Luurankojen, muumioiden ja muiden ihmisjäänteiden tutkimusta ei voi tehdä ilman eettisten kysymysten pohtimista. Koska ihmisjäänteissä on aina kyse joskus eläneestä yksilöstä, on aineistoon suhtauduttava hienotunteisesti ja ihmisarvoa korostaen. Kysymykset arvokkaasti ja kunnioittavasti toteutetusta tutkimuksesta, säilyttämisestä tai näytteilleasettamisesta eivät ole helppoja, ja ne herättävät keskustelua.
Turun yliopiston ja Åbo Akademin museologian oppiaineen ainejärjestön Museion ry:n ylläpitämä verkkolehti Kuriositeettikabi.net julkaisi numeronsa 1/2014 etiikkaa käsitelevänä teemanumerona. Lehdestä löytyy kolme artikkelia, joissa käsitellään ihmisjäänteiden tutkimukseen ja käsittelyyn liittyviä eettisiä kysymyksiä pääasiassa museologisesta näkokulmasta:
Päätoimittajadialogi: arkeologin näkökulma ihmisjäännöksiin
Ulla Moilanen: Ihmisjäänteiden näytteilleasettamisen eettisyydestä museoissa
Juuri nyt eettiset kysymykset ovat ajankohtaisia myös Suomessa, sillä vuonna 2013 perustettu työryhmä on parhaillaan laatimassa Suomeen soveltuvaa eettistä ohjeistusta arkeologisten ihmisjäänteiden tutkimuksesta. Ihmisjäänteiden tallettamisen historiasta voit lukea myös Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi -blogista otsikolla Pääkallojen paluu.
Eettiset kysymykset eivät vanhene, ja kuka tahansa voi esittää oman näkemyksensä niihin liittyen. Voit osallistua keskusteluun alla joko omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Haluatko sinä nähdä museoissa ihmisten luita, muumioita tai hiuksia, ja miksi? Suhtaudutko jäänteisiin henkilöinä, jotka joskus ovat tunteneet, ajatelleet ja toimineet kuten sinä? Haluaisitko itse, että jäänteitäsi tutkittaisiin tai laitettaisiin museoon 500 vuoden kuluttua?
KALMISTOPIIRI 