluen tai muun juoman annosteluun tynnyristä.

Ulkonäöllisesti läheisesti tuoppiin liittyvä juoma-astia on kannu (kuva 3), joka on sen tapaan korkea ja sylinterimäinen. Vaikka suoraan kannustakin saatettiin juoda, Katariinan myötäjäisluettelossa mainitut kannut oli kuitenkin tarkoitettu juoman tarjoiluun. Luettelossa on kaksi hopeakannua, joiden yhteispaino oli nelisen kiloa. Lisäksi siellä oli suuri tinakannu, joka oli tarkoitettu oluen kantamiseen hovinaisten pöytään. Inventaariossa on luetteloitu kaksi osittain kullattua hopeakannua, jotka painonsa puolesta voisivat tarkoittaa myötäjäisten hopeakannuja. Tinaista tai mitään muitakaan juomakannuja inventaariossa ei kuitenkaan ole.

Kuva 3. Hopeakannu 1500-luvun lopulta. Kuva: The Metropolitan Museum of Art.

Nestemäisten aineiden säilytykseen ja tarjoiluun oli varattu myös pulloja. Myötäjäisluettelossa mainitaan kaksi kullattua hopeapulloa, joiden yhteispaino oli vain noin 1,5 kg. Ne ovat todennäköisesti inventaariossa mainitut kullatut pullot, joissa oli ketjut. Ketjujen avulla pullojen korkit kiinnitettiin astiaan niin, etteivät ne pääsisi hukkumaan. Myötäjäisluettelossa on myös osittain kullattu pullo ja neliskulmainen pullo, jotka kumpikin painoivat noin 2,5 kg. Näiden lisäksi oli myös tinaiset etikka- ja oliiviöljypullo. Etikkaa ja oliiviöljyä käytettiin yleisesti kasvisten ja salaattien kastikkeena tai täyteläisten ruokien lisänä, joten ne oli tarkoitettu pöytämausteiksi. Neliskulmainen pullo löytyy myös inventaariosta, mutta osittain kullattu on hävinnyt. Tinaisten etikka- ja öljypullojenkin sijaan inventaariossa oli vain yksi tinainen pullo, joka sisälsi ruusuvettä.

Ruoka nautittiin tietysti erilaisilta lautasilta, vadeilta ja kulhoista (kuva 4). Inventaarioluettelo ei mainitse lautasia lainkaan, mutta myötäjäisluettelossa niitä on yhteensä 77 kappaletta. Upein 24 lautasen sarja koostui hopeisista, kullatulla Puolan kuninkaallisella vaakunalla koristelluista astioista, joiden yhteispaino oli kymmenisen kiloa. Todennäköisesti niitä oli tarkoitus käyttää kaikkein juhlallisimmissa tilaisuuksissa yhdessä niin ikään kuninkaallisella vaakunalla koristettujen kuppien kanssa. Luettelossa on myös kaksi 24 tinalautasen sarjaa, molemmat omissa koteloissaan, ja viisi kullattua lautasta. Tinaiset astiat oli ilmeisesti tarkoitettu arkikäyttöön.

Kuva 4. Ranskalainen hopeakulho 1500-luvun puolivälistä. Kuva: Victoria and Albert Museum, London.

Vaikka lautaset inventaariosta puuttuivatkin, siinä on kuitenkin luetteloitu kymmenen suurta, kaksitoista keskikokoista ja kymmenen pientä hopeista, kultaamatonta vatia. Suurilla vadeilla tarkoitetaan myötäjäisissä mainittuja kymmentä suurta tarjoiluvatia ja keskikokoisilla kuutta suurempaa ja kuutta pienempää vatia tai kulhoa. Pieniä vateja voisivat vastata myötäjäisten pienet astiat, joiden lukumäärää ei ole mainittu. Myötäjäisissä luetteloidaan myös kuusi kultaamatonta alkupala-astiaa. Hopeisten vatien ja kulhojen lisäksi myötäjäisluettelossa on myös kaksitoista suurta tinavatia ja 20 tinaista kulhoa. Tinaisten astioiden lukumäärä vastaa suunnilleen hopeisten määrää, joka saattaa viitata siihen, että niin arjessa kuin juhlassa herttuattaren pöydässä syötiin ainakin osittain samanlaisia ruokia.

Myöskään aterimia ei mainita inventaariossa, ja myötäjäisissäkin luetteloidaan ainoastaan 25 hopealusikkaa. Ne oli ehkä tarkoitettu käytettäviksi hienoimmissa tilaisuuksissa hopeisten lautasten ja kuppien kanssa. Katariina ei tuonut mukanaan ruokailuvälineinä hyvin tavallisia veitsiä ehkä sen takia, että niitä ei itäeurooppalaisen tavan mukaan katettu pöytään lainkaan, vaan jokainen vieras toi omansa mukanaan.

Ruuan tarjoiluun ja ottimiksi oli myötäjäisluettelossa varattu yksi kultainen ja kaksi kullattua lusikka-haarukka -paria sekä yksi suuri haarukka. Suuri haarukka oli ehkä tarkoitettu apuvälineeksi lihan leikkaamisessa, joka saattoi olla ohjelmanumeron omainen tapahtuma. Lusikka-haarukka -pareja käytettiin puolestaan sokeristen, tahmaavien tai runsaassa kastikkeessa olevien ruokien ottimina.

Herttuattaren ruokapöytään oli tarkoitettu myös osittain kullattu hopeinen suolakko ja ruokailua edeltävän käsienpesun suorittamiseen varatut osittain kullatut vesikannu ja -astia. Pöytiin levitettiin ruokailijan sosiaalisesta asemasta riippuen joko hienot kölniläiset tai muut pellavaiset liinat, paitsi alempisyntyisten hovinaisten pöytään, johon ei oltu epähuomiossa varattu liinoja ollenkaan. Kädet kuivattiin niin ikään hienoilla kölniläisillä pyyhkeillä, jollaisia käytettiin myös ruuan tarjoilussa. Ruokailun päätteeksi sormet ja suut pyyhittiin samanlaisesta hienosta pellavasta tehdyillä ruokaliinoilla.

———

Kirjoittaja tekee väitöstutkimusta Katariina Jagellonican omaisuudesta kirjallisissa lähteissä Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen.

Lue muita Katariina Jagellonicaa käsitteleviä juttuja tästä linkistä.

Lähteet:

Myötäjäisluettelo

Inventaarioluettelo

Dembińska, Maria: Food and Drink in Medieval Poland: Rediscovering a Cuisine of the Past. University of Pennsylvania Press 1999

Immonen, Visa: Golden Moments: Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200-1600. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae 16. Turku 2009.

Immonen, Visa: Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä. Helsinki 2015.

Jianu, Angela & Barbu, Violeta (toim.): Earthly Delights : Economies and Cultures of Food in Ottoman and Danubian Europe, c. 1500-1900. Boston 2018.

1 kommentti

  1. Muistelen, että näistä Jagellonican myötäjäisinä mukanaan tuomissa astioissa erityispiirteenä oli esim. että juuri niiden myötä haarukoita tuotiin ensimmäistä kertaa yleiseen käyttöön Suomen aatelisten piiriin. Yleisesti kiinnostava lista ja etenkin kuva 2:n yksityiskohdat ovat hyvin esteettisiä.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.