Heli Etu-Sihvola
Helsingissä Lauttasaaren kartanolla järjestettiin 6.11.2019 tapahtuma ”Arkeologia tänään: Mitä uutta luusta?”. Tilaisuus oli osa Koneen Säätiön apurahansaajien Rohkeat Tekijät -tapahtumaviikkoa. Koneen Säätiö on yksi suurimmista tieteen ja kulttuurin rahoittajista Suomessa ja on tukenut säännöllisesti myös arkeologiaa.
Arkeologinen tutkimus sisältää monenlaista luiden tutkimusta kenttätöistä kuvantamiseen ja erilaisiin laboratorioanalyyseihin. Koska tapahtumaa järjestämässä olleista projekteista useampi sisältää isotooppitutkimusta, alkuperäinen ajatuksemme oli järjestää tapahtuma, joka olisi keskittynyt keskusteluun luiden isotoopeista, muinais-DNA:sta ja eri menetelmiä yhdistävissä tutkimuksissa tehdyistä tulkinnoista ja myös tulkintoja koskevista ongelmista. Kävi kuitenkin ilmi, että samaan aikaan tapahtumamme kanssa järjestettiin Helsingissä tutkijoille suunnattu seminaari, minkä lisäksi pari suunnitelluista puhujista estyi ulkomaan tutkimusvierailujen vuoksi. Niinpä päätimme lopulta muuttaa tilaisuuden neljä esitelmää ja ”kyselytunnin” sisältäväksi yleisötilaisuudeksi. Hyvä niin, sillä päivästä muodostui todella mukava. Yleisöä saapui paikalla arviolta 30–40 henkilöä. Heidän joukossaan oli runsaasti aktiivisia arkeologian harrastajia, useampia tutkijoita ja myös pari lauttasaarelaista, jotka olivat tulleet mielenkiinnosta paikalle.
Ensimmäisessä esitelmässä kerroin Euran seudun rautakauden löydöistä ja Luistaria koskevasta väitöskirjatutkimuksestani. Luistarin ihmisiin liittyvät isotooppitulokset ovat vielä julkaisematta, mutta kirjoitan niistä parhaillani tutkimusartikkeleita ja pian pitäisi lähettää seuraava artikkeli arvioitavaksi. Kerroin esitelmässäni lyhyesti siitä, minkälaista taustaa vastaan olen lähtenyt tutkimaan alueen merovingi- ja viikinkiajan väestöä. Kahdessakymmenessä minuutissa ei ehtinyt puhumaan kovin paljon. Aluksi esittelin hieman löytöjä siltä varalta, että rautakausi ei ole osallistujille tuttu aikakausi. Tämän jälkeen kerroin hieman oman tutkimuksestani, joka selvittää Luistarin ihmisten ruokavaliota ja paikallisuutta. Isotooppianalyyseille on tulossa myös jatkoa, kunhan edelliset tutkimukset saadaan julkaistua (katso Koneen Säätiön vuoden 2018 apurahapäätökset, Arppe ja työryhmä).
Eläinosteologian dosentti, Tarton yliopiston vieraileva professori Kristiina Mannermaa puhui Yuzhnij Olenij Ostrovin kalmiston ihmisten ja eläinten tutkimuksesta. Äänisen saaressa sijaitseva mesoliittinen kalmisto on ainutlaatuinen. Se sisältää yli sata hautausta, jossa kivikautinen luu on säilynyt. Tämä johtuu siitä, että tavanomaisesta happamasta maaperästä poiketen saarella on kalkkikiveä, joka on kemiallisesti hieman samanlaista luun kanssa ja auttaa luutakin säilymään. Haudoista löydettiin ihmisten lisäksi runsaasti eri eläinlajeja sekä luusta tehtyjä riipuksia. Aineistosta on käynnissä monipuolista bioarkeologista tutkimusta, joka sisältää muun muassa riipuksista tehtäviä tarkempia lajimäärityksiä, radiohiiliajoituksia sekä isotooppien tutkimusta. Tuloksista kuullaan lisää kun kansainvälinen tutkijaryhmä on saanut ne valmiiksi. Kristiina kertoi, että tuloksista julkaistaan myös suomenkielinen Eteläisen Peurasaaren tarinoita -kirja.
Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tekevä Tytti Juhola kertoi Luistarin hammaskiilteestä ja maanäytteistä tekemästään tutkimuksesta (Juhola et al 2019), jossa oli löytynyt muun muassa kasvien jäänteitä (fytoliitteja ja kasvikuituja), höyhenten osia ja ensimmäisiä julkaistuja todisteita Suomen viikinkiajan ihmisten sisäloisista, joihin kuuluu mahdollinen suolinkaisen jäännös. Tutkin osittain samoja ihmisiä omassa työssäni ja on kyllä todella jännittävää, että eri menetelmillä voidaan saada niin paljon uutta tietoa muinaisten ihmisten elämästä.
Viimeisenä puhui Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen, joka kertoi tarinan Turun tuomiokirkosta löydetystä kallosta. Kallo oli päätynyt välikäsien kautta tunnetun okkultistin ja uusnatsin Pekka Siitoimen jäämistöön ja sieltä edelleen eteenpäin. Kallon alkuperää on selvitelty muun muassa osteologisen analyysin, ajoittamisen ja kalloon liimatun nimilapun avulla. Esitelmässä pohdittiin esimerkiksi kallon omistajuuteen ja tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Kallon tarina on julkaistu Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostetin eläköitymisen kunniaksi kootussa juhlakirjassa (Immonen et al 2019).
Esitelmien jälkeen järjestettiin arkeologinen päivystys, johon oli mahdollista tuoda omia löytöjä esiteltäväksi. Ihmeteltävää riitti tunnin ajaksi, sillä pöydälle ilmestyi säkillinen luita varustettuna kysymyksellä:”Kuuluuko jokin näistä ihmiselle?”, luolasta löydetty jännittävä luuesineen kappale ja lohkottu, mutta pyöristynyt piikivi. Löydöille luvattiin myös jatkoselvityksiä. Iltapäivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja yleisö vaikutti viihtyneen. Samankaltaisia lyhyempiä tapahtumia voisi hyvin järjestää tulevaisuudessakin.
Julkaistu tutkimus:
Immonen, Visa, Etu-Sihvola, Heli & Liira, Anne-Mari 2019. Pääkallon tarina. Teoksessa: Toinen jalka haudassa: juhlakirja Juhani Kostetille. Lipkin, S., Kallio-Seppä, T., Tranberg, A. & Väre, T. (Toim.). Oulu: Oulun yliopisto, 105-112.
Juhola , Tytti, Henry , Amanda G., Kirkinen, Tuija, Laakkonen, Juha & Väliranta, Minna 2019. Phytoliths, parasites, fibers, and feathers from dental calculus and sediment from Iron Age Luistari cemetery, Finland, Quaternary Science Reviews, vol. 222.
Lisää luettavaa:
Äänisen saaressa säästyi Euroopan suurin kalmisto kaukaa kivikaudelta – arkeologian nykymenetelmät paljastavat yllätyksiä 8 000 vuoden takaa. YLE / Anniina Wallius 17.11.2019
Suomen kivikauden luista Kalmistopiirissä: Ahola, M. 2014. Ihmisluut Suomen kivikautisissa kuoppahautauksissa. Kalmistopiiri 3.11.2014.
ja Marja Aholan väitöskirja Death in the Stone Age : Making Sense of Mesolithic-Neolithic Mortuary Remains from Finland (ca. 6800 to 2300 Cal BC)
Vastaa kyselyyn ja auta kehittämään Kalmistopiiriä, kyselyyn pääset tästä linkistä.
KALMISTOPIIRI 