Teksti on FM Ulla Moilasen kirjoittama osio Muinaistutkijassa 1/2014 ilmestyneestä kirja-arvostelusta:
Aro, S., Valjus, J. & Moilanen U. 2014. Kolme arviota arkeologisesta nuorten tietokirjasta. Muinaistutkija 1/2014: 51-55.
Aino Nissinahon nuortenkirja Muinaishaudan salaisuus ja kuinka se paljastetaan on ensimmäinen suomalainen lapsille ja nuorille suunnattu suuren mittakaavan kirja arkeologian perusteista ja kenttätyömenetelmistä. Nimenomaan suomalaisesta arkeologiasta kertovia lasten tietokirjoja ei ole ollut runsaasti saatavilla, joten Nissinahon kirja tulee tarpeeseen. Aikaisemmin Suomessa ilmestynyttä lapsille ja nuorille suunnattua arkeologista tietokirjallisuutta ovat edustaneet kiistanalaista tietoa sisältävä Paula Purhosen ja Tiina Miettisen Elämää kivikauden Suomessa (32 s.) ja Pohjois-Pohjanmaan muinaisjäännöksiin keskittyvä Minna Lehtolan Madonreikä arkeologiaan (29 s.). Ulkomaisia kirjoja on ollut saatavilla, esim. skandinaavisesta näkökulmasta kirjoitettu Maata kaivamaan (Trenter & Kovanen 2001), mutta suomalainen näkemys arkeologiasta on tähän asti jäänyt puuttumaan.
Kirja alkaa salapoliisitarinan lailla kesälomaansa aloittelevien lasten alkaessa ihmetellä läheisen Raatomäen nimeä. Lasten uteliaisuus johtaa heidät lopulta tutkimaan paikan historiaa, ja samalla he tutustuvat lähemmin arkeologiaan. Kirjassa tutkittavan Raatomäen esikuvana on Maskun Humikkalan ristiretkiaikainen ruumiskalmisto, jossa myös Nissinaho teki koekaivauksia 1984. Hautauksia itse tutkivana pidinkin kirjan aiheeksi valittua tarinaa kiinnostavana. Kuvailisin aihetta myös populaariksi, sillä kenttätöitä runsaasti tehneenä olen havainnut maallikoiden arkeologisen kiinnostuksen hyvin usein liittyvän ihmisjäännöksiin ja hautoihin. Kirjan voisi siis kuvitella vetoavan hyvin yleisöön.
Yleisvaikutelma teoksesta on huomattavan positiivinen. Kirjan värikkyys ja runsas kuvitus herättävät mielenkiintoa, ja toteutus on ammattimainen. Piirrosten lisäksi mukana on lukuisia valokuvia. Silmiinpistävintä on tietty termistö, esimerkiksi miekan väistimestä käytetty nimitys risti, sekä muutamiin esineisiin tai ilmiöihin liittyvien tulkintojen vanhanaikaisuus.
Kirja on lastenkirjaksi paksu, 128-sivuinen, mutta erilaisia aihealueita onkin käsitelty laajasti. Silti tekstit on pidetty lyhyinä ja selkeinä, eikä niitä ole raskasta lukea. Tekstien ja käsiteltävien aiheiden yleistajuisuus ja keveys onkin toimivaa kohdeyleisö huomioon ottaen. Kirjassa on myös mukana huumoria, ja esimerkiksi henkilöiden nimet hauskuuttavat suomalaista arkeologia, sillä joukosta löytyvät mm. Bella Kiviposki, Alfred Hakku ja konservaattori Leena Miekkamäki.
Kyseessä ei tietenkään voi olla kattava listaus Suomen kaikista muinaisjäännöstyypeistä tai arkeologian ammatin kaikista puolista, mutta siitä huolimatta kirjassa on onnistuneesti esitelty eriaikaisia ja -tyyppisiä muinaisjäännöksiä, esineistöä sekä erilaisia tutkimusmenetelmiä. Hautatutkimuksen lisäksi esitellään mm. kivikautta, vedenalaista arkeologiaa ja historiallista arkeologiaa. Nissinaho työskenteli pitkään Pirkanmaan maakuntamuseossa ja sekä museoihmisen että viranomaisen näkökulma näkyykin kirjassa näyttelyrakentamista ja muinaisjäännösten suojelua käsittelevillä sivuilla.
Kenttäarkeologina minua ilahdutti monipuolinen kuvaus arkeologisten kenttä- ja jälkitöiden etenemisestä. Kirjassa tulee selväksi, että arkeologia ei ole vain kuoppien kaivamista, vaan tarkasti dokumentoitavaa työtä, erilaisten tulkintojen ja analyysien tekemistä sekä yhteisen kulttuuriperinnön säilyttämistä tulevillekin sukupolville. Myös muinaismuistolakia käsitellään useassa kohdassa.
Vaikka kirjassa kerrotaan arvokkaista metalleista valmistetuista ”aarteista”, muistetaan myös mainita, miksi ”mitättömältäkin tuntuva löytö” on tärkeä. Vaikka arkeologia populaarikulttuurissa usein nähdäänkin seikkailuna, olisi kirjassa voitu seikkailun ohessa painottaa vielä enemmän arkeologian tieteellisyyttä ja akateemisuutta. Toisaalta kyseessä on lastenkirja ja sitä on katsottava kohdeyleisön kannalta.
On hauskaa, että kirjasta löytyy runsaasti erilaisia tehtäviä ja konkreettista tekemistä. Etenkin pienimpien lasten kohdalla kiinnostus kohdistuu usein enemmän henkilökohtaiseen kokeilemiseen ja osallistumiseen. Tässä kirja onnistuu hyvin, vaikka joidenkin tehtävien toteuttaminen voi vaatia avuksi aikuista (esim. rautakautisen aterian valmistaminen tai kivikautisen kodan rakentaminen).
Isommille lapsille ja nuorille sopivia ovat tehtävät, jotka saavat lapset käyttämään mielikuvitustaan ja visualisoimaan tapahtumia. Kirjassa kannustetaan pohtimaan asioita itse esittämällä kysymyksiä, kuten ”Tiedätkö miten vanha sinun asuinpaikkasi on?” tai kehottamalla kuvittelemaan minkälaisia leikkejä esihistorian lapset leikkivät. Kirjasta löytyy myös esineiden tunnistustehtäviä ja testejä (mm. testaa, onko sinussa arkeologiainesta). Tehtävät havainnollistavat tietoiskuja, esim. dendrokronologiaa käsittelevän tietoiskun ohessa voi laskea puun vuosirenkaita. Osa tehtävistä saattaisi innostaa jopa vanhemman tutkimaan oman paikkakuntansa menneisyyttä, sillä kirjassa ohjataan vanhoja karttoja sisältäviin tietokantoihin.
Kirja on pääasiassa suunnattu lapsille, joilla ei ole aikaisempaa tietoa arkeologiasta. Oma kuusivuotias poikani on välillä itsenäisesti tutustunut teokseen ja toisinaan jopa pyytänyt lukemaan sitä, koska kirjassa on kuulemma ”mielenkiintoisia asioita”. Lapsia ja nuoria voi pitää yhtenä parhaimmista kohderyhmistä arkeologian popularisointia ajatellen, sillä he ovat yleensä vastaanottavaisia ja kiinnostuneita uusista asioista. Kaiken arkeologiasta lapsille ja nuorille kertomisen voi liittää positiiviseen asennekasvatukseen, jonka hyöty saattaa näkyä myöhemmin aiempaa laajempana alaan kohdistuvana mielenkiintona ja myönteisinä mielikuvina. Suosittelisinkin kirjaa lämpimästi kenelle tahansa lapselle tai nuorelle sekä myös alakoulujen opettajille tai muille lasten kanssa työskenteleville opetuksen oheismateriaaliksi.
Tampereen museokeskus Vapriikin kustantamaa kirjaa voi ostaa 22 euron hintaan Vapriikin museokaupasta. Sitä voi tilata myös sähköpostitse osoitteestaa museokauppa[at]tampere.fi.
Käytetyt lähteet:
Lehtola, M. 2009. Madon reikä arkeologiaan. Fjer Design, Oulu.
Purhonen, P. & Miettinen, T. 2006. Elämää kivikauden Suomessa. Museovirasto, Helsinki.
Trenter, L. & Kovanen, E. 2001. Maata kaivamaan. Schildts, Esbo.
Katso myös:
Hieno esittely kirjasta Vapriikin sivulla: http://vapriikki.fi/arkeologia-kirja/ (Sivu on osa Suomen museoliiton Propagandaprojektia, jossa museot kokeilevat uudenlaisia tapoja tehdä itseään tunnetuksi verkossa.)
KALMISTOPIIRI 