Ulla Moilanen
Muumiot puhuvat on ensimmäinen suomalainen populaaritietokirja, jossa käsitellään perusteellisesti Suomen kirkkomuumioita ja suomalaista muumiotutkimusta. Teos perustuu Tiina Väreen vuonna 2017 valmistuneeseen väitöskirjaan, jossa tutkittiin Keminmaan kirkon lattian alle haudatun kirkkoherra Rungiuksen muumiota monitieteisin menetelmin.
Arkeologisten väitöskirjojen pohjalta ei toistaiseksi ole kirjoitettu kovin montaa suurelle yleisölle suunnattua tietokirjaa, toisin kuin esimerkiksi historian alalla. Arkeologian väitöskirjat ovat usein englanninkielisiä, jotta tutkimus tavoittaisi mahdollisimman suuren kansainvälisen tiedeyhteisön. Tieteestä ja tutkimuksesta kertominen omalla äidinkielellä ja tiedeyhteisön ulkopuolelle on kuitenkin myös tärkeää. Populaaritietokirjan tekeminen väitöskirjan pohjalta onkin erinomaista tiedeviestintää, jonka avulla omaa tieteenalaa ja tutkimusta voi tehdä tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa.
Muumiot puhuvat on kiinnostava johdatus suomalaisten kirkkomuumioiden tutkimukseen, monitieteisen arkeologian tutkimusmenetelmiin sekä siihen, kuinka nykytutkimus auttaa rakentamaan kokonaiskuvan menneisyydessä eläneestä henkilöstä ja selvittämään sellaisia elämänhistoriaan liittyviä asioita, joista kirjalliset lähteet eivät kerro. Vaikka kirjan otsikossa puhutaan monikossa muumioista, kirja keskittyy pääasiassa Nikolaus Rungiuksen (n. 1560–1629) tutkimuksiin. Vastaava tutkimus on kuitenkin mahdollista myös muista muumioista, joten kirja toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, minkälainen tietovaranto muumioihin liittyy ja kuinka Suomen alueen muumioiden tutkimus lisää tietoa omasta menneisyydestämme.
Loimaalta lähtöisin ollut Rungius toimi 1600-luvun alussa ensin Kemin seurakunnan kappalaisena ja myöhemmin kirkkoherrana. Kirjassa kerrotaan ensin Rungiuksen alkuperästä kirjallisten lähteiden perusteella. Kirkkoherran elämänvaiheita selvitetään puolestaan tarkasti erilaisin luonnontieteellisin menetelmin. Tutuksi tulevat Rungiuksen elinaikainen pituus, paino ja ulkonäkö, sairaudet sekä elintavat ruokavalioineen. Myös kirkkoherran vaatetusta ja pukeutumista selvitetään. Perusteellisen tutkimuksen avulla Rungius herää kirjassa eloon vaikuttavana ja näyttävänä henkilönä.
Kirja on helppolukuinen ja siinä kerrotaan ymmärrettävästi esimerkiksi tietokonetomografiasta ja stabiili-isotooppitutkimuksesta sekä siitä, mitä näiden menetelmien avulla voidaan saada selville menneisyyden ihmisistä ja elämästä. Erilliset tieto-osiot valottavat myös viime vuosisatojen historiaa kiinnostavasti. Omissa osuuksissaan käsitellään esimerkiksi tautihistoriaa, imetystottumuksia, suomalaisten alkoholinkäytön historiaa sekä saariin tehtyjä varhaisia väliaikaishautausmaita. Kirja tarjoaa luonnollisesti myös runsaasti perustietoa paitsi kirkkohautaustavan juurista ja merkityksestä myös siitä, miten muumioituminen kirkkojen lattioiden alla tapahtuu.
Kirjan kuvitus on runsasta ja näyttävää. Mukana on valokuvia ja tietokonetomografiakuvia Rungiuksen muumiosta sekä erilaisia maisemakuvia kirjassa käsitellyistä paikoista. On huomattava, että kirjan muumiokuvat eivät ole missään nimessä sensaatiohakuisia, eikä niiden kohdalla ole syytä miettiä sitä, olisiko kuvia pitänyt lainkaan julkaista. Kuvitus kytketään vahvasti tutkimukseen ja ne ovat välttämättömiä kirjan sisällön kannalta. Lisäksi Rungius on joka tapauksessa ”julkinen muumio”, joka on ollut jo pitkään esillä Keminmaan kirkossa. Koska Rungiuksen jäännöksiin on jo kauan liittynyt kiinnostusta, on tutkimuksellisen tiedon tuottaminen muumiosta kuvituksen kera eettinen vaihtoehto ruumiin kuriositeettimaiselle esittelylle. Kirjan avulla Rungiuksen muumion pystyy paremmin asettamaan historialliseen kontekstiinsa.
Kirjasta puuttuvat lähdeviitteet, mutta jo esipuheessa kerrotaan kiinnostuneiden löytävän lähes kaikki lähteet Väreen väitöskirjasta, jonka pdf-version voi ladata Oulun yliopiston julkaisuarkistosta. Kirjan lopussa on kuitenkin kirjallisuusluettelo, jonka avulla voi vielä lisää syventyä muumiotutkimukseen, kirkkohautauksiin sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntien historiaan. Luettelossa mainitaan myös Kalmistopiirin juttu Kaarina Maununtyttären ”kauniit nilkat” – Havaintoja kuningattaren jäännöksistä, olihan Kaarina Rungiuksen aikalainen ja siten kiinnostava vertailukohta.
Muumiot puhuvat on suositeltavaa lukemistoa kaikille suomalaisesta arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneille. Myös sukututkijat löytävät kirjasta kiinnostavaa tietoa sekä pappissuvuista että elämästä Suomessa ja Perämeren pohjukassa viimeisten vuosisatojen aikana. Lisäksi aikakautena, jolloin lentomatkustamisen ympäristökysymykset puhuttavat, kotimaan matkailun suosion luulisi kasvavan. Kenties kirja innoittaa jotakuta tekemän matkan Keminmaan kirkon ja Rungiuksen maisemiin. Väreen kirja näyttää toivottavasti tietä myös muille arkeologisten väitöskirjojen pohjalta tehtäville populaarikirjoille. Se myös muistuttaa siitä, miten tärkeitä yksilöiden tutkimukset ovat historiallisen kokonaiskuvan kannalta.
Lue lisää:
Väre, Tiina 2019. Muumiot puhuvat. Atrain&Nord.
Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Adlibriksestä, Bookysta, Prisman verkkokaupasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta.
———
Arvostelun kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian ja Suomen historian tohtorikoulutettava sekä Turun yliopiston ekologian ja evoluutiobiologian projektitutkija.
KALMISTOPIIRI 