Heli Etu-Sihvola
Arkeologisia nahkaesineitä on perinteisesti tutkittu paljaalla silmällä ja valomikroskoopilla, mutta viime vuosina kehittyneet kemialliset analyysimenetelmät ovat mahdollistaneet lajintunnistusta sellaisistakin löydöistä, joita ei ole voitu tunnistaa aiemmin käytetyillä menetelmillä. Tanskasta on tehty runsaasti eri aikakausille ajoittuvia orgaanisia löytöjä, mutta ongelmana on myös se, että uudet DNA:han perustuvat menetelmät eivät aina välttämättä toimi Pohjois-Euroopan happamassa maaperässä säilyneiden löytöjen tunnistamiseen.
Kööpenhaminan yliopistolla ja museolla työskentelevät Luise Brandt ja Ulla Mannering (2021) ovat analysoineet Tanskan kansallismuseon kokoelmissa olevia viikinkiajan nahkaesineitä ZooMS-menetelmällä. Kyseinen tekniikka perustuu siihen, että nahan (tai vaikkapa luun) sisältämän kollageenin peptidit muodostavat ”sormenjäljen”, jonka avulla alkuperä voidaan parhaimmillaan tunnistaa lajin tarkkuudella (Collins et al 2010). Aiemmat tanskalaiset analyysit ovat keskittyneet pääasiassa pronssikauden ja rautakauden alun tammiarkkuhautojen ja suoruumiiden yhteydestä löydettyihin nahkavaatteisiin ja esineisiin, ja tämän vuoksi esimerkiksi esineistöltään rikas viikinkiaika on jäänyt toistaiseksi vähemmälle huomiolle. Skandinavian viikinkiajalta on paljon todisteitä turkiskaupasta, ja tässä jutussa esiteltävän tutkimusartikkelin kirjoittajia kiinnostikin, mitä eläinlajeja esiintyy kyseisen ajan hautalöydöissä.
Tutkimusartikkelissa on käsitelty viideltä 1800-luvulla kaivetulta kohteelta peräisin olevia löytöjä. Kohteista neljä on korkea-arvoisiksi tulkittuja hautoja (Hvilehöj, Bjerringhöj eli Mammen, Skindbjerg ja Söllested), joista tutkittiin kenkiä, nahanpaloja ja hihnoja. Muista poikkeavana löytökontekstina mukana oli myös Yholmin vuonna 1853 kaivetusta kätkölöydöstä peräisin oleva kultakoristeinen kukkaro. Haudat olivat peräisin 900-luvulta ja kukkaron sisältänyt kätkö aikaisintaan vuodelta 1002.
Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä yhdeksän nahankappaletta. Niissä ei ollut karvoja. Tutkijoiden mukaan ei ole poissuljettua, etteikö joissakin löydöissä voinut alunperin olla karvaa. Kirjoittajat toteavat, että löytöjen lisätutkimuksille olisi tarvetta, sillä esimerkiksi näiden nahkojen työstössä käytetyistä parkitustekniikoista ei ole vielä tarkempaa tietoa.
Nahkaesineiden ja tarkemmin tunnistamattomien fragmenttien kunto vaihteli, mikä vaikutti ZooMS-analyysin tuloksiin, mutta neljä löydöistä oli mahdollista määrittää lajitasolle saakka: naudaksi, hevoseksi ja vuoheksi. Nämä kaikki olivat peräisin samasta Hvilehöjn haudasta (C4273-97 F), johon oli haudattu nainen hevoskärryissä. Hautakontekstia ei käsitelty tässä artikkelissa kovin tarkasti, mutta se mainittiin, että keskiajan Skandinaviassa hevostuotteiden käyttö oli tabu tai kokonaan lailla kiellettyä. Selitykseksi tähän on esitetty kirkon vahvaa tarvetta erottaa ihmisiä aiemmista esikristillisistä tavoista, joihin kuului myös hevosenlihan syöminen (esim. Oma 2016; Villads Jensen 2013). Hevosesta peräisin olevan nahkapalan alkuperäisestä käyttötavasta ei kuitenkaan ole tietoa, joten sen mahdollisista merkityksistä on vaikeaa tehdä tulkintoja. Tämä oli joka tapauksessa ensimmäinen tutkimus, jossa on löydetty hevosennahkaa tanskalaisesta viikinkiajan haudasta.
Kolmea näytteistä ei voitu tunnistaa tarkemmin muuten kuin vuoheksi tai metsäpeuraksi. Vuohi on kirjoittajien mukaan ainakin aiemmin mainitun Hvilehöjn haudan tapauksessa todennäköisempi vaihtoehto, sillä kyseisen haudan toisesta näytteestä tunnistettiin vuohta. Metsäpeurannahkaa ei ole tähän mennessä tunnistettu tanskalaisista löydöistä, mutta sarvien kaupasta on Tanskassa todisteita. Loput kaksi tutkituista nahoista, Yholmin kukkaro ja nahkanauha Bjerringhöjn haudasta, olivat peräisin joko nauta- tai hirvieläimistä.
Artikkelin tuloksista on nostettu esiin seikka, että (paikallisesti tuotettua?) vuohennahkaa oli käytetty erityisesti korkea-arvoisiksi tulkittujen naisten kengissä ja muissa hautalöydöissä. Vuohennahka on pehmeä ja kestävä materiaali ja oli ehkä sen vuoksi hyvä kenkien materiaali. Brandtin ja Manneringin tekemä tutkimus oli vasta pieni otos Tanskan kansallismuseon kokoelmista, mutta esimerkiksi kengistä saatu tieto monipuolistaa kuvaa viikinkiajan vaatetuksesta ja auttaa myös uusien vaaterekonstruktioiden teossa.
Lähteet
Brandt, L. Ø., & Mannering, U. (2021). Taxonomic identification of Danish Viking Age shoes and skin objects by ZooMS (Zooarchaeology by mass spectrometry). Journal of Proteomics, 231, 104038. https://doi.org/10.1016/j.jprot.2020.104038 ja artikkelissa olevat viitteet.
Collins, M., Buckley, M., Grundy, H. H., Thomas-Oates, J., Wilson, J., & van Doorn, N. (2010). ZooMS: the collagen barcode and fingerprints. Spectrosc. Eur, 22, 2-2. https://www.spectroscopyeurope.com/system/files/pdf/MS_22_2.pdf
Oma, K. A. (2016). From Horses to Jesus: Saving Souls in the Transition from Pagan to Christian Scandinavia. In The Meaning of Horses (pp. 37-52). Routledge.
Villads Jensen, K. (2013). Martyrs, Total War, and Heavenly Horses: Scandinavia as Centre and Periphery in the Expansion of Medieval Christendom. In Medieval Christianity in the North: New Studies (pp. 89-120). https://doi.org/10.1484/M.AS-eb.1.100813
KALMISTOPIIRI 