Miehikkälän Muurikkalan ja Miehikkälän kirkon välisen tien varrella on jatulintarha. Mitä jatulintarhat ovat ja onko tämän jatulintarhan iästä tietoa? Miksi Miehikkälän alueelle on rakennettu useampiakin jatulintarhoja? Mitä viimeisin tutkimus niistä sanoo ja onko niistä julkaisuja? – Lukijan kysymys
Miehikkälän alueella sijaitsee kaikkiaan kahdeksan jatulintarhaa eli kivistä kasattua pyöreää labyrinttiä. Jatulintarhoja on olemassa erimallisia: vanhimpana tyyppinä on pidetty ristikeskustaista tarhaa, jossa labyrintin ulkokehältä sen keskelle mutkitteleva polku muodostaa ristin. Osa labyrinteistä on niin sanottuja munuaisenmuotoisia jatulintarhoja, joissa ei ole ristiä. Kolmannen ryhmän muodostavat spiraalinmalliset jatulintarhat, joita on arveltu nuorimmaksi tyypiksi, jossa jatulintarhan alkuperäinen muoto on jo unohtunut.
Nimi ”jatulintarha” on peräisin Pohjanlahden rannikolta, mutta labyrinteillä on myös muita kansanomaisia nimiä, kuten Pietarin leikki ja Troija, ruotsinkielisillä alueilla usein jungfrudans, ”neidontanssi”. Virolahdella labyrinttejä on kutsuttu nimellä Jerusalem tai kaupunki. Kaiken kaikkiaan Suomesta tunnetaan noin kaksisataa jatulintarhaa, jotka sijaitsevat pääasiassa rannikolla ja saaristossa, Viipurista Kemiin ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä. Miehikkälä on tästä kiinnostava poikkeus, koska siellä jatulintarhat on tehty sisämaahan. Perinne on kuitenkin levinnyt sinne luultavasti Virojokea pitkin rannikkopitäjistä. Perimätiedon mukaan osa Miehikkälän jatulintarhoista olisi paimenten rakentamia.
Ei tiedetä tarkkaan, milloin ja mitä varten jatulintarhat on rakennettu. Labyrintin malli on peräisin pronssikauden Välimeren maailmasta, mutta Suomen jatulintarhoja pidetään melko nuorina, historiallisena aikana (n. 1200-luvulla jaa. tai sen jälkeen) tehtyinä. Jatulintarhojen verraten nuoren iän puolesta puhuu se, että ne on usein tehty melko lähellä meren pintaa oleville kallioille, jotka eivät maankohoamisen perusteella ole olleet kovin kauaa kuivaa maata. Jatulintarhoja on myös maalattu Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinille luultavasti suojaaviksi symboleiksi – muun muassa Pernajan kirkosta löytyy tällainen labyrinttikuvio. Keskiajalla symboli on siis ollut tuttu, ja osa jatulintarhoista on luultavasti rakennettu silloin. Ahvenanmaan Lemlandista erään jatulintarhan kiven alta on löytynyt kallioon hakattu vuosiluku 1723.
Miehikkälän jatulintarhoista Lapjärven Kivelän tarhaan liittyen on tallennettu muistitieto, jonka mukaan tarha olisi rakennettu 1870-luvulla. Sen esikuvana on kuitenkin ollut joku vanhempi jatulintarha, joten muut kivilabyrintit alueella voivat olla vanhempia. Etelä-Karjalan jatulintarhoja tutkinut Petteri Pietiläinen on esittänyt, että alueen jatulintarhat ajoittuisivat noin vuosien 1300–1650 aikaan. Yleensä Miehikkälän jatulintarhoja on kuitenkin pidetty melko nuorina, korkeintaan parinsadan vuoden ikäisinä. Tätä on perusteltu sillä, että ne eivät ole täydellisen jatulintarhan muotoisia, vaan labyrintin sivulta keskelle mutkitteleva käytävä on yksinkertaistunut niissä spiraaliksi tai sisäkkäisiksi renkaiksi. Ainoastaan kaksi Miehikkälän jatulintarhoista on klassista, ristikeskustaista muotoa. Samantyyppisiä jatulintarhoja kuin Miehikkälässä tunnetaan myös Luumäeltä ja Savitaipaleelta.
Jatulintarhoja on mahdollisesti tehty eri aikoina erilaisiin tarkoituksiin. Kivilabyrinttien erilaiset nimet ja niihin liittyvä perimätieto kertoo labyrinttien käyttämisestä etenkin nuorison leikeissä, mutta niitä on voitu kasata myös ajanvietteeksi esimerkiksi tyyntä säätä odotellessa. Toisaalta jatulintarhat ovat voineet olla myös suojausmagian muoto, kuten kuvion käyttäminen kirkkomaalauksissa osoittaa. Pietiläinen onkin esittänyt, että jatulintarhat olisivat olleet Etelä-Karjalassa rajamerkkejä, joiden merkitystä on vahvistettu suorittamalla niissä rituaalisia tansseja. Jatulintarhan läpi kulkeminen olisi symboloinut pyhiinvaellusta Jerusalemiin. Marianna Ridderstad (2013) puolestaan on tulkinnut jatulintarhojen liittyneen auringonpalvontaan.
Arkeologi Timo Miettinen on kirjoittanut Miehikkälän jatulintarhoista kirjoissa Kymenlaakson esihistoria (1998) ja Kymenlaakson historia 1. Jokilaakso ja rajamaa esihistoriasta 1810-luvulle (2013). Petteri Pietiläisen artikkelissa (Pietiläinen 1999) on seikkaperäinen selvitys alueelta artikkelin kirjoitushetkellä tunnetuista jatulintarhoista. Myös Pirjo Uino käsittelee Etelä-Karjalan jatulintarhoja Viipurin läänin historia 1:ssä (2003). Jatulintarhojen on käsitelty koko Suomen alueelta ja laajemminkin jonkin verran kirjallisuudessa. Hyvän yleiskatsauksen aiheeseen saa Tapani Niemen artikkelista Tiede 2000 -lehdessä (2000).
Vastaus: FM Ilari Aalto
Miehikkälän jatulintarhat muinaisjäännösrekisterissä:
Lähteet:
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas: Jatulintarha http://akp.nba.fi/wiki;jatulintarha
Miettinen, T. 1998. Kymenlaakson esihistoria. Kymenlaakson maakuntamuseon julkaisuja no 26: 129–130.
Miettinen, T. 2013. Kymenlaakson esihistoriallinen kehitys. Julkaisussa Kaukiainen, Yrjö (toim.): Kymenlaakson historia 1, Jokilaakso ja rajamaa esihistoriasta 1810-luvulle: 78.
Niemi, T. 2000. Merkilliset jatulintarhat. Tiede 2000 6/2000.
Pietiläinen, P. 1999. Gis-analyysi keskiaikaisen Etelä-Karjalan jatulintarhoista. Muinaistutkija 4/1999: 2–17.
Ridderstad, M. 2013. Knossoksesta Ultima Thuleen – jatulintarhat aurinkoriittien paikkana. Muinaistutkija 2/2013: 11–23.
Uino, P. 2003. Itäisen Suomenlahden jatulintarhat. Julkaisussa Saarnisto, Matti (toim.): Viipurin läänin historia 1. Karjalan synty. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: 485.
Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia aikaisempiin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.
KALMISTOPIIRI 