Kalmistopiirin toimituskunta 2020 esittäytyy

Tässä jutussa kerrotaan henkilöistä Kalmistopiirin taustalla sekä hieman siitä, minkälaista juttujen tekeminen on ja mitä tulevan vuoden julkaisut saattavat sisältää. Toimituskunta vastaa Kalmistopiirin sisällöstä ja ottaa vastaan artikkeleita muilta kirjoittajilta, oikolukee juttuja ja ylläpitää sosiaalisen median kanavia. Toimituskunnan lisäksi Kalmistopiirissä on juttuja yli 65:ltä muulta asiantuntijalta. Kaikki kirjoittajat löytyvät sivun laidassa olevasta Kategoriat ja kirjoittajat -alasvetovalikosta (mobiiliversiossa sivun alaosasta).

Ulla Moilanen (UM) on Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava ja vuoden 2020 ajan Turun yliopiston evoluutiogenetiikan hallinnoiman Kipot ja kielet- hankkeen projektitutkija.

Heli Etu-Sihvola (HES) on Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava. Vuoden 2020 aikana valmistuu väitöskirja ja tämän jälkeen ura jatkuu post doc -tutkimuksella.

Nina Maaranen (NM) on bioarkeologian tohtorikoulutettava Bournemouthin yliopistossa Iso-Britanniassa ja vuoden 2020 ajan projektitutkija Hyksos Enigma -hankkeessa.

Sofia Paasikivi (SP) on Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava ja museologian yliopisto-opettaja. Hän tekee väitöskirjaansa SUGRIGE-hankkeeseen.

Teemu Väisänen (TV) on Helsingin yliopiston perustutkinto-opiskelija, jonka pro gradu -tutkielma käsittelee Porin saksalaisen lentotukikohdan vaiheita jatkosodan aikaan.

Marja Ahola (MA) on väitellyt tohtoriksi Helsingin yliopistosta aiheenaan Suomen kivikautiset haudat ja hautaustavat. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijatohtorina.

Nelli-Johanna Saari (NJS) on valmistunut maisteriksi (MSc) Durhamin yliopistosta ja tekee toista maisterintutkintoa Helsingin yliopistoon. Hän erikoistuu muinaisgenetiikan tutkimukseen. Hän työskentelee SUGRIGE-projektissa Max Planck Instituutissa Jenassa, Saksassa.

Mistä lähtien olet ollut mukana Kalmistopiirin toiminnassa?

UM: Olen ollut aikoinani yksi Kalmisto-opintopiirin perustajista (noin vuonna 2006–2007). Tuolloin olin melko tuore opiskelija ja kiinnostusta aiheeseen oli enemmän kuin tietoa. Perustin Kalmistopiirin nettisivun ensin Turun yliopiston palvelimelle ja lopulta tälle alustalle vuonna 2010. Osallistun kaikkeen ylläpitotyöhön päätoimittajan ominaisuudessa.

HES: Tarkka ajankohta on jo kadonnut päästä, mutta olen muistikuvieni mukaan ollut mukana toiminnassa ainakin vuodesta 2008. Ensimmäisen nettijuttuni kirjoitin vuonna 2013 ja olen ylläpitänyt WordPress-sivustoa vuodesta 2015. Kirjoitan ja editoin juttuja ja jaan myös paljon some-linkkejä.

NM: Yhteistyö Kalmistopiirin kanssa alkoi vuonna 2014 Luupiirin tiedotuksen kautta. Vähitellen tiedotus laajeni pienimuotoisten kirjoitusten julkaisusta nykyiseen rooliin toimituskunnan jäsenenä.

SP: Tarkka liittymisaika on hävinnyt historian hämäriin, mutta ensimmäiset kirjoittamani artikkelit ovat vuodelta 2014. Lähdin mukaan ollessani vielä perustutkinto-opiskelija ja kirjoitin ensimmäiset artikkelini perustuen kandidaatintutkielmaani sekä erilaisiin kurssiesseisiini.

TV: Lähdin mukaan toimituskuntaan vuoden 2020 alussa, joten en ole vielä ehtinyt näyttää kynsiäni julkaisujen parissa. Olen kuitenkin lukenut Kalmistopiirin artikkeleita jo pidemmän aikaa, ja lähden nyt innoissani mukaan tuottamaan sisältöä ja suunnittelemaan tulevaisuutta.

MA: Vuodesta 2014 ja vuodesta 2020 lähtien myös toimituksessa.

NJS: Olen kirjoitellut Kalmistopiiriin vuodesta 2015 lähtien, mutta liityin toimituskuntaan vasta vuoden 2020 alussa. Vastaan erityisesti Instagram-sisällön tuottamisesta.

Miksi olet mukana tekemässä Kalmistopiiriä?

UM: Kaikki uuden tiedon omaksuminen ja sen jakaminen on mahtavaa ja innostavaa! Lapsena kävin kirjastossa lukemassa uuden Tieteen kuvalehden, jonka sitten referoin kotona innoissani. Vasta äskettäin tajusin tekeväni vähän samaa Kalmistopiirissä arkeologisista aiheista suurelle yleisölle.

HES: Kiinnostavista tiedejutuista kertominen tuottaa suurta iloa ja tämä motivoi tekemään myös omaa tutkimusta. Huomaan lähipiirini välillä hieman hermostuvan ryöpsäyttämääni informaatiotulvaan satunnaisista aiheista, joten olen suunnannut tätä paloa nyt hyödyllisempään tarkoitukseen.

NM: Arkeologia syntyy kiinnostuksestamme menneisyyteen. Yleinen uteliaisuus on viime kädessä syy koko tieteenalan olemassaoloon ja uteliaisuuden ruokkiminen on tieteentekijän kunniatehtävä. On todella palkitsevaa jakaa oma innostuksenaihe muiden kanssa.

SP: Tieteen popularisointi on mielestäni aina ollut tärkeää, ja erityisesti luotettavaan, tutkittuun tietoon perustuvat populaarit lähteet arkeologiasta olivat aika vähäisiä silloin kun olisin niitä itse nuorempana kaivannut. Lisäksi uuden oppiminen on aina kivaa!

TV: Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisen tiedon taltioinnista ja jakamisesta, mikä on ajanut minut varsin sattumanvaraisilta kuulostaviin hankkesiiin, kuten laskemaan pingviinien määriä valokuvissa, keräämään kekomuurahaisia ja dokumentoimaan filippiiniläisten sari-sari-kauppojen valikoimaa. Kalmistopiiri tarjoaa mainion alustan arkeologisen tiedon jakamiseksi ja edistän ilomielin erilaisten artikkelien julkaisua, olipa kyseessä sitten muiden lähdeteosten pohjalta tehty kooste tai uutta tutkimusta esittelevä katsaus.

MA: Kalmistopiiri on jo vuosia tehnyt hienoa työtä arkeologian popularisoimiseksi. Olen iloinen, että pääsen osallistumaan tähän työhön täydellä panoksella vuoden 2020 alusta. Oma agendani on nostaa esille kivikauden hautatutkimusta meiltä ja muualta.

NJS: Arkeologian popularisointi on merkittävää työtä ja suomenkieliset artikkelit lisäävät tietoa ajankohtaisesta tutkimuksesta. Kalmistopiiri on todella hyvä väylä tiedon jakamiseen, joten omakin kontribuutio tuntuu mielekkäältä.

Mitä käytännön hyötyä Kalmistopiiristä on ollut itsellesi?

UM: Juttujen kirjoittaminen eri aiheista on lisännyt omaa arkeologista yleissivistystäni, minkä lisäksi englanninkielisiä artikkeleita tiivistäessä tulee ylläpidettyä kielitaitoa ja mietittyä suomenkielistä terminologiaa. Seminaariyhteenvetojen tekeminen auttaa muistamaan tapahtumissa käsitellyt asiat paremmin. Julkaisut ovat poikineet myös töitä, sillä niiden pohjalta on pyydetty esimerkiksi luennoimaan, opastamaan ja kirjoittamaan tieteellisiä artikkeleita.

HES: Itselleni kirjoittaminen ja muiden tuottamien tekstien editoiminen on ollut hyvää harjoitusta ja opettanut myös asioiden tiivistämistä. Melkein joka päivä olen oppinut jotakin uutta. Taidoista on hyötyä tutkimustyössä ja esitelmiä pitäessä tai muuten tutkimuksesta viestiessä. Englannin kieltä tulee luettua ja tuotettua paljon, joten on hyvä, että tutkimusasioita “joutuu” säännöllisesti ajattelemaan myös suomeksi. Ylläpitohommat ovat myös sosiaalista toimintaa.

NM: Juttujen kirjoittaminen suomeksi on ollut mielenkiintoista (ja välillä haastavaa) pitkien ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen. Sanat ovat välillä hakusessa, mutta onneksi muu toimituskunta on tukena ja sanakirjana. Varsinkin lukijakysymykset ovat ilahduttavia, sillä ne yleensä johtavat uuden oppimiseen myös kirjoittajana.

SP: Tässä oppii valtavasti. Jotkut artikkelit ovat edellyttäneet perehtymistä kokonaan uusiin aiheisiin, joten oma tietopohja laajenee jokaisen jutun myötä, eli toisin sanoen tässä tulee hyödynnettyä tutkijan taitoja jatkuvasti. Konkreettisesti samalla on oppinut paljon viestinnästä ja toimitustyöstä.

TV: Kalmistopiirin kautta olen saanut tietoa uusista tutkimustuloksista sekä aiheista, joista en olisi itse edes keksinyt etsiä tietoa. Nyt kun opintoni ovat lopuillaan ja olen aloittamassa ensimmäisiä omia tutkimushankkeitani, Kalmistopiiri tarjoaa oivan alustan esitellä omaa tutkimustani ja saada sille näkyvyyttä niin kollegoiden kuin arkeologiasta kiinnostuneen yleisönkin keskuudessa.

MA: Kalmistopiiri on valtava runsaudensarvi, jonka jutuista olen oppinut paljon uutta. On myös upeaa, että toimituskunnan lisäksi Kalmistopiirillä on laaja reservi eri alojen ja aikakausien asiantuntijoita, jotka kirjoittavat niin laajempia juttuja kuin vastaavat lukijakysymyksiinkin. Tällä tavoin Kalmistopiiri on luontaisesti monitieteinen ja -ääninen.

NJS: Tutustuin aluksi Kalmistopiiriin lukijana, ja opin sitä kautta paljon alan monitieteisyydestä ja ajankohtaisista tutkimusaiheista. Kalmistopiiriin kirjoittaminen avaa mahdollisuuden harjoitella tieteen populaaria kirjoittamista. Suomeksi kirjoittaminen pitää yllä kirjoitustaitoa ja termistön hallintaa, sillä muuten suurin osa omasta tuotetusta tekstistäni on englanniksi.

Mitä hyötyä Kalmistopiiristä on laajemmin?

UM: Tekemästämme kyselytutkimuksesta kävi hienosti ilmi, että Kalmistopiiri on vaikuttanut monien kuvaan arkeologiasta yleisesti ja lisännyt positiivista mielikuvaa alasta. Näin Kalmistopiiri hyödyttää siis myös kaikkia kollegojamme ja toki myös lukijoita, jotka saavat kauttamme tietoa menneisyydestä.

HES: Kalmistopiiristä on mielestäni hyötyä koko arkeologian alalle, sillä kirjoittamiemme ja jakamiemme juttujen “levikki” on alan painettuihin julkaisuihin verrattuna laaja. Kalmistopiirin kautta on myös helppo jakaa tietoa muista julkaisuista.

NM: Kalmistopiirin sivuilta voi löytää hyödyllistä tietoa, oli kyseessä alasta kiinnostunut harrastaja tai tutkija. Olen itsekin käyttänyt sivuja apuna, muun muassa kollegan etsiessä esimerkkejä väkivallan aiheuttamista luunmurtumista Euroopassa.

SP: Uskon Kalmistopiiristä olevan hyötyä sekä arkeologialle tieteenalana että arkeologiasta kiinnostuneille ihmisille monessa muodossa. Tutkimukset saavat lisää näkyvyyttä ja yleisö kaipaamaansa tietoa.

TV: Kalmistopiiri tarjoaa helposti lähestyttävän alustan arkeologisen tutkimuksen seuraamiseen. Sivusto ei ole maksumuurien takana, artikkelit on helppo valita oman kiinnostuksen mukaan ja sisällön määrä kasvaa jatkuvasti huimaa vauhtia. Niinpä sivustosta on varmasti iloa niin arkeologeille, arkeologian harrastajille kuin sivustolle hakukoneen kautta eksyneelle ensikertalaisellekin.

MA: Kalmistopiiri nostaa esille arkeologista tutkimusta nopeammalla syötteellä kuin mikään muu suomenkielinen media. Kansainvälistyvässä tutkimusmaailmassa Kalmistopiiri pitääkin huolta niin suomenkielisestä julkaisemisesta kuin suomalaisen aineiston esittelystä. Tämä on hieno asia!

NJS: Kalmistopiiristä hyötyy laaja lukijakunta. Tutkimustuloksia julkaistaan nopeassa tahdissa ja konsepti toimii helppona julkaisuväylänä myös opiskelijoille, jotka saavat näin tuotua omaa tutkimustaan julki jo uran varhaisessa vaiheessa.

Minkälaisiin hauta- tai kalmistoteemaisiin kenttätöihin tai muihin projekteihin olet osallistunut?

UM: Olen tehnyt paljon erilaisia kenttätöitä ja osallistunut myös monille kalmistokaivauksille. Olen itse johtanut kaivauksia mm. Sastamalan Kaukolan röykkiökalmistossa, Pälkäneen rauniokirkolla, Valkeakosken Haukilan polttokenttäkalmistossa sekä Toppolanmäen ristiretkiaikaisessa ruumiskalmistossa. Osallistuin myös Saarenmaan Salmen isomman laivahaudan kaivaukseen kahtena vuonna. Jänniä ovat olleet myös laboratiiviset kaivaukset, joissa otin esiin mm. Nils Cleven 1920-luvulla Köyliönsaaresta parafiinin avulla nostamia rautakautisia luita.

HES: Ennen opintojen aloittamista Turussa 2007 osallistuin vapaaehtoisena Laitilan Vainionmäen yleisökaivauksille. Paikalla yleinen rapakivi eli moro näytti milloin miltäkin esineeltä tai luulta, mutta yksi kivi oli erityisen painava. Kävi ilmi, että olin löytänyt pätkän miekan säilää. Seuraavana vuonna olin Halikon Kirkkomäen polttokalmiston koekaivauksissa. Sieltäkin löytyi painava kivi, joka osoittautui punnukseksi. (Olin vielä tässä vaiheessa eniten kiinnostunut paleoliittisesta ja mesoliittisesta kivikaudesta, joten en sen syvällisemmin ajatellut löytöjä). Viime vuodet ovat kuluneet isotooppilaboratoriossa pääosin rautakautisia/keskiaikaisia ihmisten ja eläinten luita analysoidessa (mukaan lukien Levänluhta, väitöstyöni kohde Luistari ja yksi reliikki). Olen myös verestänyt kalmistokaivaustaitojani Ullan kaivauksilla Toppolanmäen ruumiskalmistossa.

NM: Ensimmäinen kaivauskokemukseni arkeologina oli Luksorissa, Egyptissä, Helsingin yliopiston Egyptologian oppiaineen projektissa ”Workmen’s Huts in the Theban Mountains” vuonna 2010. Tämän jälkeen olen työskennellyt useilla kaivauksilla Suomessa ja Lähi-idässä, viimeisimpänä Libanonissa. Erikoistumiseni osteologiksi (luututkijaksi) tarkoittaa, että työni tällä hetkellä liittyy päätoimisesti jollain tavalla ihmisjäännösten ja kalmistojen tutkimukseen. Suomalaista aineistoa olen käyttänyt muun muassa iänmääritysmenetelmien testaamiseen ja Harrisin linjojen (luiden kasvulinjojen) tutkimukseen.

SP: Luistari.fi -kotisivuhankkeen aikana taulukoin puolen vuoden aikana yli 10 000 riviä Euran Luistarin rautakautisen kalmiston esineitä. Excel, tietokannat ja erilaisten lukujen tuijottaminen on suurempi osa arkeologiaa kuin ehkä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi ja Luistarin verkkosivun työstäminen liittyy Kalmistopiirin tavoin tieteen popularisointiin.

TV: Omat hautateemaiset kenttätyöni ulottuvat kivikautisesta punamultahaudasta toisen maailmansodan aikaisen sotavainajan nostoon, mikä osaltaan kertoo myös arkeologisen tutkimuksen laajasta skaalasta. Myös menetelmät ja odotukset ovat aikakaudesta riippuen varsin erilaisia, sillä siinä missä sotahistoriallisella kohteella vainaja voidaan nostaa ja jälleenhaudata kokonaisena, kivikautisella kohteella iloitsimme jo pelkän hammaskiilteen löytymisestä.

MA: En ole kenttäarkeologi, vaan teen ”kenttätyöni” arkeologisten kokoelmien parissa. Koska Suomessa on kaivettu esihistoriallisia hautoja ja kalmistoja jo reilun sadan vuoden ajan, ovat näitä käsittelevät kokoelmat aivan huikeat. Näistä kokoelmista on mahdollista saada irti paljon irti sekä uusien analyysien että arkeologian teoriaan nojaavan tulkinnan kautta.

NJS: Olen erikoistunut tutkimaan vainajien luuaineistoa luonnontieteellisillä menetelmillä, erityisesti genetiikan avulla. Osallistuin esimerkiksi Englannin rautakautisten vaunuhautojen stabiili-isotooppitutkimukseen ja Durhamista löytyneen 1600-luvun joukkohaudan muinaisgeneettiseen tutkimukseen. Vuodesta 2019 lähtien olen työskennellyt muinais-DNA-tutkimuksen parissa osana SUGRIGE-projektia.

Minkälaisissa Kalmistopiirin aihepiiriin liittyvissä paikoissa olet muuten seikkaillut?

UM: Eräs kiehtovimmista paikoista, joissa turistina on tullut käytyä, on Kiovan luolaluostarin maanalainen käytäväverkosto, johon laskeudutaan tuohus lähes ainoana valonlähteenä ja jossa on keskiaikaisten munkkien muumioita. Khefrenin pyramidin kammiossa oli jännä olo kun ajatteli sitä, minkälainen määrä kiviä yläpuolella oli. Konferenssiekskursioista mieleen ovat jääneet erityisesti Norjan suuret viikinkiaikaiset hautakummut Borressa ja Osebergissa. Valsgärden vendelaikaisilla laivahaudoilla ja Uppsalan kummuilla on tullut käytyä useasti, ne ovat aina sydäntä lähellä.

HES: Kävin viimeksi kesällä turistina Ostia Anticassa. Mykistävän hieno paikka, jota ei kannata ohittaa, jos menee Roomaan. Kotimaan muinaisjäännöksillä tulee retkeiltyä aina kun sattuu sopivia vastaan. Rauman Sammallahdenmäki on todella maailmanperintökohteen statuksensa ansainnut, siellä on ihan omanlaisensa tunnelma.

NM: Ensimmäinen muinaiskohteeni oli Olavinlinnaan tehty luokkaretki ala-asteella. Linnan erinomainen kunto ja oppaan kertomukset linnan muinaisista asukeista veivät mukanaan. Savolaisena linna tuntuu arvokkaalta myös oman kulttuurimenneisyyden kantajana. Vein kanadalaisen mieheni Olavinlinnaan viime kesänä ja olimme molemmat paikasta yhtä haltioituneita. Kohteet, joissa vanhan kullttuurimaiseman pystyy edelleen kokemaan, ovat itselleni kaikkein ikimuistoisimpia, oli kyseessä kotimainen tai ulkomainen kohde.

SP: Olin ehkä 14-vuotias kun pääsin lomamatkalle Egyptiin. Suurimman osan matkasta muistan tuijottaneeni temppeleitä ja pyramideja täysin haltioissani. Toisaalta yhtä vaikuttavia, joskin hieman erilaisia kokemuksia löytyy myös lähempää. Liikun paljon luonnossa ja esimerkiksi Huttalan linnavuoresta Piikkiössä on muotoutunut kohde, jossa linnavuoren päällä eväsleipiä syödessä ei voi kuin ihastella maisemaan kerrostuneita vuosituhansia.

TV: Viime kesänä työskentelin Satakunnan museolle ja tehtävänäni oli kiertää dokumentoimassa maakunnan tunnettuja muinaisjäännöksiä. Koska alueella on varsin runsaasti pronssikautisia röykkiöitä, myös valtaosa vierailemistani kohteista lukeutui näihin. Työn kautta havahduin siihen kuinka paljon muinaisjäännöksiä ihmisten asuinympäristössä onkaan. Suosittelenkin itse kutakin tarkistamaan oman kotinsa lähellä olevat muinaisjäännökset kulttuuriympäristön palveluikkunasta, sillä upeita kohteita sijaitsee usein jopa ihan kävelymatkan päässä!

MA: Yksi hienoimmista vierailukohteistani on ollut neoliittinen Maeshowen kammiohauta Orkneyn saarella Skotlannissa. Olisi hienoa päästä kohteelle joskus vielä talvipäivän seisauksen aikaan, kun sinne johtava matala käytävä ohjaa laskevan auringon säteet hautakammion takaseinälle.

NJS: Parhaiten mieleeni on jäänyt Luxorin Kuninkaiden laakson upeat hautakammiot, joiden hiljaisissa saleissa kaikkea sitä kauneutta ihmetellessä oma tulevaisuuden ammatinvalinta tuntui ensimmäistä kertaa varmalta. Muita merkittäviä kohteita on ollut sen jälkeen esimerkiksi The Holy Island of Lindisfarne Koillis-Englannissa, jonne viikingit hyökkäsivät vuonna 793, ja Rauman Sammallahdenmäen röykkiöhaudat. Sammallahdenmäki on jäänyt vahvasti mieleen myös siksi, että osallistuin ensimmäisiin kaivauksiini aivan kohteen lähistöllä.

Mikä on erikoisin paikka, jossa olet kirjoittanut Kalmistopiirin juttua?

UM: En ole kirjoittanut juttuja kovin ihmeellisissä paikoissa, sillä yleensä teen niitä iltaisin kotona tai esimerkiksi junamatkoilla. Konferenssien tiivistelmiä olen voinut kirjoittaa esitelmiä kuunnellessa, viimeksi Bernin yliopistolla Sveitsissä ja Seilin saarella Saaristomeren tutkimuskeskuksessa.

HES: Tähän on varmaan pakko vastata, että lentokoneessa matkalla konferenssiin.

NM: Kalmistopiirijuttuja on tullut kirjoitettua milloin missäkin, yleensä kotona tai lentokentällä. Erikoisin paikka on varmaan kaivaustalolla Sidonissa Etelä-Libanonissa kenttätöiden aikana.

SP: Jatkan julkisen liikenteen teeman parissa, sillä junassahan näitä paljon tehdään.

TV: Kirjoitan mielelläni matkustaessani ja parhaat tuotokseni ovat saaneetkin alkunsa tien päällä. Tällä hetkellä vastaan näihin kysymyksiin bussissa matkalla Isulanin kylään Filippiineillä. Aurinko paahtaa, mutta onneksi bussissa on ilmastointi.

MA: Eivätköhän jutut ole syntyneet pääsääntöisesti omassa, ihanassa työhuoneessani Helsingin yliopistolla. Kuten kirjailija Virginia Woolf on sanonut, tulee työkseen kirjoittavalla naisella olla oma huone. Perheellisenä ihmisenä allekirjoitan tämän täysin.

NJS: Olen yleensä istunut kirjoittamassa joko kotona työpöydän ääressä tai junassa.

Mistä haluat tulevaisuudessa kirjoittaa Kalmistopiiriin?

UM: Olen kiinnostunut vähän kaikesta ja innostun helposti myös uusista aiheista. Esimerkiksi yleisön kysymyksiin vastaaminen on hauskaa, vaikka välillä siihen on vaikea löytää aikaa. Olen pitemmän aikaa pyöritellyt mielessäni myös pieniä juttuja erilaisista eläinaiheista, kuten oikeista karhunhampaista tehdyistä riipuksista, kissojen varhaisesta historiasta Skandinaviassa ja Suomessa sekä mehiläistenpidon historiasta.

HES: Minullakin on sellainen vika, että monenlaiset asiat kiinnostavat. Historiallisen ajan tutkimuslähteitä luonnontieteellisiin analyyseihin yhdistävät tutkimukset voisi olla yksi aihepiiri, josta voisin kirjoittaa. Esimerkiksi Irlannin nälänhätään liittyen on tehty paljon uutta tutkimusta. Pidän henkilöhistorioista, joten ehkä niihinkin liittyvistä aiheista voisi kirjoittaa. Aiheita voi aina myös ehdottaa!

NM: Odotan aina innolla luuaiheisia lukijakysymyksiä, sillä ne antavat syyn perehtyä uusiin tutkimuksiin ja aihealueisiin. Muutama oma juttuaihe on myös vireillä vuodelle 2020, muun muassa muinais-Egyptin hyksoista, kannibalismista etnografiassa, antropologian perisynnistä sekä maanviljelyn historiasta Suomessa.

SP: Jatkan samaa linjaa siinä, että vähän kaikki kiinnostaa. Erityisen lähellä sydäntä ovat kuitenkin taudit ja sairaudet, ja niihin liittyvä tutkimus sekä tutkimuseettiset kysymykset ja genderarkeologia. Oma väitöskirjani ottaa vasta haparoivia ensiaskeleitaan, mutta luonnollisesti toivon, että tulevaisuudessa pääsen kertomaan myös sen etenemisestä!

TV: Kirjoitan mielelläni siitä, mikä lukijoita kiinnostaa, joten odotan mielenkiinnolla ihmisten kommentteja ja ehdotuksia. Omat kiinnostuksenkohteeni arkeologiassa suuntautuvat erityisestä kenttätöihin ja viihdyn kaivauksilla erinomaisesti, olipa kohteena kivikautinen asuinpaikka tai toisen maailmansodan aikainen roskadumppi. Kesän jälkeen kirjoittaisin mieluusti myös omien kenttätöideni tuloksista, ja kenties voisin joku kerta näpytellä artikkelin tai pari arkeologisesta tutkimuksesta Filippiineillä, missä tapaan viettää vuoden kylmimmät kuukaudet.

MA: Minua kiinnostaa erityisesti kivi- ja pronssikausia käsittelevä humanistinen tutkimus. Ajatuksenani onkin painottaa mm. uskonto- ja rituaaliarkeologiaa sekä näitä periodeja.

NJS: Monet asiat kiinnostavat, mutta kirjoitan mielelläni erityisesti muinais-DNA-tutkimuksista tai muista luonnontieteellistä analyyseistä. Hautakontekstit ovat monella tapaa kiinnostava tutkimuskohteina, ja varsinkin menneisyyden erilaiset tavat käsitellä ihmisruumista haudattavaksi. Tänä vuonna tulen varmasti kirjoittamaan muinais-DNA-tuloksista ja jossakin vaiheessa myös pro gradu -tutkielmani tuloksista.

Mistä aiheesta haluaisit lukea Kalmistopiiristä jonkun muun kirjoittamana?

UM: Tutkijoiden erilaisista projekteista, hankkeista ja tutkimusmatkoista. Uusista opinnäytteistä: kandintöistä ja graduista. Opiskelijoiden kursseille kirjoittamia esseitä eri aiheista. Eksoottisista kohteista, kuten Siperiasta tai arktisesta alueesta ympäri maapallon. Olisi kiinnostavaa myös lukea muiden alojen, kuten historian tai taidehistorian, asiantuntijoiden lähestymistavoista menneisyyden ilmiöihin.

HES: Aikaisempiin juttuihin liittyviä uusia päivityksiä. Lisää Itä-Euroopan arkeologiasta. Pohjoisen alueen tutkimusta. Lähi-Idän arkeologiaa. Opinnäytetöiden ja niiden tekijöiden esittelyjä. Millainen on arkeologin työpäivä? Kaikista hienoista arkeologiaprojekteista, joita on käynnissä. Pieleen menneistäkin tutkimuksista.

NM: Olisi todella hienoa nähdä Suomessa toimivien projektien päivityksiä säännöllisemmin. Kalmistopiiri kykenisi kokoamaan näitä päivityksiä joko juttujen tai linkkien muodossa, jos hankkeiden vetäjät vain ovat innokkaita tuottamaan tällaista sisältöä Kalmistopiiriin.

SP: On mahdotonta pysyä perässä kaikesta Suomessa tehtävästä tutkimuksesta, mutta toivoisin että Kalmistopiiristä tulisi yksi kanava myös siihen! Vaikka tuloksia ei vielä olisi, niin olisi mukavaa kuulla meneillään olevista erilaisista projekteista ja olisi hauskaa seurata vaikka juttusarjojen muodossa tutkimusprojektin tai opinnäytetyön etenemistä. Toivon myös, että alan opiskelijat eri yliopistoista ryhtyisivät ennakkoluulottomasti kirjoittamaan juttuja.

TV: Kenttäarkeologin näkökulmasta ajankohtaiset artikkelit eri tutkimushankkeista ovat aina mielenkiintoista luettavaa, sillä pidempien tieteellisten artikkeleiden julkaisuissa menee usein oma aikansa, eikä kaikista kaivauksista välttämättä ilmesty kaivausraporttia kummempaa julkaisua. Olisi myös hienoa, mikäli entistä useammasta suomalaisesta arkeologista ilmestyisi haastatteluita tai henkilökuvia, sillä valitettavasti jokaisesta arkeologian uranuurtajasta ei ole tekeillä elämäkertaa.

MA: Minua kiinnostaisi lukea pohdintoja siitä miksi arkeologinen hautatutkimus on tärkeää ja mikä on sen merkitys nyky-yhteiskunnalle. Lukisin mielelläni myös hautatutkimukseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä.

NJS: Erilaisista arkeologisista tutkimusprojekteista ja niiden tuloksista, ajankohtaisista menetelmistä varsinkin luonnontieteellisen arkeologian saralla ja uusista monitieteisistä opinnäytetöistä.

Millaista yhteistyötä toivotte harrastajilta?

UM: Kalmistopiirin julkaisuista tykkääminen ja niiden jakaminen auttavat lisäämään arkeologian näkyvyyttä, ja sillä tavoin kaikki voivat olla yhteisellä asialla. Yleisellä tasolla arkeologien ja harrastajien yhteistyö voi olla monenlaista. Esimerkiksi Adoptoi monumentti -toiminta on hienoa ja tärkeää, sillä siinä tehdään konkreettisesti töitä muinaisjäännösten suojelun ja säilymisen eteen. Uusien muinaisjäännösten etsiminen kajoamattomilla tavoilla, esimerkiksi LiDAR-aineistoa tutkimalla, on myös hyödyllistä.

HES: Arkeologeja on Suomessa melko vähän, harrastajia luultavasti moninkertaisesti. Pitäkää hyvää huolta muinaisjäännöksistä,sillä koskaan ei tiedä, minkä arvoituksen ne voivat jonain päivänä ratkaista. Erilaisia tapahtumia voisi järjestää yhdessä harrastajien kanssa, kaikkien ei aina tarvitse olla isoja tieteellisiä seminaareja vaan pienemmätkin tapahtumat voivat olla antoisia.

NM: Komppaan muita vastaajia ja painotan muinaisjäännösten säilyttämistä ja huolenpitoa niistä. Kun muinaisjäännös ja sen ympäristö tuhoutuvat, se elää enää vain dokumentoinnin kautta. Arkeologian tehtävä on rikastuttaa tiedolla, joten arkeologien kanssa yhteistyössä toimivat harrastajat ovat tupla-ilo.

SP: Kuten muutkin toimituskunnassa, toivon harrastajilta runsasta kiinnostusta, intoa ja halua säilyttää meille kaikille yhteistä kulttuuriperintöä. On ollut ilahduttavaa huomata, miten monia ihmisiä arkeologia kiinnostaa. Suosittelen lähtemään mukaan erilaisten yhdistysten toimintaan, sillä niiden kautta on myös helpompaa organisoida ammattilaisten ja harrastajien yhteisiä tapahtumia.

TV: Olen toiminut harrastajien parissa siitä lähtien kun aloin opiskella arkeologiaa ja ensimmäiset kaivaukseni olivat yleisökaivauksia. Sittemmin olen käynyt säännöllisesti tarkastamassa harrastajien löytämiä uusia muinaisjäännöksiä ja parhaillaan suunnittelen uusia yleisökaivauksia ensi vuodelle. Näen arkeologian harrastustoiminnassa paljon mahdollisuuksia ja osaltani edesautan mielelläni hankkeiden toteutumista. Kenties aloittelevalle arkeologian harrastajalle suunnattu ohjepaketti ei olisi huono aihe tämän vuoden artikkelien joukkoon.

MA: Kuulisin mielelläni matkakertomuksia hautakohteilta – mikä innosti vierailemaan kyseisellä kohteella ja mitä kohteella tehtiin. Onko kalmistokohde vierailukohteena erilainen kuin esimerkiksi linna tai linnavuori?

NJS: Luennoille osallistuminen ja tiedon hankkiminen esimerkiksi Kalmistopiirin kautta ovat hyviä väyliä. Toivon arkeologien ja harrastajien välistä ymmärrystä, monipuolista yhteistyötä ja kasvavaa intoa menneisyyden tutkimukseen.

Millainen olisi unelmiesi Kalmistopiiri

UM: Sellainen, johon lähetettäisiin niin paljon juttuja, että joka päivälle riittäisi julkaistavaa. Säännöllisellä rahoituksella koko Kalmistopiirin toiminta olisi varmemmalla pohjalla.

HES: Jutut soljuisivat aivoista ulos kuin itsestään, ilman kirjoitusvirheitä.

NM: Olisi kunnia saada Kalmistopiiri kasvamaan kanavaksi, johon tutkijat lähettäisivät automaattisesti juttuja osana omaa tiedotustyötään. Kalmistopiiri tarvitsisi myös yhden päätoimisen, rahoitetun sisällöntuottajan.

SP: Kalmistopiiriä tehdään tällä hetkellä harrastuksena muiden töiden sivussa, pääasiassa viikonloppuisin ja öisin. Tieteen rahoitus- ja arviointimallit eivät valitettavasti painota juurikaan populaaria julkaisemista, joka jää helposti muun työn jalkoihin. Toivoisin, että tulevaisuudessa Kalmistopiirille saataisiin rahoitus, jonka turvin sivustolla voisi olla välillä harjoittelijoita tai joku toimituskunnasta voisi hetkellisesti keskittyä sivuston pyörittämiseen täysillä. Vaikka Kalmistopiirin tekeminen on kivaa, se jää välillä pakostakin muiden töiden varjoon.

TV: Kalmistopiiri on mielestäni jo noussut varsin hyvin arkeologiasta kiinnostuneen yleisön tietoisuuteen. Olisi kuitenkin hienoa, jos entistä useampi arkeologi julkaisisi sen kautta katsauksia omaan tutkimukseensa. Kasvavan artikkelimäärän myötä Kalmistopiiristä muodostuisi portaali, josta löytyisi kattava tietopaketti suomalaisista tutkimushankkeista, suuremmista kaivauksista sekä suomalaisten arkeologien henkilökuvista.

MA: Aktiivinen ja monitieteinen julkaisukanava, joka tavoittaisi eri-ikäistä ja -taustaista yleisöä.

NJS: Mielestäni Kalmistopiiri toimii jo loistavana väylänä tiedon julkistamisessa, mutta toivoisin enemmän monitieteistä sisältöä ja ajankohtaisia projektikuvauksia arkeologeilta.