Ulla Moilanen, FM – Turun yliopisto.
Syntyvien kaksosten määrä vaihtelee ihmispopulaatioittain, mutta arviolta 1.3–3.5 % kaikista raskauksista on monisikiöraskauksia. Ennen modernin synnytysopin ja hygienian kehittymistä synnytys ja sen komplikaatiot olivat synnytysikäisten naisten yleisimpiä kuolinsyitä, ja kaksossynnytys lisäsi riskejä merkittävästi. Ihmisillä monisikiöinen raskaus on hieman harvinaisempaa kuin useilla muilla nisäkäslajeilla, joten kaksosuuteen onkin aikojen kuluessa liittynyt erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia erityispiirteitä, uskomuksia, myyttejä ja tabuja.
Monien Amerikan intiaanikulttuurien myyteissä kaksosilla oli dualistinen merkitys. He henkilöityivät vastakkaisuuksiksi, kuten elämäksi ja kuolemaksi tai yöksi ja päiväksi. Pohjois-Amerikan intiaaniyhteisöissä kaksosilla oli yleensä korkea spirituaalinen status ja heidän kuolemaansa saattoi liittyä erityisiä seremoniallisia käytäntöjä. Kansanperinteen ja etnografisten tutkimusten perusteella Kaakkois-Aasiassa kaksoset symboloivat sukulaisuutta ja samankaltaisuutta, Walesissä heidät puolestaan liitettiin hedelmällisyyteen ja hyvään onneen, Skotlannissa kaksosten uskottiin olevan hedelmättömiä, ja tietyissä osissa Nigeriaa kaksosten synnyttäjä on surmattu lapsineen. Kaksoset esiintyvät myös antiikin tarinoissa, kuten esimerkiksi kreikkalaisen mytologian tuulten, aaltojen ja matkalaisten suojelijat Kastor ja Polydeukes (latinaksi Pollux), sekä Rooman kaupungin myyttiset perustajat Romulus ja Remus. Keskiajan Euroopassa kaksosia pidettiin luonnonvastaisina, mutta renessanssin aikaan elänyt William Shakespeare, joka itse oli kaksosten isä, kirjoitti näytelmänsä Loppiaisaaton ja Erehdysten komedian kaksosuuden teeman ympärille.
Vaikka kaksosia on esiintynyt kirjallisuudessa ja taiteessa kautta aikojen, tunnetaan kaksosiksi tulkittavia hautauksia arkeologisesta aineistosta melko vähän. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä kaksosten hautaaminen yhdessä vaatisi yleensä kummankin yhtäaikaisen kuoleman.
Vuonna 2005 tutkittiin Itävallan Krems-Wachtbergista paleoliittiselle kivikaudelle ajoittuva hautaus, jossa oli kahden vastasyntyneen jäänteet. Vainajat oli asetettu hautakuoppaan vierekkäin vähintään 27 000 vuotta sitten. Heidän päälleen oli asetettu villamammutin lapaluu, ja hautakuoppaan sekä vainajien alle että päälle oli ripoteltu runsaasti punamultaa. Reisiluiden pituuksien perusteella vainajat ovat kuolleet samanikäisinä. Kahden samanikäisen ja -kokoisen vastasyntyneen hautaaminen yhdessä viittaisi mahdollisesti kaksosuuteen, mutta ilman DNA-tutkimusta tätä ei voi varmistaa.
Koillis-Thaimaassa sijaitseva Khok Phanom Di on pronssikautinen (n. 2000-1500 eaa.) asuinpaikka ja kalmisto, jossa imeväisten – ja mahdollisten kaksosten – hautaukset ovat epätavallisen yleisiä. Kohteesta tunnetaan neljä hautaa, joista kuhunkin on asetettu kaksi vastasyntyneenä kuollutta imeväistä kasvot vastakkain. Asettelun on tulkittu symboloivan vainajien yhteenkuuluvuutta.
Hautausten stratigrafisen kontekstin ja imeväisten suhteellisen iän perusteella vainajat on tulkittu synnytyksessä tai heti sen jälkeen kuolleiksi kaksosiksi. Ainakin yksi haudatuista kaksospareista on kokonsa perusteella syntynyt ennenaikaisesti. Joissakin kulttuureissa vastasyntyneitä kaksosia tiedetään surmatun ja Khok Phanom Dissä havaittava korkea kaksosmäärä on joskus tulkittu samasta syystä johtuvaksi. Siân Halcrown tutkimusryhmän 2012 julkaisemassa artikkelissa ei tätä pidetä kuitenkaan todennäköisenä, sillä kaksoshautaukset näyttävät kuuluvan kalmiston normaaliin kontekstiin. Sen sijaan saattaa olla mahdollista, että Khok Phanom Dissä oli ympäröiviä alueita korkeampi lapsikuolleisuus, mikä saattaa viitata infektiotautien kuten malarian korkeaan esiintyvyyteen.
Tutankhamonin (1332-1323 eaa.) haudasta löydettyjä kahta muumioitua sikiötä on arveltu faraon kaksostyttäriksi, vaikka sikiöiden koko poikkeaakin toisistaan. Faraon lapsiksi sikiöt tulkittiin ensimmäisen kerran 1960-70-luvuilla tehtyjen veriryhmätestien tulosten perusteella. Viimeisimpien DNA-tutkimuksen perusteella Tutankhamon on ollut sikiöiden isä 99,99% todennäköisyydellä ja havaittavat erot sikiöiden koossa ja kehityksessä ovat saattaneet johtua esimerkiksi siitä, että toinen on kuollut kaksi viikkoa toista aikaisemmin. DNA-tutkimuksen perusteella kyseessä eivät ainakaan ole identtistet kaksoset, mutta muutoin sikiöiden kaksosuutta ei voi täysin poissulkea.
Espanjasta Katalonian Sant Miquel d’Olèrdolasta tunnetaan 300-100-luvuille eaa. ajoittuva hautaus, joka myös saattaa olla vastasyntyneiden kaksosten viimeinen leposija. Imeväiset on haudattu yhtä aikaa, jalat osittain toistensa päällä. Vainajien luissa ei näy merkkejä kuolinsyystä, joka on saattanut liittyä synnytykseen. Luuanalyysin mukaan haudatut ovat samanikäisiä, noin 38–40-viikkoisia. Alueen samanaikaisista kalmistoista ei juurikaan ole löydetty vastasyntyneitä, joten heitä ei ilmeisesti haudattu samoihin paikkoihin kuin vanhempia lapsia ja aikuisia. Kyseinen hauta paljastui alueelta, joka muiden löytöjen perusteella on ollut nahankäsittelypaikka. Tutkijat ovat spekuloineet kaksosten äidin työskennelleen alueella. Harmillisesti DNA-analyysi onnistui vain toisesta vainajista, joten täyttä varmuutta lasten kaksosuudesta ei ole saatu.
Vuonna 2001 Saksan Ochtendungissa kaivettiin rautakautista asuinpaikkaa. Yhden asuinrakennuksen perustuksista löydettiin kahden 36–40-viikkoisena kuolleen vastasyntyneen tai sikiön hautaus. Lasten hautaus vaikutti vähemmän huolellisesti tehdyltä kuin tavallisesti, sillä toinen oli haudattu kasvot alaspäin, eikä hautauksessa ollut mukana esineistöä. Molemmilla vainajilla oli samanlaisia piirteitä hampaissa ja luustossa, minkä katsottiin tukevan hypoteesia hyvin läheisistä sukulaisista ja mahdollisesti kaksosista. Mutta voiko kaksoishautauksia, joissa vainajat ovat suunnilleen samanikäisiä ja morfologisesti samanlaisia, pitää automaattisesti kaksosten hautauksina?
Meksikolaisessa Tlatilcon (n. 1200–700 eaa.) ja perulaisessa Mochen (n. 1–800 jaa.) kulttuureissa valmistettiin siamilaisia kaksosia kuvaavia keraamisia hahmoja, mutta siamilaisista kaksosista todistavia ihmisjäänteitä ei näiden kulttuurien arkeologisesta aineistosta tunneta lainkaan. Yhdysvalloissa Indianan osavaltiossa sijaitseva Angel Moundsin asuinpaikka ajoittuu vuosien 1050–1400 jaa. välille. Vuonna 1941 Angel Moundsista tutkittiin useita imeväisten hautoja, joista yhteen oli asetettu kaksi yksilöä. Luurankojen keskinäisen suhteen perusteella tutkija Glenn Black ehdotti, että kyseessä saattaisivat olla siamilaiset kaksoset. Muutoin hauta ei eronnut ympäröivistä hautauksista: se oli esineetön ja sijaitsi keskittymässä, jossa oli runsaasti imeväisten hautoja. Haudasta löydetyt luurangot olivat lähes kokonaisia, eikä niissä näkynyt merkkejä yhteisistä osista. Morfologinen analyysi ei kuitenkaan voinut poissulkea sitä, etteivätkö vainajat olisi voineet olla kaksoset.
Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa Charla Marshall työryhmineen tutki Angel Moundsin oletettujen siamilaisten kaksosten tapauksen erottamalla vainajista muinais-DNA:ta. Tutkimus keskittyi äitilinjassa periytyvään mitokondrio-DNA:n (mtDNA) haploryhmiin, sillä mtDNA on erotettavissa arkeologisesta aineistosta suhteellisen helposti. Analyysin tulos osoitti, että toisen vainajan haploryhmä oli C, toisen A. Tämä merkitsee, että vainajilla on ollut eri äiti, jotka eivät ole olleet keskenään sukua ainakaan äitiensä puolelta. Teorian kaksosuudesta – puhumattakaan siamilaisesta kaksosuudesta – voi siis ainakin tässä tapauksessa unohtaa.
Kaksosuuden merkitystä menneissä yhteisöissä voi lähestyä mm. etnografisten analogioiden ja kirjallisten lähteiden kautta. Vaikka kaksosuuteen on saattanut liittyä erityisiä uskomuksia, eivät nämä ole välttämättä välittyneet hautausrituaaleihin. Tulkinta kaksosten hautauksista perustuu yleensä vainajien, etenkin vastasyntyneenä kuolleiden imeväisten, sijaintiin hautakuopassa ja luissa havaittaviin yhteisiin piirteisiin. Oletuksena näyttäisi olevan, että kuolleena syntyneet tai heti synnytyksen jälkeen menehtyneet kaksoset on haudattu yhdessä. Hyvin nuorten vainajien luustossa on vaikea havaita eroja, ja kuten Angel Moundsin tapaus osoittaa, yhteiseen hautaan asetettujen imeväisten kaksosuutta ei voi pitää varmana ilman DNA-tutkimuksia. Ja toki DNA-analyysien avulla olisi mielenkiintoista tutkia myös kaksoishautauksiin asetettujen aikuisten sukulaisuussuhteita.
Käytetyt lähteet:
Campbell, Denis M. 1998. Epidemiology of twinning. Current Obstetrics & Gynaecology, Vol. 8, Issue 3, September 1998: 126–134.
Corney, Gerald. 1975. Mythology and Customs Associated with Twins. MacGillivray, I. Nylander, P.P.S. & Corney, G. (eds.). Human Multiple Reproduction: 1-15. WB Saunders, London.
Cresco, L, Subaru, M. E., Ruiz, J. 2011. Twins in Prehistory: The Case from Olèrdola (Barcelona, Spain; s. IV II BC) International Journal of Osteoarchaeology 21: 751-756. DOI: 10.1002/oa.1169.
Flohr, S. (2012). Twin Burials in Prehistory: A Possible Case from the Iron Age of Germany International Journal of Osteoarchaeology DOI: 10.1002/oa.2236
Halcrow, S., Tayles, N., Inglis, R., Higham, C. 2012. Newborn twins from prehistoric mainland Southeast Asia: birth,death and personhood. Antiquity. vol. 86 no 333: 838–852.
Hawass Z, & Saleem SN. 2011. Mummified daughters of King Tutankhamun: archeologic and CT studies. American Journal of Roentgenology 2011 Nov; 197(5): 197:1037.
Manchester conference told: Tutankhamen fathered twins: http://www.manchester.ac.uk/aboutus/news/display/?id=3906
Marshall, C., Tench, P.A., Collins Cook, D., Kaestle, F.A. 2011. American Journal of Physical Anthropology 146: 138–142.
Pettit, Paul. 2011. The Palaeolithic Origins of Human Burial. Routledge, Abingdon, Oxon.
Sharer, Robert J. 2006. The Ancient Maya. Stanford University Press, Stanford, California.
Viney, William 2013. The Significance of Twins in Medieval and Early Modern Europe. Blogi-kirjoitus Annual Association for Medical Humanities Conference-seminaarissa (University of Aberdeen, 8th – 10th July 2013) pitämänsä esitelmän pohjalta.
KALMISTOPIIRI 