Historiallinen aika Iso-Britannia ja Irlanti Moilanen Ulla Neoliittinen kivikausi

Mari Lwyd – Walesin jouluinen luurankohevonen

Etelä-Walesissä joulun ja uudenvuoden perinteisiin kuuluu Mari Lwyd, laulava kulkue, jota johtaa kepin nokassa kuljetettava, kulkusin ja nyörein koristeltu hevosenkallo. Perinteisesti kulkueen jäsenet ovat olleet miehiä, jotka ovat saattaneet pukeutua naisiksi tai erilaisiksi hahmoiksi. Ovelta ovelle kulkeva saattue esittää pwnco-laulua, jossa laulajat vastaavat toisilleen erilaisin säkein hieman kilpalaulun tapaan.

Mari Lwyd -nimen merkityksestä on kiistelty. Joidenkin mukaan nimessä on viittaus Neitsyt Mariaan kun taas toisten mukaan nimitys merkitsee harmaata tammaa. Kielitieteellisin perustein jälkimmäistä on pidetty uskottavimpana selityksenä, sillä kymrin kielessä lwyd tarkoittaa harmaata ja englanniksi mare on tamma. Myös Mansaaren uudenvuoden perinteisiin kuuluu samantapaisesti nimetty Laare Vane, valkoinen tamma, joka ennustaa tulevan vuoden tapahtumia.

Moderni Mari Lwyd -kulkue Walesissä. Kuva: Paul Seligman (Flickr CC BY.NC-ND 2.0).

Erityisesti populaariyhteyksissä Mari Lwyd -perinteen kerrotaan juontavan juurensa esikristillisiin tapoihin. Eläimiin on liittynyt menneisyydessä monia uskomuksia ja eläinten päät ja kallot ovat voineet olla osa erilaisia rituaaleja. Rautakauden Britanniassa juuri hevosella oli suuri merkitys. Kelttien hedelmällisyyden jumalattareen Eponaan liittyi jumalainen hevonen, ja esimerkiksi vuosien 500-100 eaa. välille ajoittuvalta Daneburyn linnavuorelta on löydetty hevoskulttiin liitettyjä hautauksia, joihin on asetettu joko kokonaisia hevosia tai niiden osia erilaisten esineiden kanssa.

Vaikka hevosella on ollut rituaalista merkitystä jo pitkään, ei Mari Lwydin tapauksessa ole löydetty todisteita siitä, että kyseessä olisi esikristillinen tapa. Nuoreen ikään viittaa se, ettei myöhäiskeskiaikaisissa lähteissä ole perinteestä mitään tietoja. Asiakirjalähteitä seuraamalla kulkueen synty on ajoitettu aikaisintaan 1600-luvulle. Historiallisesti tavan voi yhdistää englantilaisiin karnevaalinomaisiin juhlakulkueisiin, joissa keskiajalta asti esiintyi myös hunnutettuja keppihevosia. Mutta miksi Mari Lwydiin kuuluu nimenomaan kallo eikä elävää hevosta kuvaava pää? Walesiläisessä kansanperinteessä hevosella on kuvattu siirtymää tai rajaa. Tämä sopii myös yhteen vuoden päättymisen ja vaihtumisen kanssa: kulunut vuosi ikään kuin kuolee pois uuden syntyessä.

Bryn Celli Ddun neoliittinen megaliittihauta Angleseyllä. Kuva: Ulla Moilanen.

Mari Lwyd on kiinnostava esimerkki siitä, miten aikojen muuttuminen muokkaa perinteitä ja synnyttää uusia. Kulkueen moderneja versioita on sovitettu paremmin nykypäivään sopiviksi päästämällä esimerkiksi naiset mukaan. Aidon hevosenkallon tilalle voidaan nykyisin askarrella kallo pahvista tai puusta. Angleseyn saarella sijaitsevalla Bryn Celli Ddun neoliittisella megaliittihaudalla on järjestetty jo useamman kerran talvipäivänseisauksen Mari Lwyd, jossa koristeltua hevosen kalloa kantaa kolme uusdruidia. Hauta on rakennettu niin, että kesäpäivänseisauksen auringonnousun säteet osuvat pääkammioon, talvipäivänseisauksena puolestaan takakammioon. Paikalla järjestettävässä rituaalissa ei ole mukana perinteistä laulua, eikä sillä muutenkaan ole kalloa lukuun ottamatta yhteyttä alkuperäiseen Mari Lwydiin. Tarkoituksena on ainoastaan juhlia talven taittumista.

Neoliittisen kivikauden muinaisjäännöksen, löyhästi rautakauteen liittyvien druidien sekä historiallisen karnevaalikulkueen yhdistäminen osoittaa, miten menneisyyden eri kerrostumia voidaan hyödyntää osana uustraditioita. Mari Lwydin nykyversiot edustavatkin modernia aineetonta kulttuuriperintöä aivan kuten someajan Whamageddon-peli, jossa joulukuun ajan yritetään selvitä jouluaattoon saakka kuulematta Whamin Last Christmas -kappaletta.

Alla olevalta videolta voi katsoa perinteisen Mari Lwyd -saattueen vierailua walesiläisessä talossa:

Teksti: Ulla Moilanen

Lähteet:

Alford, V. & Dean-Smith, M. 1978. The hobby horse and other animal masks. Merlin Press.

Green, M. 1992. Animals in Celtic Life and Myth. Routledge.

Green, M. 2001. Cosmovision and metaphor: monsters and shamans in Gallo-British cult-expression. European Journal of Archaeology 4 (2): 203-231.

Howell, D. R. 2018. Contemporising Custom: the re-imagining of the Mari Lwyd. International Journal of Intangible Heritage 13: 66-79.