Afrikka Historiallinen aika Iänmääritys Kivikausi Maaranen Nina Paleoliittinen kivikausi Pohjois-Amerikka Suomi

Isoäidit merkittävässä roolissa muinaisyhteisöissä

Nina Maaranen

Naisten ja lasten tutkimus on lisääntynyt arkeologiassa 1970-luvulta lähtien, mutta silti vanhemmat ikäluokat ovat jääneet suurelta osin näkymättömiin (Maaranen ja Buckberry 2018). Syitä tähän on esitetty muun muuassa Kalmistopiirin aiemmassa artikkelissa, joka käsitteli iänmäärityksen vaikeutta ihmisjäännöksistä ja tämän kauaskantoisia seurauksia yhteisöjen ikäjakauman tutkimiseen. Sitä mukaa kun vanhimpia ikäryhmiä on ryhdytty tunnistamaan aineistosta (esim. Lillehammer & Murphy 2019), ovat tutkijat kiinnostuneet myös vanhusten rooleista yhteisöissä varsinkin suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin. Myös isoäitien merkitys ihmiskunnan historiassa on herättänyt mielenkiintoa, ja aiheesta on viime vuosina julkaistu erityisesti antropologian ja evoluutiotutkimuksen alalla.

Parin viime vuosikymmenen aikana julkaistu tutkimus lasten kasvatuksesta on paljastanut tietoa isoäitien rooleista perheyhteisöissä Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Aubelin (2012) tutkimuksessa koottiin laaja otos antropologian, terveydenhuollon ja sairaanhoidon tutkimuskirjallisuudesta vuosien 1995 ja 2010 väliltä. Otoksen analyysin mukaan isoäidit näyttävät eri puolilla maailmaa muodostavan kollektiiveja, jotka ylläpitävät äitiyteen ja lapsenkasvatukseen liittyviä perinteitä ja käytäntöjä. Isoäidit myös osallistuvat aktiivisesti lastenkasvatukseen osana suurempaa perheyhteisöä niin kaupunki- kuin maalaisyhteisöissä.

leakey
Hadza-isoäiti ja lapsenlapsi. Kuva: Leakeyfoundation.org.

Utahin yliopiston antropologian professori Kristen Hawkes kollegoineen on puolestaan tehnyt kenttätyötä Hadza-heimon parissa Tansaniassa. Tutkimusta on tehty laajasti koko yhteisöstä, ja tuloksista on ammennettu laajempia teorioita niin antropologian kuin evoluutiotutkimuksenkin käyttöön. Hadzojen yhteisössä isoäitien rooli nousi merkittäväksi ravinnonkeruun kautta, sillä uuden lapsen syntymä vaihtoi esikoisen tärkeimmän suhteen äidistä isoäitiin. Tästä suhteesta tuli ensisijaisen tärkeä lapsen selviytymisen kannalta (Poole 2018).

Isoäideillä on voinut olla merkitystä koko ihmislajin kommunikointikyvyn syntymisessä. Aiemmat teoriat ovat selittäneet kommunikoinnin kehittymistä suurriistan metsästyksellä ja siihen tarvittavalla suunnittelulla, mutta tämä ei ole riittävän hyvin selittänyt kyvyn kehittymisen varhaista ajankohtaa. Jonkin muun henkilön kuin äidin osallistumisen lapsen kasvatukseen on arveltu lisänneen kommunikaation tärkeyttä varhaislapsuudessa. Tästä syystä lasten kasvatuksen yhteisöllisyys ja isoäitien rooli siinä ovat seikkoja, jotka ovat saavuttanut suurempaa kannatusta evoluutiotutkijoiden keskuudessa.

Isoäiti ja lapsenlapsi brasilialaisen Oscar Pereira da Silvan maalauksessa vuodelta 1895. Kuva: Wikimedia Commons.

Menopaussin ohittaneilla naisilla uskotaan olleen merkittävä rooli koko ihmislajin evoluution kannalta. Niin sanotun isoäitihypoteesin mukaan vanhemmat naiset ovat vaikuttaneet positiivisesti lisääntymismenestykseen (Hawkes 2010). Nisäkkäiden elämänhistoriat seuraavat mallia, jossa sukukypsyys, hedelmällisyys ja keskimääräinen elinikä muuttuvat toisistaan riippuen. Nopeasti sukukypsyyden saavuttavilla lajeilla on korkeampi hedelmällisyys ja sen edustajat kuolevat varhaisemmin. Kun kypsyminen hidastuu, hedelmällisyys laskee ja elinikä nousee. Aikuisiän pituus ja eri vaiheet selittävät myös muita elämänhistorian ominaisuuksia. Elävät ihmisapinat, ihmiset mukaan lukien, seuraavat suhteessa melko samanlaista kypsymisaikataulua. Muista ihmisapinoista poiketen ihmislapset eivät kuitenkaan kykene pitämään itsestään huolta imetyksen päättyessä esimerkiksi hankkimalla ruokaa. Ihmisten elinikä on myös huomattavasti korkeampi kuin naisten keskimääräinen hedelmällisyysikä.

Aiemmin mainittu tutkimus antropologian ja sosiaalitieteiden parissa on saanut tutkijat pohtimaan mahdollista yhteyttä pitkäikäisyyden ja lastenkasvatuksen välillä. Sen mukaan naisten menopaussin jälkeinen rooli lastenkasvatuksessa on suosinut pitkäikäisyyttä, jolloin puolestaan pitkäikäisyyttä suosiva geneettinen piirre on siirtynyt eteenpäin jälkikasvulle (Hawkes 2004).

Isoäiti ja lapsenlapsi Emil Dillin maalauksessa vuodelta 1889. Kuva: Wikimedia Commons.

Lahdenperä ja kollegat (2004) vertasivat isoäidin elinikiä ja lastenlasten selviytymistä Suomessa ja Kanadassa 1800- ja 1900-lukujen historiallisten lähteiden pohjalta. Molemmissa maissa menopaussin ohittaneen naisen elinikä vaikutti sekä tämän lapsen hedelmällisyysmenestykseen että lastenlasten selviytymiseen. Syyt eivät riippuneet perheen koosta, varallisuudesta tai maantieteellisestä sijainnista. Suomen henkilörekisterin tarkkuuden ansioista voitiin myös nähdä, että elossa olevien (ja varsinkin lähellä asuvien) äitien pojat ja tyttäret kasvattivat enemmän lapsia aikuisuuteen. Mielenkiintoista oli myös, että ”isoäitiefekti” alkoi vaikuttaa vasta imetyksen päättymisen jälkeen.

Isoäitihypoteesilla on myös kyseenalaistajia, varsinkin pitkäikäisyyden vaikuttavana tekijänä (Kachel et al. 2010), mutta se on yleisesti hyväksytty tämänhetkisenä parhaana teoriana aiheesta. Nykytutkimuksen valossa isoäitien suhde lastenlapsiin näyttäytyy ikivanhana ja sen laajempi tutkimus arkeologian saralla (ottaen huomioon sekä isoäidit että isoisät) on vasta alkamassa.

————

Kirjoittaja on Bournemouthin yliopiston tohtoritutkija.

Lähteet:

Aubel J. 2012. The role and influence of grandmothers on child nutrition: culturally designated advisors and caregivers. Maternal and Child Nutrition 8, 19–35.

Hawkes K. 2010. How grandmother effects plus individual variation in frailty shape fertility and mortality: Guidance from human–chimpanzee comparisons. PNAS 107 (supplement 2), 8977–8984.

Hawkes K. 2004. The grandmother effect. Nature 428 (6979), 128–129.

Kachel AF, Premo LS, Hublin J-J. 2010. Grandmothering and natural selection. Proceedings of the Royal Society B 278 (1704), doi.org/10.1098/rspb.2010.1247

Lahdenperä M, Lummaa V, Helle S, Tremblay M, Russell AF. 2004. Fitness benefits of prolonged post-reproductive lifespan in women. Nature 428 (6979), 178–181.

Lillehammer G, Murphy E (Toim.) 2019. Across the generations: the old and the young in past societies. AmS-Skrifter 26, Arkeologisk Museum, Universitetet I Stavanger: University of Stavanger, 129–130.

Maaranen N, Buckberry J. 2018. Detecting the elderly: Exploring age using Transition Analysis. In Murphy, E. and Lillehammer, G. (eds.) Across the generations: the old and the young in past societies. AmS-Skrifter 26, Arkeologisk Museum, Universitetet I Stavanger, University of Stavanger, 143–154.

Poole. J. 2018. Why Grandmothers May Hold The Key To Human Evolution. Goats and Soda – Stories of Life in a Changing World 7/6/2018.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.