Teemu Väisänen
Satakunnan Museo järjesti 18.3.2023 maakunnassa viime vuosina toteutettuja arkeologisia tutkimuksia esitelleen tilaisuuden, joka keräsi yhteen arkeologeja, arkeologian harrastajia sekä muita arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneita paikallisia.
Tilaisuuden avasi Satakunnan Museon johtaja Johanna Jakomaa, joka kertasi museon tiivistä suhdetta arkeologiseen tutkimukseen nostaen esiin erityisesti museonjohtajina toimineiden arkeologien Matti Kauppisen ja Unto Salon elämäntyöt. Hän myös korosti puheenvuorossaan arkeologian herättämää mielenkiintoa paikallisessa väestössä sekä vapaaehtoistyön merkitystä arkeologisen kulttuuriperinnön varjelemisessa.
Toisessa avauspuheenvuorossa museon arkeologi Leena Koivisto kävi puolestaan läpi arkeologian ajankohtaisia asioita, kuten Museoviraston hankkeen valtakunnallisesti merkittävien arkeologisten kohteiden määrittämiseksi sekä muinaismuistolain uudistuksen. Koivisto myös kiitti osaltaan yleisöä mielenkiinnosta arkeologista tutkimusta kohtaan ja totesi, että Satakunnan oma kenttätyöpäivä oli ensimmäinen laatuaan ainakin viimeisten vuosikymmenten aikana.
Tilaisuuden ensimmäisessä esitelmässä käsittelin Harjavallan Hiittenharjun kivikautisen asuinpaikalla keväällä 2022 toteutettua koekaivausta. Käytöstä poistuneen hiekkakuopan laidalla ollutta kivikautista toiminta-aluetta tutkittiin tuolloin kaksi viikonloppua kestänein yleisökaivauksin. Kaivauksen löytöaineisto on tunnistettu Pyheensillan ryhmän aikaiseksi, mitä tukee myös kohteen radiohiiliajoitukset (3200–2800 eaa). Pääasiassa kvarsi- ja porfyriitti-iskoksista koostuneeseen löytöaineistoon lukeutuu myös esimerkiksi Pyheensillan tyypin liuskenuolenkärki, porfyriitista valmistettu suurehko makrokaavin ja saviastioiden palasia, joiden joukossa on myös viitteitä itäruotsalaiseen kuoppakeramiikkaan. Kaivauksissa ei havaittu varsinaisia rakenteita, mutta palaneen kiven runsas määrä kaivausalueella saattaa viitata hylkeen traanin valmistukseen. Asuinpaikan tutkimukset jatkuvat huhtikuussa 2023 Porin seudun kansalaisopiston kautta järjestettävänä yleisökaivauksena, jolloin tutkimuskohteeksi otetaan alueen virkistyskäytön vaurioittama asumuspainanne.
Toisessa esitelmässä Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Janne Soisalo esitteli Porin Kirkkokangas IV:n kivikautisella asuinpaikalla vuosina 2021–2022 tehtyjen yleisökaivausten tuloksia. Löytöaineiston ja radiohiiliajoitusten perusteella kohde ajoittuu Kiukaisten kulttuuriin aikaan noin 2050-1830 eaa. Tällöin saaressa sijainnut asuinpaikka tarjosi hylkeenpyytäjille ja kalastajille suojaisan paikan saaliin käsittelyyn, mistä on jäänyt jäljelle runsaasti hylkeiden ja lohikalojen luita, toistakymmentä pikkutaltaa, verkon tai pohjaongen paino, piinuolenkärkiä sekä useiden koristeltujen keramiikka-astioiden palasia. Asuinpaikan tutkimuksia jatketaan todennäköisesti viimeisen kerran syksyllä 2023, jolloin tavoitteena on erityisesti määritellä asuinpaikan rajat sekä täydentää näkemystä alueen löytöaineistosta tulevia julkaisuja sekä pienoisnäyttelyä varten. Kirkkokankaan vuoden 2021 tutkimuksista voit lukea tarkemmin myös Kalmistopiirin artikkelista.
Kahvitauon jälkeen vuorossa oli Museoviraston Arkeologisten kenttäpalveluiden tutkijan Vesa Laulumaan esitelmä Harjavallan Kraakanmäki 3:n kivikautisella asuinpaikalla vuonna 2021 tehdyistä kaivauksista. Pelastuskaivauksin tutkitulta asuinpaikalta löydettiin tällöin runsaasti Kiukaisten kulttuurin aikaista löytöaineistoa, mutta ei selkeitä rakenteita tai likamaakerroksia. Sen sijaan kaivauksen suurin anti oli löytöaineistolle tehdyt monipuoliset analyysit, joissa kiviesineistä pystyttiin havaitsemaan näiden käytöstä jääneitä kasviperäisiä fytoliitteja ja muita mikropartikkeleita, kuten eläinten karvoja sekä lintujen höyhenten osia. Esitelmän päätteeksi Laulumaa esitti kohteen tutkimuksia esittelevän videon, joka kuvasi osuvasti kaivaustunnelmia vaihtelevissa sääolosuhteissa.
Seuraavaksi Kari Uotila Muurintutkimuksesta esitteli Kokemäen Villiönsuvannon vuosien 2019–2020 kaivausten tuloksia. Kaivauksissa havaittiin jäänteitä kaikkiaan 12 eri rakennuksesta, joihin käytettyjen paalunsijojen perusteella rakennusten koot on arvioitu välille 5 x 11 m ja 5 x 26 m. Radiohiiliajoitusten perusteella kohde on ollut asuttuna ainakin esiroomalaisella rautakaudella (n. 500–0/50 jaa.) ja kansainvaellusajalla (400–600 jaa.). Alueen asutushistorialliset vaiheet tarkentunevat kuitenkin vielä jatkotutkimusten aikana, sillä kohteelta otettuja ajoitettavia näytteitä on laskettu olevan kaikkiaan 70 kappaletta. Myös alueen muu löytöaineisto ja erinäisiin analyyseihin otetut näytteet tulevat tarjoamaan tutkimusaineistoa vielä pitkäksi aikaa. Tutkittavaa riittäisi myös maastossa, sillä alueen rautakautinen asutus jatkunee kaivausalueelta luoteeseen ja koilliseen, minkä lisäksi metallinilmaisinharrastajien peltolöydöt ovat antaneet viitteitä alueella sijaitsevasta, ja toistaiseksi paikantamattomasta, asuinpaikkaa nuoremmasta kalmistosta.
Päivän viimeisen esitelmän piti Helsingin yliopiston tutkija Kati Salo, joka kertoi Satakunnan esihistoriallisen ihmisluuaineiston osteologisesta tutkimuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli erottaa sekoittuneesta eläin- ja ihmisluuaineistosta ihmisluut tarkempiin tutkimuksiin, joissa luista arvioitiin vainajien minimiyksilömäärää, kuolinikää, sukupuolta, koko, mahdollisia sairauksien merkkejä ja geneettisiä merkkitekijöitä luustossa sekä tehtiin havaintoja polttolämpötilasta ja kremaatioprosessista. Tutkimuksissa esimerkiksi Euran Luistarin kalmistoon haudaltulta Euran emännältä havaittiin poskihampaiden vajaakehitys, jonka perusteella tämä oli kärsinyt lapsuudessa sellaisesta sairaudesta, joka ei mahdollistanut hammaskiilteen kehittymistä. Esitelmässään Salo esitteli myös aineiston jatkotutkimustarpeita. Koska maakunnan luuaineisto on nyt tutkittu kattavasti kajoamattomin menetelmin, valikoidulle aineistolle voisi jatkossa toteuttaa tarkentavia analyyseja, joiden kautta selviäisi tarkempaa tietoa esimerkiksi vainajien ruokavaliosta, sairauksista tai kremaatioprosesseista. Strontiumin isotooppitutkimuksilla voitaisiin myös selvittää, mistä Satakuntaan suuntautuneet muuttoliikkeet ovat saaneet alkunsa.
Päivän pääteeksi Leena Koivisto kiitti osallistujia ja esitelmöitsijöitä tilaisuudesta ja esitti toiveen Satakunnan oman kenttätyötapahtuman perinteen jatkamisesta myös tulevaisuudessa. Kerrottavaa riittäneekin myös jatkossa, sillä maakunnan aktiivinen harrastustoiminta mahdollistaa ainakin arkeologisten yleisökaivausten jatkamisen ja vuodelle 2023 onkin suunnitteilla jo kolmet arkeologiset yleisökaivaukset. Runebergin päivänä 5.2.2023 perustettu Satakunnan arkeologinen seura pyrkii myös osaltaan edistämään arkeologista tutkimusta Satakunnassa, ja seuran varainkeruuna järjestämä kirjamyynti tekikin tilaisuudessa kauppansa.
———
Teemu Väisänen on arkeologi, Turun yliopiston väitöskirjatutkija ja Satakunnan arkeologisen seuran puheenjohtaja.
KALMISTOPIIRI 