Teemu Väisänen
Olen viettänyt perheineni osan kuluneesta talvesta Filippiinien suunnalla, mikä ei tavallisesti ole yhtään hassumpi paikka arkeologisten raporttien, tutkimussuunnitelmien ja artikkelien kirjoittamiselle. Lisäksi maan kenttäkausi on parhaimmillaan juuri silloin kun Suomessa tutkimuskaivausten järjestämistä ei voisi pohtiakaan, joten Suomessa aloitettua kenttätyöputkea voikin hyvin jatkaa pakkasten saavuttua hieman lämpimämmissä tunnelmissa. Tänä vuonna rupeama ei kuitenkaan vastannut suunnitelmiani ja en vielä lentokoneessa istuessani osannut arvata, että etäiseltä tuntunut kiinalainen epidemia tekisi Suomeen palaamisesta lähes mahdotonta.
Lentoliikenne katkeaa
Koska Filippiinit on saarivaltio, liikkuminen paikasta toiseen perustuu pitkälti lentämiseen. Olen itse perinteisesti viettänyt suurimman osan ajastani Mindanaon eteläisellä saarella ja olinkin jo tottunut sahaamaan saarten välillä erinäisten vapaa-ajan aktiviteettien johdosta. Onhan esimerkiksi maan ainoa arkeologian oppiaine Filippiinien yliopiston kampuksella Quezon Cityssa Pohjois-Filippiineillä.
Tilanne muuttui äkillisesti maaliskuun alussa, jolloin sain tiedon paluulentoni peruuntumisesta samoihin aikoihin kun presidentti Rodrigo Duterte julisti maahan kansallisen poikkeustilaan. Metro Manilan alueelle asetettiin tiukka kotikaranteeni, joka omaksuttiin myös monilla muilla hallinnollisilla alueilla – myös Mindanaon saarella. Poikkeustilan myötä maan sisäinen lentoliikenne katkesi kuin seinään. Sen lisäksi että oma paluulentoni oli peruuntunut, Mindanaon kaikki kaupallinen lentoliikenne katkaistiin.
Sittemmin Mindanaon lennot ovat olleet lähinnä erinäisten maiden järjestämiä kotiutuslentoja sekä satunnaisia hallinnon järjestämiä yhteyksiä Manilaan. Koska Filippiineillä ei ole tarpeeksi suurta määrää suomalaisia turisteja, suomalaisille ei ole järjestetty kotiutuslentoja vaan paikallinen suurlähetystö on avuliaasti tiedottanut muiden maiden kotiutuslennoista, joilta olemme toistuvasti kyselleet jämäpaikkoja Eurooppaan.
Rajoitukset tiukentuvat
Lentoliikenteen katkettua olimme Isulanin kylässä Sultan Kudaratin provinssissa. Olimme saapuneet tapaamaan filippiiniläisen vaimoni sukulaisia ja järjestämään poikamme ristiäiset paikalliseen tapaan. Poikkeustila kuitenkin iski kiilan suunnitelmiin sikäli, että päivää ennen ristiäisiä läheisiin Davaon ja General Santos Cityn kaupunkeihin julistettiin rajoituksia kaupungista poistumiseksi, eikä suuri osa juhlavieraista kyennyt saapumaan paikalle. Pian rajoitukset tulivat koskemaan myös Isulania.
Tällöin Mindanaon saarella oli vasta kolme todettua tartuntaa, mutta tilanne otettiin vakavasti kautta saaren. Isulanissa suljettiin ensimmäisenä koulut, minkä jälkeen kunnan alueelle asetettiin öinen ulkonaliikkumiskielto, kokoontumisten kielto ja merkittäviä rajoituksia kunnan rajat ylittävään liikenteeseen. Lopulta rajoitukset kovenivat entisestään ja kaikkiin kotitalouksiin jaettiin kulkulupa, jolla yksi henkilö sai kerrallaan käydä kaupassa, apteekissa tai muilla tärkeillä asioilla.
Vaikka toisaalla Filippiineillä rajoitukset ovat johtaneet levottomuuksiin, Isulanissa rajoituksiin on suhtauduttu myönteisesti ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ne ovat saaneet paikallisilta ylistävän vastaanoton. Monet tiedostavat, ettei alueen terveydenhuolto pystyisi vastaamaan laajalle leviävään epidemiaan. Ainakin toistaiseksi tämä realiteetti on näyttänyt toimivan yhdistävänä voimana, sillä useat ovat vannoneet tekevänsä osansa terveydenhuollon katastrofin välttämiseksi. Kenties taustalla vaikuttaa myös paikallinen resilienssi, sillä monet ovat todenneet, että filippiiniläiset ovat kestäneet niin taifuunit, tulivuorten purkaukset kuin maanjäristyksetkin, joten kansa kestää kyllä tämän epidemiankin yli, kunhan kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Kaikesta huolimatta pitkittyneiden rajoitusten seuraukset ovat olleet monille raskaita. Yritysten yhtäkkinen sulkeminen ja ulkonaliikkumiskielto ovat jättäneet monet vailla elantoa, mikä on näkynyt erityisesti useina avunpyyntöinä sekä sosiaalisessa mediassa että appiukon pyörittämässä sari-sari-kaupassa, josta paikalliset ovat käyneet pyytämässä velaksi tai lahjoituksina niin vaippoja, ruokaa kuin tupakkaakin.
Hallinto on kuitenkin pyrkinyt vastaamaan hätähuutoon myöntämällä eniten avun tarpeessa oleville 5000-8000 peson (noin 90-150 euroa) raha-avustuksen. Lisäksi kotitalouksiin on alettu jakaa ruoka-avustuksia kahden viikon välein. Tämä on toteutettu käytännössä siten, että taloudet asettavat oman asumuksensa eteen tuolin ja lapun, jolla lukee ruoka-avun vastaanottavan perheen sukunimi. Ohi kulkevista lava-autoista sitten heitetään ruokasäkki tuolille noudettavaksi. Isulanissa tämä on sisältänyt riisiä, säilykkeitä ja pikanuudeleita.
Karanteenielämää
Huolimatta tulevaisuutta koskevasta epävarmuudesta, olen pystynyt jatkamaan arkeologista tutkimustyötäni etänä. Satakunnan Museon kanssa yhteistyössä toteuttamamme konfliktiarkeologinen Feldluftpark Pori -tutkimushanke etenee vakaaseen tahtiin ja museon työntekijät ovat ystävällisesti lähettäneet minulle aineistoa etänä läpikäytäväksi. Koska ulos ei ole ollut asiaa, olen käyttänyt ylimääräistä vapaa-aikaa kirjoittamalla entistä enemmän arkeologiaan liittyviä artikkeleita (myös Kalmistopiiriin), opiskellut avoimessa yliopistossa teologian perusopinnot ja parhaillaan opiskelen latinan kieltä.
Toisaalta karanteeni on estänyt paikallisilla arkeologisilla kohteilla vierailun ja niitä käsittelevän kirjallisuuden hyödyntämisen. Esimerkiksi filippiiniläistä arkeologiaa käsittelevät artikkelit on kirjoitettava pelkästään digitaalista aineistoa hyödyntäen. Samoin suunnitelmani jatkaa luennointia Filippiinien yliopiston arkeologian oppiaineessa katkesivat ja yhteistyösuunnitelmat mahdollisten suomalais-filippiiniläisten kaivausten osalta ovat ainakin näillä näkymin jäissä.
Koronaepidemian seuraukset Suomessa ovat vaikuttaneet välillisesti myös omaan työhöni – joskus tosin myös positiivisesti. Koska myös Suomessa useat tutkijat ovat joutuneet turvautumaan etäyhteyksiin, ei loppujen lopuksi ole ollut suurta merkitystä, missä päin maailmaa tietokonettaan näpyttelee. Lisäksi monet tapahtumat, jotka olisivat muuten jääneet täällä ollessa väliin, onkin nyt siirretty esimerkiksi Zoomiin, mahdollistaen yllättäen niihin osallistumisen. Jopa arkeologien Euroopan laajuista EAA 2020 -konferenssia suunnitellaan parhaillaan siirrettäväksi virtuaaliseen muotoon.
Viime päivien aikana joitain Isulanin rajoituksia on alettu helpottaa, sillä kunnan alueella ei ole todettu yhtään tartuntaa ja myös lähialueiden tartunnat ovat olleet tiettävästi yksittäistapauksia. Tilanne kuitenkin elää jatkuvasti ja rajoitukset asetetaan varmasti vauhdilla takaisin, mikäli tartuntoja alkaa esiintyä. Kun aikanaan pääsemme palaamaan Suomeen, karanteeni jatkuu hieman erilaisessa miljöössä. Kun lopulta vapaus koittaa, paluu kenttätöihin ja raikkaaseen ulkoilmaan tulee tuntumaan paremmalta kuin koskaan!
———
Mikäli innostuit tätä lukiessasi muistelemaan omaa koronakevättäsi, kirjoita muistosi ylös ja lähetä ne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, joka kerää parhaillaan aiheeseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia. Lue lisää keruuesitteestä!
KALMISTOPIIRI 