Lokakuussa 1968 Hattulan Suontaan Vesitorninmäestä löytyi vesiputkea kaivettaessa pronssikahvainen miekka. Miekka johti ristiretkiaikaisen ruumishaudan löytymiseen, ja sittemmin haudasta on tullut varsin tunnettu sen sisältämän esineistön vuoksi. Haudan sisältämät korut viittaavat siihen, että vainaja oli puettu aikakaudelle tyypilliseen naisen asuun. Silti vainaja oli laskettu maahan maskuliiniseksi mielletyn miekan – joidenkin tulkintojen mukaan jopa kahden – kanssa.
Viimeisten vuosikymmenten aikana Suontaan haudasta on esitetty erilaisia tulkintoja. Sitä on muun muassa pidetty naisen ja miehen kaksoishautana tai vaihtoehtoisesti naisen miekkahautana, ja siten todisteena voimakkaiden naisjohtajien tai mahdollisesti jopa naissoturien olemassaolosta rautakauden Suomessa. Uusi tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa aikaisemmat tulkinnat haudasta. Hautaa on tutkittu osana Ulla Moilasen väitöskirjatyötä, ja monitieteisen tutkimuksen vertaisarvioidut tulokset on julkaistu European Journal of Archaeology -tiedejulkaisussa.
Suontaan haudan konteksti
Oiva Keskitalon alkuperäisessä kaivausraportissa hautaa kuvaillaan tarkasti. Kaivaus tehtiin myöhään syksyllä 1968, jolloin maan pintakerros oli jo jäässä. Keskitalon kuvauksen mukaan routa ei kuitenkaan ulottunut hautauskerrokseen asti, joten olosuhteet dokumentoinnille olivat suhteellisen hyvät. Keskitalon havaintojen mukaan vesijohtotyömaalta löytynyt pronssikahvainen miekka oli luultavasti sijainnut haudan oikeassa ylänurkassa. Hauta itsessään erottui vesijohtokaivannossa tummana läikkänä, ja Keskitalon ottamien valokuvien mukaan maata oli kaivettava jonkin verran ennen vainajan jäännösten ja sen yhteydessä olleiden esineiden paljastumista. Tämä kertoo, että pronssikahvainen miekka ei ole ollut suorassa yhteydessä vainajaan, vaan se on jopa saatettu kätkeä hautaan vasta myöhemmin, varsinaisen hautauksen tekemisen jälkeen.
Hautaustasossa vainajan jäännökset olivat lähes maatuneet ja luut erottuivat maassa enää pehmeänä massana. Tästä syystä useimpien luiden paikka oli mahdollista dokumentoida, mutta nostettavissa oli ainoastaan kaksi pientä reisiluun pätkää. Koska luuainesta on säilynyt näin vähän, perinteistä luuanalyysiä, jolla voisi selvittää mm. vainajan sukupuolta, ikää ja terveydentilaa, ei ole ollut mahdollista tehdä.
Vainajan olkapäiden alapuolella oli kaksi soikeaa kupurasolkea ja näiden välissä todennäköisesti riipuksena käytetty ketjunkantaja. Vatsan kohdalla sijaitsi pieni hevosenkenkäsolki ja rinnalle oli asetettu sirppi. Vainajan vasemmalla lonkalla oli kahvaton miekka, jonka terässä on hopealankaupotuksia, ja miekan terän päällä oli tuppeen asetettu veitsi. Näistä esineistä aseet on tavallisesti yhdistetty miehiin ja korut naisiin. Korujen perusteella vaikuttaa siltä, että vainaja on haudattu aikakaudelle tyypillisessä naisen asussa. Koska toista (pronssikahvaista) miekkaa lukuun ottamatta esineistö on ollut suorassa kosketuksessa vainajaan, se voidaan yhdistää kyseiseen henkilöön. Hautakuopan koon, esineistön sijainnin ja vainajan jäännösten perusteella ei ole todennäköistä, että haudassa olisi ollut useampia yksilöitä.
Maanäytteen mikroskooppinen tarkastelu ja muinais-DNA-analyysi
Haudasta nostettujen reisiluiden kappaleiden mukana säilytyslaatikkoon päätyi myös haudassa ollutta hiekkaa, jota tarkasteltiin uudessa tutkimuksessa mikroskoopin avulla. Hiekasta löydettiin useita karvojen ja höyhenten jäännöksiä. Suurin osa karvoista kuuluu lampaalle, eli ne ovat todennäköisesti peräisin villavaatteista. Karvojen värien perusteella vainajan vaatetus on ollut väriltään luonnonvalkoista ja sinertävänvihreää. Lisäksi tunnistettiin arvokkaita turkiseläimiä, kuten kettua tai näätäeläintä sekä jäniksen karvaa. Jäniksen karvoja tiedetään käytetyn lampaanvillan joukossa kallisarvoisissa tekstiileissä, mutta turkiseläinten karvat ovat voineet olla myös peräisin turkisvaatteista. Höyhenet ovat todennäköisesti peräisin hautaan asetetusta tyynystä tai peitteestä, jollaisia tunnetaan korkea-arvoisista hautauksista ympäri Skandinaviaa. Lintulajeja, joista höyhenet ovat peräisin, ei kuitenkaan ollut mahdollista tunnistaa tarkemmin.
Vainajan reisiluusta tehtiin muinais-DNA-analyysi. Näytteen sisältämä DNA oli kuitenkin erittäin huonosti säilynyttä. Sen vuoksi näytteestä pystyttiin tutkimaan ainoastaan vainajan geneettistä sukupuolta, sillä sen määrittämiseen riittää pienempi määrä DNA-dataa kuin useimpiin muihin geneettisiin analyyseihin. Silti edes tavanomaiset muinais-DNA:lle käytetyt sukupuolenmääritysmenetelmät eivät soveltuneet näin niukalle datamäärälle, vaan määritys tehtiin uudenlaisella laskentatavalla. Menetelmä perustuu siihen, että (anatomisesti) naisilla on yleensä sukupuolikromosomit XX ja miehillä XY. Muinaisyksilön sukupuolikromosomien lukumäärää voidaan arvioida laskemalla, kuinka suuri osuus yksilön DNA-datasta on peräisin X-kromosomista ja kuinka suuri osuus Y-kromosomista. Naisilla Y:n osuuden pitäisi olla lähellä nollaa ja X:n osuuden noin kaksinkertainen miehiin nähden.
Uutta lähestymistavassa oli, että Suontaan vainajan verrokkeina käytettiin DNA-analyysissa hyvin toimineita muinaisyksilöitä ja simuloitiin sitä miltä näiden yksilöiden data näyttäisi, jos sitä olisi jäljellä yhtä vähän kuin Suontaan vainajalla. Analyysissa osoittautui, että Suontaan vainajan tulos ei juurikaan muistuttanut hyvin toimineita XX-yksilöitä – edes silloin kun näiden datasta käytettiin analyysiin vain pientä osaa. Toisaalta myöskään XY-yksilöt eivät muistuttaneet Suontaan tulosta. Kolmas mahdollinen selitys Suontaan tulokselle olisi, että tutkitussa näytteessä olisi sekaisin sekä XX- että XY-yksilöistä peräisin olevaa DNA:ta. Erilaiset ulkopuolisesta DNA:sta johtuvat epäpuhtaudet eivät nimittäin ole muinais-DNA-analyyseissa harvinaisia varsinkaan silloin, kun alkuperäisen yksilön DNA:ta on näytteessä jäljellä enää vähän. Kun tätä selitystä testattiin, sekoittunut data oli analyysin mukaan selvästi lähempänä Suontaan tulosta kuin pelkkä XX tai XY. Vielä enemmän Suontaan tulos kuitenkin muistutti neljättä testattua mallia, jossa tutkitulla yksilöllä olisi epätavallinen sukupuolikromosomiyhdistelmä XXY eli niin sanottu Klinefelterin oireyhtymä. Kun simulointi toistettiin 100 000 kertaa, Suontaan yksilö luokittui XXY:ksi 99,75 prosentin todennäköisyydellä ja sekoittuneeksi 0,25 prosentin todennäköisyydellä, kun taas sekä XX:n että XY:n todennäköisyys oli häviävän pieni. Tuloksen tulkinnassa pitää silti muistaa, että se perustuu hyvin pieneen datamäärään, mikä vaikuttaa erityisesti paljon X-kromosomia lyhyemmän Y:n kohdalla: X-kromosomeja Suontaan vainajalla on melko varmasti kaksi, mutta Y-kromosomin läsnäolon lopulliseen varmistamiseen tarvittaisiin enemmän DNA-dataa. Tämänhetkisen datan perusteella on kuitenkin todennäköisintä, että Suontaan yksilö olisi ollut XXY.
Klinefelterin oireyhtymä on nykypäivänä suhteellisen yleinen, sillä arviolta yksi 500–600 syntyvästä poikalapsesta kantaa ylimääräistä X-kromosomia. Myös muinaisyksilöillä sitä on nähty aiemmin muutaman kerran, mutta ei kertaakaan ns. poikkeavasta hautauskontekstista. Oireyhtymän kliiniset oireet vaihtelevat lähes huomaamattomista selvästi erottuviin fyysisiin ominaisuuksiin. XXY-yksilö on tavallisesti anatomisesti mies, mutta Klinefelterin oireyhtymä voi saada aikaan esimerkiksi gynekomastiaa (rintojen kasvua), pienikokoisia kiveksiä sekä hypospadiaa, jossa virtsaputki sijaitsee peniksen tyvessä. Koska XXY-yksilöillä testosteronia erittyy vähemmän kuin XY-yksilöillä, voivat murrosiän muutokset (esim. äänenmurros ja parrankasvu) jäädä tapahtumatta.
Mitä tutkimustulokset merkitsevät?
Sukupuolen määritys edes geneettisesti ei ole kaksinapainen (binääri), sillä muun muassa tietyt harvinaiset sukupuolikromosomiyhdistelmät laventavat geneettisen sukupuolen määritelmää. Lisäksi sukupuolikromosomien, -roolien ja -identiteettien yhteys ei ole suoraviivainen. XX-, XY- ja XXY-yksilöt voivat kaikki identifioitua naiseksi, mieheksi tai joksikin muuksi. Vaikka Suontaan vainajalla olisi ollut Klinefelterin oireyhtymä, se ei suoraan selitä haudan poikkeuksellista esinekombinaatiota, johon kuuluu sekä maskuliiniseksi että feminiiniseksi miellettyjä esineitä. Voidaan kuitenkin pohtia sitä, minkälaisia vaikutuksia Klinefelterin oireyhtymän näkyvillä piirteillä olisi voinut varhaiskeskiajan yksilölle olla. Jos vainaja eli murrosiän yli, tässä vaiheessa ominaisuudet olisivat tulleet selvemmiksi testosteronin vähäisyyden vuoksi. Jos aikakauden yhteisö jakoi yksilöt miehiksi ja naisiksi tiettyjen ulkoisten piirteiden perusteella, murrosiän muutokset tai niiden puuttuminen olisivat voineet johtaa henkilön assosioimiseen muunsukupuoliseksi.
Vaikka kromosomit eivät määritä sukupuoli-identiteettejä, fyysisellä ja sosiaalisella sukupuolella sekä seksuaalisuudella on osansa siinä, millaiseksi yhteisö yksilön mieltää. Sukupuoliroolit eivät aina ole määräytyneet henkilökohtaisten tuntemusten perusteella, vaan ne ovat voineet muotoutua yhteisön odotusten ja oletusten mukaan. Esimerkiksi vaatetusta voidaan pitää voimakkaana persoonan ja myös sukupuolen ilmentäjänä. Viikinkiajan Skandinaviassa miesten pukeutuminen naisten vaatteisiin koettiin mahdollisesti häpeällisenä. Varhaismodernissa Suomessa naisten asuun pukeutuvien miesten saatettiin puolestaan uskoa olevan hermafrodiitteja. Maskuliiniset roolit taas määräytyivät toisinaan seksuaalisen kyvykkyyden ja jälkeläisten perusteella. Näin ollen XXY-mies, joka hyvin todennäköisesti oli hedelmätön, olisi voinut menettää miehisyytensä yhteisön silmissä. Suora vertaus historiallisen ajan Suomeen tai viikinkiajan Skandinaviaan ei kuitenkaan Suontaan tapauksessa vaikuta uskottavalta, sillä mainituissa konteksteissa suhtautuminen ”nais-miehiin” oli negatiivisempi kuin mitä se vaikuttaa olevan Suontaan tapauksessa.
Binäärin sukupuolen käsite olettaa, että sukupuolia on vain kaksi, ja että on olemassa tietynlainen tapa olla mies tai nainen. Suontaan yksilö voi kuitenkin toimia esimerkkinä henkilöstä, jonka sosiaalinen identiteetti asettuu tällaisen kahtiajaon ulkopuolelle. Suontaan löytö myös osoittaa, että tällaiset henkilöt voitiin tietyissä tapauksissa hyväksyä omassa yhteisössään ja heitä myös arvostettiin ja kunnioitettiin. On mahdollista, että kunnioitus oli peräisin juuri yksilöllisistä fyysisistä ominaisuuksista. Vaihtoehtoisesti Suontaan yksilö saattoi kuulua alueen valtasukuun, jolla oli mahdollisuus hankkia ja käyttää arvokkaita esineitä ja materiaaleja. Tällöin vakaa ja turvattu sosiaalinen asema olisi voinut mahdollistaa ei-binäärisen sukupuolen ilmaisun yhteisössä vapaasti. Haudan varustelu ja vainajan asettaminen hautaan pehmeälle höyhenpeitteelle kertoo huolenpidosta ja siitä, että henkilöä ei pakotettu naisen asuun vaan tämä hyväksyttiin ja tätä arvostettiin ei-binäärisenä henkilönä. Myöhemmin hautaan kätketty pronssikahvainen loistomiekka korostaa yksilön ja tämän muiston tärkeyttä omassa yhteisössään.
Lue lisää:
Moilanen, U., Kirkinen, T., Saari, N.-J., Rohrlach, A. B., Krause, J., Onkamo, P. & Salmela, E. 2021. A Woman with a Sword? Weapon Grave at Suontaka Vesitorninmäki, Finland. European Journal of Archaeology, https://www.doi.org/10.1017/eaa.2021.30
KALMISTOPIIRI 
Terveisiä Hämeestä! Tulipa muualla vastaan oiva spekulaatio, joka mielestäni ansaitsee tulla toistetuksi täällä. Kirjoittanut alunperin nimimerkki Qroquius Kad:
”Tuon Klinefelterin oireyhtymästä kärsineen eli XXY-kromosomisen muinaismiehen tarina on saattanut olla jotain tämäntapaista:
Kaukamoinen ja Mielikki saivat terveen pojan, pippeli ja kaikki. Reilun vuosikymmenen kuluttua oli viimeistään selvää, ettei kaikki ollutkaan hyvin:
pojan pippeli ei kasvanut juuri lainkaan! Eivät myöskään hartiat levenneet ja keho rotevoitunut, vaan lantio levisi ja pylly ja reidet pyöristyivät.
Kaiken päälle pojalle kasvoivat tissit!
Kun miehuuden kynnyksellä oli tullut selväksi, ettei pojasta olisi koskaan ottamaan paikkaansa partasuisten uroiden yhteisössä, hänet puettiin naisen pukuun ja kasvatettiin sen mukaisesti.
Kuoltuaan hän kuitenkin sai hautaan mukaansa miekan kuin jonkinlaisena kädenojennuksena:
”Mies sinusta tulla piti, vaikka kävikin näin. Vaan ehkä siellä toisella puolella sinullakin on käyttöä tälle.”
Vainaja oli siis syntynyt pojaksi, elänyt naisena ja sellaisena haudattu, mutta miekalla tunnustettiin vainajan alkuperäinen sukupuoli lopulliseksi.
Skenaarioni voi olla sinne päin tai ei lainkaan, ei voi tietää;
realistisemmalta se kyllä tuntuu itselleni kuin olettamus jostain Mahtavasta Transuhallitsijasta.</
TykkääTykkää