Ahola Marja Etiikka Hautaustavat Historiallinen aika Kivikausi Mesoliittinen kivikausi Suomi

Hautatutkija kuolemaa ihmettelemässä

Marja Ahola

Vaikka arkeologia käsittelee jatkuvasti kuolemaa – kuolleita ihmisiä, eläimiä, yhteisöjä ja jopa näiden hautauksia – puhutaan itse kuolemasta vain harvoin. Vaikuttaa siltä, että sekä aika että tutkijat luovat etäisyyttä tutkimuskohteeseen: kadonneille ihmisyhteisöille annetaan ajalliset raamit ja haudatuista vainajista ei puhuta yksilöinä, vaan esimerkiksi hautoina 1, 2 ja 3. Edes ihmiskallo kirjan sivuilla, laboratorion jääkaapissa tai kollegan pöydällä ei enää ihmetytä. Sen sijaan Vantaan kaupunginmuseon Kohti tuntematonta– näyttelyyn esille asetettu sairaalasänky pysäyttää. Näin ehkä minäkin kuolen?

Kohti tuntematonta kertoo kuolemasta: sen eri vaiheista, siihen valmistautumisesta, itse kuoleman hetkestä, hautauksesta, surusta ja muistamisesta, sekä siitä mitä meistä jää jäljelle kuoleman jälkeen. Näyttely alkaa nykypäivän sairaalakuolemasta, jonka rinnalla kuoleman ammattilaiset – saattohoitajat, sairaalapapit ja hautausurakoitsijat – saavat kertoa omista kokemuksistaan. Näyttely hyödyntää niin esineitä, videoita, kuunnelmia kuin kuolemaan ja hautaamiseen liittyvää äänimaisemaakin tuoden kuoleman konkreettisesti museokävijän ulottuville.

Hautajaiskonvehteja Fazerin ja Vantaan kaupunginmuseon kokoelmista. Konvehteja tarjottiin muistotilaisuuksissa 1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Kuva: Marja Ahola.

Näyttely jakautuu kahteen kerrokseen, joista kuolemaa ja hautaamista käsitellään museon alakerrassa ja muistamista ja kuoleman jälkeistä aikaa yläkerrassa. Proosallisesti voisi ajatella, että kuolema ja hautaaminen tapahtuvat maan kamaralla, kun taas muistaminen ja kuoleman jälkeinen aika jossain yläilmoissa. Sokkeloiset tilat toimivat kuitenkin hyvin näyttelyn teeman kannalta tarjoten pieniä soppeja, joissa istua ja pohtia näyttelyn herättämiä kysymyksiä.

Vintillä kummittelee? Näyttelyn yläkerrassa pohditaan niin kuolemaan liittyviä yliluonnollisia kokemuksia kuin sitä, mitä meistä jää kuoleman jälkeen jäljelle. Hienona analogiana toimivat vanhaa tavaraa täynnä olevat vinttikomerot. Kuva: Marja Ahola.

Nykypäivän käytäntöjen rinnalla näyttely tutustuttaa kävijänsä myös historiallisiin ja esihistoriallisiin hautaustapoihin ja -rituaaleihin. Näyttelytilojen välisessä portaikossa esitelläänkin ansiokkaasti hautauskäytäntöjen muutokset kivikaudelta nykypäivään. Arkeologille Kohti tuntematonta-näyttelyssä vilahtelee myös tuttuja kohteita kuten Hommaksen ja Jönsaksen kivikautiset asuinpaikka- ja hautapaikat sekä Vantaan Pyhän Laurin kirkko, jonka kaivauksissa löytyi mm. viiden pikkulapsen ja yhden sikiön haudat 1700- ja 1800-luvulta. Kohteista Hommaksen palaneet ihmisluut ja Pyhän Laurin kirkon lapsivainajat ovat piilotettuina lääkekaappeihin, jolloin katsoja saa itse valita haluaako niihin tutustua. Tällä lähestymistavalla näyttely ottaa selkeästi kantaa ihmisluiden ja muiden vaikeiden asioiden esittämiseen liittyviin eettisiin kysymyksiin (ks. esimerkiksi Ihmisluut ja etiikka: Milloin yksilö muuttuu tutkimusaineistoksi?).

Vantaan Hommaksen palaneet ihmisluut mesolittiselta kivikaudelta on tulkittu näyttelyssä todisteena kannibalismista. Ihmisluut voivat kuitenkin kertoa myös ruumishautaperinteestä poikkeavasta hautaustavasta (Koivisto 2010). Kuva: Marja Ahola.

Näyttelyn ehkä vaikuttavin tila on alakerran ruumishautausperinnettä esittelevä huone, jossa museokävijä pääsee halutessaan kokeilemaan myös ruumisarkussa makaamista. Tämän näyttelytilan seinille on tulostettu värillinen kuva paikallisesta hautausmaasta, jonka käytävillä kulkee mustavalkoisten kuvien kollaasi vuosikymmenten takaisista hautajaissaattueista. Nykypäivä ja menneisyys sekoittuvat myös maahautaperinteessä, jossa esitellään rinta rinnan niin kivikauden ruumishautauksia kuin nykypäivän arkku- ja tuhkahautauksia.

Avoin ruumisarkku odottamassa kokeilijaansa. Kuva: Marja Ahola.

Kohti tuntematonta on ensimmäinen kuolemaan keskittyvä museonäyttely Suomessa. Näyttelyn punaisena lankana toimii selkeästi nk. kuolemapositiivinen näkökulma (ks. käsitteestä Antroblogin julkaisu Positiivinen kuolema), jonka mukaan kuolemasta puhuminen on tärkeää, sillä se valmistaa meitä omaan ja läheistemme kuolemaan. Näkökulma on olennainen, sillä omassa yhteiskunnassamme kuolema on piiloteltu ja vältelty puheenaihe – seikka, joka on omalta osaltaan johtanut esimerkiksi siihen, että kuolemaan ja sureviin ihmisiin on vaikea suhtautua. Kuolemapositiivisuuteen kuuluva Memento mori -tyyppinen ajatusmaailma ohjaa myös elämään enemmän tässä ja nyt.

Taiteilija Tom Björklundin tulkinta siitä, miltä Jönsaksen kivikautiset punamultahaudat olisivat voineet näyttää hautaushetkellä. Kuva: Marja Ahola.

Istuessani avoimen ruumisarkun äärellä ja ihmetellessäni hautausmaan äänimaisemaa, mietin mikä arkeologisen hautatutkimuksen panos kuolemapositiiviselle liikkeelle voisi olla. Vaikka emme siihen niin kiinnitäkään huomiota, on arkeologinen tutkimus luontaisesti kuoleman tutkimusta. Mikäli annamme sille mahdollisuuden, kertoo arkeologinen aineisto vakuuttavasti siitä, että kuolema on osa elämää. Samalla näemme konkreettisesti, mitä meistä jää jäljelle kuoleman jälkeen. Esimerkiksi Suomen kivikautisista maahaudoista on pääsääntöisesti jäänyt jälkeen hautaan asetetut esineet, eivät vainajan yksilöllisyydestä kertovat ihmisjäänteet. Arkeologinen hautatutkimus antaakin selkeästi mahdollisuuden puhua kuolemasta ja siihen liittyvistä käytännöistä niin, että aihe on turvallisen etäinen.

Kohti tuntematonta-näyttely on esillä Vantaan kaupunginmuseossa 17.4.2020 asti.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään torstai-iltaisin Kuoleman kahvila, jonka ohjelmaan voi tutustua tästä linkistä.

Lähteet:

Koivisto, S. 2010. Luihin ja ytimiin: pyyntiä ja elämää Itämeren äärellä noin 7500 vuotta sitten. Helsingin pitäjä 31: 8–21.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.