Outokummun Sätöksen ja Laavussuon kivikautiset rakennukset

Outokummun Sätöksessä tai Laavussuolla 1990-luvulla järjestetyissä kivikautisen asuinpaikan kaivauksissa löytyi jonkinlaisen suurehkon rakennuksen jäänteitä. Mitä kyseiset löydöt olivat ja mikä on niiden nykyinen tulkinta? – Lukijan kysymys

Outokummun alueella sijaitsee useita neoliittiselle kivikaudelle ajoittuvia arkeologisia kohteita, joihin kuuluu myös lukuisia asumuspainanteita. Näistä erityisesti Sätöksen, Laavussuon ja Lintutornin alueilla on tehty arkeologisia kaivauksia 1990-luvulla. Tässä vastauksessa perehdytään tarkemmin Sätöksen ja Laavussuon rakennuksiin, joista on löydetty runsaan löytöaineiston ohella myös puu- ja tuohirakenteiden jäännöksiä.

Tutkimushistoriaa

Sätöksen asuinpaikka löydettiin vuonna 1950, jolloin hiekanoton yhteydessä havaittiin saviastianpaloja. Alueen ensimmäiset arkeologiset tutkimukset toteutettiin jo vuonna 1952 C. F. Meinanderin toimesta (Meinander 1952). Kaivauksia jatkettiin 1960-luvulla, jolloin kaivausten yhteydessä löydettiin myös uusia kivi- ja varhaismetallikautisia asuinpaikkoja Sätöksen lähiympäristöstä (Pesonen 2002b: 2). Näihin lukeutuu myös Laavussuo, joka sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä kaakkoon Sätöksestä.

Sätöksen varhaisimpia kaivauksia leimaavat puutteelliset julkaisut, mutta Taisto Karjalaisen johdolla 1990-luvulla tehdyt kaivaukset ovat tuottaneet valtavasti uutta tietoa Pohjois-Karjalan asumuspainanteista (Pesonen 2002a: 21). Sätöksen, Laavussuon ja Lintutornin kohteilla tutkittiin vuosikymmenen aikana yhteensä neljä asumuspainannetta, joista Lintutornin asumus ajoittuu tyypillisen kampakeramiikan aikaan 3900–3500 eaa. ja kolme muuta Pöljän keramiikan aikaan 3250–2500 eaa. (Pesonen 1993; Pesonen 2002a: 21).

Sätöksen talot

Sätöksen alueelta on tutkittu vuonna 1966 kaksi asumuksen pohjaa sekä vuosina 1993–94 noin 5 x 8 m kooltaan olleen talon pohja (Pesonen 2002b). Näistä vuonna 1993–94 tutkittu talo on parhaiten dokumentoitu. Tutkittu talo oli suorakaiteen muotoinen ja sen pitkät sivut olivat rannan suuntaiset. Kaivaustulosten perusteella voidaan päätellä, että uloskäynnit sijaitsivat talon päädyissä. Uloskäyntien edestä havaittiin nimittäin pieni neliömuotoinen likamaa-alue, joka lienee ollut eteinen. Talossa ei havaittu paalunsijoja, vaan talon seinät erottuivat muuta likamaata tummempina noin 50–70 cm leveinä kaistoina. (Karjalainen 1996a: 15–16; vrt. myös kaivauskuva Lintutornin kaivaukselta Finnassa.)

Talon pohjoisseinän läheisyydessä havaittiin hiiltyneitä puu- ja tuohirakenteita (Karjalainen 1996a: 16). Nämä lienevät peräisin talon katto- tai seinärakenteista. Koivun tuohen uskotaan olleen kivikaudella varsin yleinen kate, sillä sitä on saatu talteen lähes kaikkialta. Tuohta on ollut helppo käsitellä keittämällä niin, että se ei enää kuivuessaan käpristy (Huurre 1998: 85).

Talossa ei ollut kivettyä liettä, mutta sen sisältä löydettiin muutaman pienen palaneen kiven ryhmä ja nokimaata, joten talossa on kuitenkin pidetty tulta tai hiiliä (Karjalainen 1996a: 16). Talosta havaittiin myös suuri määrä palanutta luuta sekä erilaisia keramiikka-, meripihka- ja kiviesineitä, mikä viittaa asuinpaikan pitkään käyttöhistoriaan (Karjalainen 2002: 45).

Vaikka Sätöksen asumusten keramiikka-aineisto vastaa pääasiassa Pöljän keramiikkaa, alueelta on löydetty myös varhaiskampakeramiikkaa, varhaista asbestikeramiikkaa ja tyypillistä kampakeramiikkaa (Karjalainen 1999: 186). Tyypillistä kampakeramiikkaa havaittiin Pöljän keramiikan ohessa hieman talon sisältä, mistä voidaan päätellä, että talo oli rakennettu varhaisemman kampakeraamisen asuinpaikan päälle (Karjalainen 2002: 43).

Laavussuon talo

Laavussuon asuinpaikalta tutkittiin vuonna 1996 suorakaiteenmuotoinen talonpohja, joka vastasi tuloksiltaan pitkälti Sätöksestä 1990-luvulla kaivettua asumuspainannetta. Talon ulkomitat olivat noin 6 x 9–10 metriä ja kaivauksissa talon likamaa-alueen pitkien sivujen todettiin sijaitsevan Sätöksen tapaan rannan suuntaisesti ja alue jatkui talon päädyissä asumuksen ulkopuolelle viitaten ulkoskäynteihin. Kuten Sätöksessä, talosta tavattiin puu- ja tuohirakennetta. (Karjalainen 1996b: 16.)

Laavussuon keramiikka-aineisto sisältää varhaista asbestikeramiikkaa, tyypillistä kampakeramiikkaa sekä Pöljän tyypin keramiikkaa (Karjalainen 1999: 186). Asumuksen sisältä löydettiin kuitenkin ainoastaan Pöljän keramiikkaa ja kiviesinetyypit olivat myös myöhäisneoliittisia (Karjalainen 1996b: 16). Lisäksi talon kohdalta löydettiin muun muassa ihmiskuvioinen meripihkariipus (KM 29556:1581) ja suuri määrä asbestin raaka-ainepaloja (Karjalainen 2002: 49).

Osana kivikautisen asutuksen jatkumoa

Asumuksista tehdyt radiohiiliajoitukset vastaavat niistä löydetyn keramiikka-aineiston yleisiä ajoituksia, vaikkakin Laavussuon asumus ajoittui radiohiiliajoituksissa hieman Sätöstä nuoremmaksi (Karjalainen 1999: 43). Koska Outokummun asuinpaikat sijaitsevat vain muutamien kilometrien päässä toisistaan ja asumusten ajoituksissa on nähtävissä selvää jatkumoa, sama ihmisryhmä on saattanut ensin asua Lintutornissa, sitten Sätöksessä ja lopulta Laavussuolla (Karjalainen 2002: 50).

Joka tapauksessa Sätöksen ja Laavussuon talot edustavat keski- ja myöhäisneoliittista talotyyppiä, joka lienee ollut varsin yleinen ainakin Saimaan ja Äänisen vesistöalueilla. Talot sijaitsivat osin maahan kaivettuina ja rannan suuntaisesti rakennettuina, usein alle kymmenen talon ryhminä (Karjalainen 1996a: 16). Asumusten jäänteet voidaan edelleen havaita luonnossa asumuspainanteina. Painanteet eivät kuitenkaan suoraan osoita asumuksen muotoa, sillä usein ovaalina näyttäytyvät asumuspainanteet ovat syntyneet jälkeenpäin rakenteiden sortuessa ja kaivannon täytyttyä osittain ympäröivällä hiekalla (Karjalainen 1996a: 16).

———

Vastaus: Teemu Väisänen

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia muihin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Tutkimuskirjallisuus

Huurre, M. 1998. Kivikauden Suomi. Otava, Keuruu.

Karjalainen, T. 1996a. Outokumpu Sätös ja Orov Navolok 16, Talo 3. Muinaistutkija, 1/1996: 11–18.

Karjalainen, T. 1997. Lintutornin lintu. Muinaistutkija 3/1997: 23–24.

Karjalainen, T. 1999. Sedentariness and Dating Stone Age Houses and Sites. M. Huurre (toim.) Dig it all: Papers dedicated to Ari Siiriäinen. Finnish Antiquarian Society, Helsinki: 185–190.

Karjalainen, T. 2002. Comparisons Between the Artefact Assemblages of Six Neolithic Houses. H. Ranta (toim.) Huts and Houses: Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland. National Board of Antiquities, Helsinki: 42–52.

Mökkönen, T. 2002. Chronological Variation in the Locations of Hunter-Gatherer Occupation Sites vis-à-vis the Environment. H. Ranta (toim.) Huts and Houses: Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland. National Board of Antiquities, Helsinki: 42–52.

Pesonen, P. 2002a. Semisubterranean Houses in Finland. H. Ranta (toim.) Huts and Houses: Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland. National Board of Antiquities, Helsinki: 9–41.

Tutkimusraportit

Karjalainen, T. 1996b. Outokumpu Laavussuo. Kivikautisen asuinpaikan kaivaus. Tutkimusraportti, Museoviraston arkisto.

Meinander, C.F. 1952. Kertomus kaivauksista v. 1952 Sätöksen kivikautisella asuinpaikalla Kuusjärven pitäjässä. Tutkimusraportti, Museoviraston arkisto.

Pesonen, P. 1993. Outokumpu [17] Lintutorni. Kivikautisen asuinpaikan tarkastus. Tutkimusraportti, Museoviraston arkisto.

Pesonen, P. 2002b. Outokummun arkeologinen inventointi. Tutkimusraportti, Museoviraston arkisto.