Peloponnesoksen niemimaalta löytyvät pronssikautiset tholos-haudat (θόλος) ovat monumentaalisia mykeneläisiä hautarakennelmia, joiden alkuperästä kiistellään. Niitä tunnetaan noin 90 kappaletta. Tholoksia ei hakattu kallioihin kuten kammiohautoja, vaan ne rakennettiin kivistä. Hautojen rakenne on kupolimainen ja hautakammioon johtaa käytävä. Mehiläispesää muistuttavan (siitä englanninkielinen nimitys beehive tomb) kivirakennelman päälle on kasattu maata, jolloin tuloksena on suuri hautakumpu. Mykeneläisen kulttuurin vaikutuksesta hautamuodon muunnelmat levisivät laajalle Välimeren alueella.
Tholokset yleistyvät noin 1500 eaa. Yhteen hautaan saatettiin sijoittaa useita vainajia pitkän ajan kuluessa, joten ne olivat kollektiivihautoja. Suvut saattoivat käyttää samaa tholosta hautauksiin jopa vuosisatojen ajan. Osa haudoista sijaitsi hautakammion lattiassa kuopissa tai arkuissa, tai kivistä rakennetuissa penkkimäisissä rakenteissa. Hautoihin asetettiin usein rikkaita hauta-antimia. Tholosten onkin ajateltu kuuluneen hallitseville suvuille tai ylemmille yhteiskuntaluokille, sillä niiden rakentaminen on vaatinut runsaasti resursseja. Monumentaaliset tholokset ovat näkyneet asuinpaikoille ja määrittäneet maisemaa sekä muistuttaneet hallitsevien sukujen tärkeydestä.
Kirjallisuutta:
Bretschneider, J. et. al. (eds.) 2007: Power and Architecture: Monumental Public Architecture in the Bronze Age Near East and Aegean. Orientalia Lovaniensia analecta 156. Peeters Publishers, Leuven.
Cavanagh, W.G. & Laxton, R.R: 1981: The Structural Mechanics of the Mycenaean Tholos Tomb. Annual of the British School at Athens 76(1981): 109-140.
Hood, M.S. 1960: Tholos Tombs of the Aegean. Antiquity 34(1960) 166-176.
McEnroe, J.C. 2010: Architecture of Minoan Crete: Constructing Identity in the Aegean Bronze Age. University of Texas Press.
KALMISTOPIIRI 