Esimerkkejä eri-ikäisistä joukkohaudoista

Ulla Moilanen

Joukkohautoja tunnetaan ympäri maailmaa, lähes kaikilta mantereilta. Joukkohaudan tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että hautakuoppaan on asetettu enemmän kuin yksi vainaja, tai että hautaukseen kuuluu useita samanaikaisesti haudattuja vainajia. Esihistoriallisen ja uuden ajan joukkohaudan määritelmässä on vaihtelevasti myös hautausrituaalin suorittamiseen liittyviä eroja. Sosiologi Keith Doubtin mukaan hautaus erottaa ihmisen eläimestä, sillä hautajaisissa heijastuu sekä henkilön eletty elämä että yhteisön suhde kuolleeseen yksilöön. Joidenkin joukkohautausten kohdalla varsinaista hautausrituaalia ei ole suoritettu, mikä voi näkyä esimerkiksi antimettomina hautoina. Lisäksi on erotettava joukkohauta kollektiivihautauksesta ja ryhmähautauksesta, joiden määritelmät saattavat olla osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi ossuaareja tai katakombeja ei voi pitää joukkohautoina, vaikka ne sisältävätkin useiden vainajien jäännöksiä. Polttokenttäkalmistot ja megaliittihaudat, joissa on useampia yksilöitä, ovat tavallisesti kollektiivihautauksia. Niihin on haudattu pitkän ajan kuluessa ja siksi myös ne sisältävät useiden vainajien jäännöksiä.

Joukkohautojen syitä ovat esimerkiksi sodat, kansanmurhat, rangaistukset sekä luonnonkatastrofit kuten maanjäristykset, tulvat ja epidemiat. Myös rikollishautausmailta voi löytyä joukkohautoja. Moderneissa sodissa ja kansanmurhissa joukkohaudat voivat olla tapa peitellä sotarikoksia, kun taas luonnonkatastrofeissa joukkohaudoilla pyritään välttämään sairauksien, kuten esimerkiksi punataudin ja ripulin, leviämistä, vaikka epidemiologit kiistelevätkin joukkohautojen tarpeellisuudesta. Uuden ajan joukkohautojen tutkimiseen liittyy useita ihmisoikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä.

Esimerkkejä eriaikaisista joukkohaudoista maailmalla (osa tulkintoja, joiden kohdalla joukkohaudan määritelmää tulisi miettiä):

Suomi: Hämeenlinna ja Santahamina: Punaisten joukkohautoja vuodelta 1918. Syy toistaiseksi avoin, ainakin seitsemän eri spekulaatiota. Salo, Ketohaka 2: Roomalaisaikainen röykkiö, jossa vähintään 19 yksilöä, joista 14 miestä, 3 naista ja 2 nuorta. Anna-Liisa Hirviluodon ja Tarja Vormiston mukaan polttohautaus on tapahtunut samanaikaisesti röykkiön paikalla, ja he pitävät mahdollisena syynä epidemiaa. Loviisa: Historialliselta ajalta peräisin olevia venäläis- ja ruotsalaissotilaiden joukkohautoja sekä mahdollinen 1700-luvun ruttohauta Rautatiekadun alla, jossa on arveltu olevan jopa satoja vainajia.

Venäjän Karjala: Krasnyi Bor ja Karhumäki, Sandarmoh: Tuhansia henkilöitä, teloitettu 1937-38. Joukossa suomalaisia ja karjalaisia, jotka lähtivät Karjalaan rakentamaan sosialismia ja päätyivät ammutuksi vakoojina. Pääkalloissa luodinreikiä. Alueella on noin 300 kaivantoa, joissa kussakin on 20-100 vainajaa. Vainajien nimiä on teloitusasiakirjoissa, joita säilytetään Neuvostoliiton turvallisuuspalvelujen arkistoissa.

Saksa: Talheim: Nauhakeraamiseen kulttuuriin (LBK) kuuluva joukkohauta n. 5000 eaa. Sisältää 34 vainajaa, joista 16 lasta, 9 aikuista miestä ja 7 aikuista naista. Useissa luissa  on jälkiä vanhoista parantuneista vammoista. Luissa on myös parantumattomia vammoja kiviaseista ja nuolista. Ei jälkiä puolustusvammoista, surmattu pakenemisen yhteydessä? Toisaalta suurin osa on kuollut pään vasemmalle puolelle osuneeseen iskuun, eli sittenkin teloitettu? Herxheim: Nauhakeraaminen hauta, josta 173 irrallista kalloa ja luita noin 450 yksilöstä. Myös keramiikkaa ja eläinten luita. Tulkittu rituaaliuhreiksi. Eulau: Nuorakeraaminen hauta ajalta 2600 eaa, jossa on kahden pojan sekä aikuisen miehen ja naisen luurangot. Merkkejä väkivallasta, DNA-analyysin perusteella kyseessä perhe.

Itävalta: Schletz-Asparn: Nauhakeraaminen (LBK) joukkohauta 5500 eaa. Ainakin yli 60 vainajaa löydetty, arviolta vielä satoja kaivamatta. Asuinpaikan ympärillä myös vallituksia, mahdollisesti puolustusvarusteita.

Tsekki: Velim: Pronssikautisia joukkohautoja, joissa miehiä, naisia ja lapsia. Mahdollisesti merkkejä ihmissyönnistä tai lihojen ja raajojen irroittamisesta. Hyvin vähän hauta-antimia.

Hollanti: Wassenaar: Joukkohauta ajalta 1700 eaa., kaksi lasta, kolme naista ja seitsemän miestä. Yhdellä miehistä piinuolenkärki kylkiluiden välissä, kolmella muulla vammoja päässä. Yksi lapsista haudattu vartalo erillään päästä. Asetettu hautaan siististi kahteen riviin, kyseessä kaksi perhettä?

Liettua: Vilna: Napoleonin perääntyvän armeijan joukkohauta vuodelta 1812, yhteensä noin 2000 luurankoa. Kuolinsyystä esitetty erilaisia arvioita: epidemia, kylmyys, tai teloitus. Luurangot siisteissä riveissä. Luultiin löydettäessä natsien surmaamiksi juutalaisiksi, kunnes löytyi metallinappeja, joissa numeroita, jäänteitä sinisestä sotilaspuvusta sekä Napoleonin aikainen raha ja jalkamiehen kypärä samalta ajalta.

Englanti: Lontoo, East Smithfield: Epidemiahauta 1300-luvulta. Ruttoon kuolleet siistissä rivissä, perhekokonaisuuksia voitu tunnistaa. Hereford: 1300-luvun ruttohauta, ihmisjäännökset sekaisin haudassa. Towton: Ruusujen sodan aikainen joukkohauta vuodelta 1461. Vammoja kalloissa. Maiden Castle: Rautakautinen linnoitus, sir Mortimer Wheeler kaivoi jo 1930-luvulla, yhteensä 52 hautausta, luissa vammoja. Wheeler arveli roomalaishyökkääjien uhreiksi vuodelta 43. Myöhemmin todettu vammoja vain muutamilla. Hauta-antimina mm. helmiä ja keramiikkaa, joita pidetty merkkinä hautausrituaaleista.

Ranska: Montpellier: Joukkohautaan 1300-luvulla haudatun ruumiin hampaasta eristetty Yersinia pestis-bakteereja.

Espanja: Atapuerca: Paleoliittinen joukkohauta (?) 400 000 vuotta vanha. 28 ihmistä luolan pohjalla, luissa vammoja. Mitä tapahtui?

Turkki (Bysantti): Kronikoitsijoilta tietoa 500-luvulla kaivetuista ruttohaudoista Konstantinopolissa.

Kreikka: Kerameikos: Pelastuskaivaus 1994-95. Joukkohauta noin 430 eaa. Lähellä maanpintaa, 90 luurankoa joista kymmenkunta lasten. Ruumiit sekaisin haudassa, jota kiersi matala seinä. Vähän keramiikkaa. Arveltu epidemiahaudaksi. Kirjallisia lähteitä: Thukydides: rutto Ateenassa talvella 427 eaa.

Syyria: Nagar/Tell Brak: Lähellä nykyistä Irakin rajaa sijaitsevia joukkohautoja vuosien 3800-3600 eaa. väliltä, kymmeniä nuoria aikuisia. Vainajat vaikuttivat haudatun kiireesti, ilman tavanomaisia hauta-antimia. Vainajien päältä löytyi ruukunpalasia, sekä vuohien, lampaiden ja jopa 200 naudan luita. Vaikuttaa siltä, että paikalla on järjestetty joko surujuhla tai voitonjuhla yhteenoton jälkeen. Löytöjen perusteella väkivalta näyttäisi liittyneen varhaiseen kaupungistumiseen Lähi-Idän alueella.

Irak: Osa uudemmista joukkohaudoista tunnistettavissa kuopista, joissa täyttämisen jälkiä tai suurista maakummuista, vanhemmat kasvillisuuden peitossa. Vähintään kuusi ruumista. Ympäri maata ainakin 40 kpl. Sisältävät teloitettuja, sotilaita ja siviilejä kaikista etnisistä ryhmistä, myös ulkomaalaisia, esim. saudeja tai itsenäisyystaistelijoita (kurdit).

Iran: Maanjäristysten uhreja useissa joukkohaudoissa. Bolaghi Gorge: Kaivettu 2006. Kolmesta kahdeksaan ihmistä samassa haudassa, luut hajallaan -> tulkittu joukkohaudaksi. Ajoitus 4000-3000 eaa. Keramiikkaa myös mukana.

Tsetsenia: Maakuoppia. Useita joukkohautoja, joissa yli sata ruumista. Löydetty vuoden 1999 jälkeen. Yleensä ruumiissa jälkiä silpomisesta tai lähietäisyydeltä ammutuista luodeista. Esim. Dargo: Kahdeksan päätöntä ruumista. Tangi-Chu: Noin 150 ruumista. Kädet sidottu rautalangalla, osa tsetseenisotilaita, osa siviilejä. Khankala: Silpomisjälkiä, puukotusjälkiä, murtuneita raajoja, kädet sidottu taakse. Achkhoy-Martanovsky: Noin sadan ihmisen luut vuoren luolassa, osa päättömiä. Mukana lapsia. Säilykepurkkeja, vodkapulloja -> venäläissotilaita ollut paikalla? Nadterechny: Rauhallista aluetta. Jalat ja kädet poissa. Matalassa kuopassa, joka peitetty maalla.

II Maailmansota: Ympäri Eurooppaa mm. sotilashautauksia ja Natsi-Saksan keskitysleirien joukkohautoja, joissa mm. juutalaisia, kommunisteja, romaneja ja kehitysvammaisia. Esim. Belzec, Puola: Yksi suurimmista keskitysleirien joukkohaudoista, arviolta satoja tuhansia henkilöitä.

USA: Florida: Hurrikaanin uhreja vuodelta 1928. Mechansville, Virginia: Kaksi joukkohautaa, joissa sisällissodan tuntemattomia sotilaita vuoden 1864 taisteluista. Myös Yhdysvaltojen taistelussa uponneet laivastoalukset katsotaan joukkohaudoiksi, kajoaminen kielletty.

Kanada: Grosse-Ile: Irlantilaisia siirtolaisia vuodelta 1845, kuolleet nälkään.

Guatemala: Cancuén: Noin vuonna 800 haudatut 31 vainajaa, joilta myös raajat leikattu. Luissa keihäänkärkien ja kirveiden jättämiä jälkiä. Haudattu tekojärveen, josta löytöinä myös esineistöä (jade-kiviä, jaguaarinhammasriipuksia). Paikka lähellä kuninkaan palatsia ja hautaa, jossa tulkinnan mukaan hallitsijapari täysin varustettuina. Toisessa joukkohaudassa yli 12 ruumista. Kaivauksissa jälkiä myös keskeneräisestä puolustusrakenteesta. -> tulkittu esineiden perusteella yläluokaksi, joka kuollut rajussa yhteenotossa.

Kirjallisuutta:

Cox, M., Flavel, A., Hanson, I., Laver, J., Wessling, R. (2007). The Scientific Investigation of Mass Graves. Towards Protocols and Standard Operating Procedures. United States of America.

Fiorato, V., Boylston, A., Knüsel, C. (2007). Blood Red Roses: The Archaeology of a Mass Grave from the Battle of Towton AD 1461. Great Britain.

Haglund, William D. (2002) Recent Mass Graves. An Introduction. Haglund William D. & Sorg, Marcella H. (eds.) Advances in forensic taphonomy: method, theory, and archaeological perspectives. United States of America.

Hirviluoto, Anna-Liisa & Vormisto, Tarja (1984). En massgrav från yngre romersk järnålder i Isokylä. Finskt Museum 1983: 21-47.

Hunter, John & Cox, Margaret (2005). Forensic Archaeology: Advances in Theory and Practice. Great Britain.

Juhl, Kirsten & Olsen, Odd Einar (2006). Societal safety, archaeology and the investigation of contemporary mass graves. Journal of Genocide research, Volume 8, Issue 4 December 2006: 411 – 435

Keeley, Lawrence (1996). War Before Civilization. United Stated of America.

Meyer, C., Brandt, G., Haak W., Ganslmeier, R.A., Meller H., Alt K.W. (2009). The Eulau eulogy: Bioarchaeological interpretation of lethal violence in Corded Ware multiple burials from Saxony-Anhalt, Germany. Journal of Anthropological Archaeology, Volume 28, Issue 4 December 2009: 412-423

Quigley, Christine (2001). Skulls and skeletons: human bone collections and accumulations. United States of America.

Tuller, Hugh & Đurić’ Marija (2006). Keeping the pieces together: Comparison of mass grave excavation methodology. Forensic Science International, Vol. 156, Issue 2: 192-200.

Linkkejä:

Beaumont James, Tom (2001). Years of Pestilence. British Archaeology 61, October 2001. http://www.britarch.ac.uk/BA/ba61/feat1.shtml

Conner, Melissa (1996). The Archaeology of Contemporary Mass Graves:  http://www.saa.org/Portals/0/SAA/publications/SAAbulletin/14-4/SAA6.html

Doubt, Keith (2000): What is the Evil in War Crimes? The Ethical Requirement of Burial and its Transgression During the War in Bosnia and Herzegovina. Paper prepared for presentation at the International Conference ”Crimes in Bosanka Krajina During the Aggression on the Republic of Bosnia and Herzegovina 1991–1995” http://www.peacestudiesjournal.org.uk/dl/WarCrimes.PDF

Haak, W., Brandt, G., de Jong, H.N., Meyer, C., Ganslmeier, R., Heyd, V., Hawkesworth, C., Pike, A.W.G., Meller, H., Alt, K.W. (2008). Ancient DNA, strontium isotopes, and osteological analyses shed light on social and kinship organization of the Later Stone Age. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 105: http://www.pnas.org/content/early/2008/11/17/0807592105.full.pdf+html

Henriksson, Arto (2009). Rautatiekadun joukkohaudoissa useita satoja vainajia 1700-luvun lopulta. Loviisan sanomat 13.3.2009: http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=3428

Orschiedt, Joerg & Noel Haidle, Miriam (2006). The LBK Enclosure at Herxheim: Theatre of War or Ritual Centre? References from Osteoarchaeological Investigations. http://www.urgeschichte.uni-tuebingen.de/fileadmin/downloads/Haidle/HerxheimConflictArch2006.pdf

Perera, Clifford (2005). After the Tsunami: Legal Implications of Mass Burials of Unidentified Victims in Sri Lanka. PLoS Med. 2005 June; 2(6): e185. http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1160589