Ulla Moilanen, Nina Maaranen & Heli Etu-Sihvola
Konstantinopolin (eli nykyisen Istanbulin) Hagia Sofia valmistui vuosien 532–537 välillä, ja se oli osa keisari Justinianus I:n suurta rakennushanketta. Mahtipontisen ”pyhää viisautta” tarkoittavan rakennuksen arkkitehtonisena esikuvana oli todennäköisesti Rooman Pantheon ja massiivisuudesta kertoo se, että kirkko oli maailman suurin kupolikattoinen rakennus noin 800 vuoden ajan (Mark et al 1970). Valmistumisensa jälkeen Hagia Sofiasta tuli Bysantin keisarien kruunajaispaikka ja koko itäisen kristikunnan pääkirkko. Seuraavien vuosisatojen aikana kirkkoa kunnostettiin ja korjattiin useasti maanjäristysten aiheuttamien tuhojen vuoksi, ja sinne valmistettiin pyhimyksiä ja enkeleitä kuvaavia freskoja ja mosaiikkitöitä. Hagia Sofia onkin poikkeuksellisen hyvin säilynyt monumentti, jolla on taide- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä arvo. Siksi se on listattu UNESCO:n maailmanperintölistalle yhdessä Istanbulin muiden historiallisten kohteiden kanssa. (Dark & Kostenec 2019; Honour & Fleming 2005; Gregory 2010; Wenzel 2010.)
Aikojen saatossa Hagia Sofiassa ovat kohdanneet eri väestöt ja kulttuurit, myös pohjoismaalaiset. Bysantin keisari Basileios II pestasi 900-luvun lopulla henkivartiokaartiinsa Novgorodin ruseja sekä skandinaavisia sotureita. Näiden varjagikaartilaisten jälkinä on pidetty kahta Hagia Sofiasta löytynyttä riimukirjoitusta. Toisessa on vielä 1960-luvulla lukenut nimi ”Halfdan” (nykyisin jäljellä on enää loppuosa –ftan) (Svärdström 1970), ja toisessa lukee mahdollisesti ”Ári teki” (nämä riimut) (Larsson 1989).
Neljännen ristiretken aikaan 1200-luvulla Konstantinopolia hävitettiin ja myös Hagia Sofia kärsi ristiretkeläisten aiheuttamista tuhotöistä. Kirkko muutettiin roomalaiskatoliseksi katedraaliksi, jona se toimi vuosien 1204–1261 välillä. Vuonna 1261 rakennus palautettiin jälleen ortodoksikirkoksi. Vuonna 1453 ottomaanit valloittivat Konstantinopolin, ja kaupungin nimi muutettiin Istanbuliksi. Sulttaani Mehmed II myös määräsi Hagia Sofian muutettavan moskeijaksi. Siitä tuli Aya Sofya, jonka mallin mukaan kaupungin muut moskeijat rakennettiin. Bysantin uskonnollisesta keskuksesta tuli ottomaanisulttaanien seremoniallinen keskus. Rakennuksen ympärille pystytettiin minareetit ja sisällä olleet ihmiskuvat peitettiin, sillä islamilainen perinne ei hyväksy niitä. Kirkossa sijainneita kristillisiä hautoja hävitettiin ja rakennuskompleksiin lisättiin muun muassa suihkulähde ja kirjasto. (esim. Emerson & van Nice 1950; Gregory 2010.)
Vuosina 1847–1849 Hagia Sofiassa toteutettiin sveitsiläisten arkkitehtiveljesten Gaspare ja Giuseppe Fossatin suunnittelemia uudistuksia. Veljekset suunnittelivat ja rakensivat sulttaani Abdülmecidille useita rakennuksia Istanbulissa, muun muassa valtavan yliopistorakennuksen 1845–1847. Hagia Sofiassa toteutettiin laajoja kunnostustöitä 800 työmiehen voimin. Tämän seurauksena useita Bysantin aikaisia mosaiikkeja, muun muassa keisarinportin yläpuolinen Kristuksen kuva, paljastettiin hetkellisesti. Sulttaani harkitsi jättävänsä mosaiikit esille, sillä ne sijaitsivat päärukousalueen ulkopuolella, mutta lopulta ne päätettiin peittää uudelleen. Sulttaani antoi kuitenkin luvan dokumentoida mosaiikit, ja vuonna 1852 Gaspare Fossati ja Louis Haghe julkaisivat 25 kivipainettua kuvitusta (Nelson 2004).
Päätös museoksi muuttamisesta voidaan kytkeä Turkin poliittiseen tilanteeseen 1900-luvun alussa. Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Mustafa Atatürk aloitti juuri muodostuneessa Turkin tasavallassa (vuonna 1923) useita suuria uudistusprojekteja, jotka muuttivat sitä länsimaisten valtioiden kaltaiseksi maallistuneeksi teollisuusmaaksi. Atatürkin visio Turkista oli sekulaari. Vuonna 1934 Atatürk antoi luvan muuttaa Hagia Sofian museoksi sen entisen loiston palauttamiseksi, sillä rakennus oli tähän aikaan erittäin huonokuntoinen 1800-luvun kunnostustöistä huolimatta. Päätös saattoi pääasiassa kuitenkin olla kädenojennus länsimaille, varsinkin Balkanin alueelle (Aymalı 2013). Turkilla oli Hitlerin vallan vahvistumisen seurauksena vahva halu liittyä Balkanin maiden väliseen ystävyyssopimukseen (Degerli 2009). Päätös Hagia Sofian muutoksesta eteni nopeasti, ja helmikuun ensimmäinen päivä 1935 entinen moskeija avasi ovensa museona. Bysantin aikaiset mosaiikit pääsivät jälleen esille.
Hagia Sofian rooli museona on ollut kiistanalainen vuosikymmeniä, mutta 2000-luvulle tultaessa sekä kristittyjen että muslimien vaatimukset Hagia Sofian palauttamisesta joko kirkoksi tai moskeijaksi kiristyivät. Turkin nykyisen presidentin Recep Tayyip Erdoğan vuonna 2001 perustama Oikeus ja kehitys -puolue (AKP) on konservatiivinen puolue, jolla on vahva uskonnollinen tausta. Vaikka se ei ole suoraan hyökännyt Atatürkin sekulaarista (kemalismiksi kutsuttua) ideologiaa vastaan, se on palauttanut maahan useita islamilaisia käytäntöjä (Amraoui & Edroos 2018). Päätökset ovat vaikuttaneet myös Turkin historialliseen kulttuuriperintöön. Vuodesta 2013 saakka Hagia Sofian minareeteista on soitettu rukouskutsuja ja vuonna 2019 Turkin oikeus päätti Kariye-museon, toisen tuhatvuotisen bysanttilaisen kirkon, voivan jatkossa toimia ainoastaan moskeijana muun lisätoiminnan ollessa laitonta (Yackley 2019). Päätöksen uumoiltiin vaikuttavan myös Hagia Sofian kohtaloon, vaikka jo aiemmin oli nähty kansainvälisiä kannanottoja sen puolesta, ettei Hagia Sofiaa palautettaisi minkäänlaiseen uskonnolliseen käyttöön (Durham & Scharffs 2019: 420).
Heinäkuun 10. päivä 2020 Erdoğan julkisti oikeuden päätöksen, jonka mukaan Hagia Sofian muutos museoksi oli aikanaan ollut laiton. Päätöksen seurauksena rakennus avataan jälleen moskeijana 24.7.2020. Islaminuskoisten rukoushetkiin ei kuulu kuvien palvontaa, joten päätös Hagia Sofian muutoksesta moskeijaksi tarkoittaa sitä, että mosaiikit on peitettävä uskonnollisten toimitusten ajaksi. Peittämismenetelmiksi on ehdotettu verhoja tai laservaloja. Päätös on ristiriitainen kohteen suojelun kannalta, sillä peittäminen vaatii erilaisia kiinnitysrakenteita, mikä tarkoittanee noin 1500 vuotta vanhoihin seinä- ja kattorakenteisiin kajoamista.
UNESCO antoi päätöksestä lausunnon 10.7.2020. Sen mukaan järjestö on syvästi pahoillaan Turkin viranomaisten päätöksestä. UNESCO:n mukaan Hagia Sofia edustaa lännen ja idän vuosisatoja jatkunutta vuorovaikutusta, ja museona se on toiminut tämän dialogin voimakkaana symbolina. UNESCO onkin ilmoittanut arvioivansa uudelleen Hagia Sofian aseman maailmanperintökohteena, mikä on yllättänyt Turkin hallitusta. Sen mukaan paikan käyttötapa ei voi vaikuttaa kohteen kulttuurihistorialliseen arvoon (Arab News 13.7.2020). Myös EU, Venäjä sekä kreikkalais- ja roomalaiskatoliset kirkot ovat tuominneet päätöksen. Arabiemiraattien kannanotossa Hagia Sofia pitäisi säilyttää museona eikä sitä pitäisi muuttaa tavalla, joka vahingoittaa paikan mittaamatonta arvoa (Khaleej Times 13.7.2020). Jopa Egyptin suurmufti, islamilainen laintulkitsija, on kutsunut päätöstä luvattomaksi, sillä profeetta Muhammed tuki kirkkojen ylläpitoa (Egypt Today 18.7.2020). Palestiinan Hamas-järjestö on sen sijaan antanut tukensa muutokselle (Yildiz 2020). Turkki on ilmoittanut Hagia Sofian pysyvän auki vierailijoille, ovathan moskeijat yleisesti avoimia vierailijoille useissa muslimimaissa.
Kulttuuriperinnön määrittäminen ja arvottaminen ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi Robert Nelsonin (2004) mukaan museoksi muutettaessa Hagia Sofia jäädytettiin suurpiirteisesti bysanttilaiseen aikaan ja paikasta rakennettiin myytti, jota nykypäivänä arvostetaan lähinnä rakennuksen iän ja arkkitehtonisten arvojen vuoksi. Nelsonin mukaan Hagia Sofia voidaan nähdä osana länsimaista, romantiikan aikakaudesta ponnistavaa modernistista kerrontaa, johon koko kulttuuriperinnön käsite kytkeytyy. Kulttuuriperinnön kohdalla modernismin mukainen perinteen unohtaminen ja hylkääminen sekä uusien arvojen merkityksellisyyden korostaminen on nähty länsimaisena ideologiana, joka mahdollisesti unohtaa kulttuurisen moninaisuuden (vrt. artikkelit teoksessa Waterton & Watson 2015). Siten Hagia Sofia uskontojenvälisenä ja kaikkien yhteisenä museona palvelee Nelsonin näkemyksen mukaan pääasiassa länsimaita. Muutospäätös ei kuitenkaan ole jakanut mielipiteitä ainoastaan länsimaissa vaan myös Lähi-idässä, mikä osoittaa asian monitahoisuuden.
Uskonnollisia palvontapaikkoja on aikaisemminkin otettu maalliseen käyttöön, mutta Hagia Sofian muutosta museoksi ei voi välttämättä suoraan verrata esimerkiksi Neuvostoliiton toimintaan, jonka seurauksena Pietarin Iisakinkirkko muutettiin ateismin museoksi. Neuvostoliiton toiminta oli puhtaasti uskonnonvastaista. Vaikka Hagia Sofian tapauksessa entinen kirkko ja moskeija ”maallistettiin” uskonnottomaksi paikaksi, on museolla ollut ylevä pyrkimys olla kaikille avoin uskontokunnasta riippumatta. Siten Hagia Sofia on museona olleessaan ollut uskontojen välisen vuoropuhelun ja solidaarisuuden symboli. Vaikka museokäytössä ollessaan tilaa ei ollut tarkoitettu uskonnolliseksi, oli rakennuksesta varattu yksi huone rukouspaikaksi, jota sekä museon kristityt että islaminuskoiset työntekijät saattoivat käyttää. Museossa ovat myös olleet näkyvissä historian eri kerrostumat varhaisista kristillisistä freskoista islamilaisiin paneeleihin, joihin on kirjoitettu jumalan, profeetta Muhammedin ja muslimikalifien arabiankieliset nimet.
Hagia Sofian yli tuhatvuotisessa elämänkaaressa viimeisin muutos edustaa neljättä suurta vaihetta (kirkosta ja moskeijasta museoksi ja jälleen moskeijaksi). Rakennuksen pitkäikäisyys takaa, että paikka tulee luultavasti näkemään vielä monta muutosta. Hagia Sofia on kiinnostavalla tavalla myös modernin kulttuuriperintökeskustelun keskiössä. Se osoittaa, kuinka kulttuuriperintö tai historiallinen arvo eivät ole pysyviä ja yhdenmukaisia käsitteitä, vaan niihin vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset prosessit. Kulttuuriperintöä voidaan myös monin tavoin käyttää polittiisiin ja ideologisiin tarkoitusperiin.
Lähteet:
El Amraoui, A. & Edroos, F. Why Ataturk’s legacy is debated 80 years after his death. Al Jazeera News 11.6.2018.
Arab News. Turkey will inform UNESCO about Hagia Sophia moves – foreign minister. 13.7.2020.
Aymalı, Ö. How was the Hagia Sofia transformed into a museum? World Bulletin 24.11.2013.
Dark, K. & Kostenec, J. 2019. Hagia Sophia in context: an archaeological re-examination of the cathedral of Byzantine Constantinople. Oxbow Books, UK.
Degerli, E. S. 2009. Balkan pact and Turkey. The Journal of International Social Research 2/6, 136-147.
Durham, W. C. & Scharffs, B. G. 2019. Law and Religion: National, International, and Comparative Perspectives. Second edition. Wolters Kluwer, USA.
Emerson, W. & van Nice, R. L. 1950. Hagia Sophia and the First Minaret Erected after the Conquest of Constantinople. American Journal of Archaeology, Jan.-Mar. 1950, Vol. 54, No. 1: 28–40.
Egypt Today. Egypt’s Grand Mufti: Converting Hagia Sophia into mosque impermissible in Islam. 18.7.2020.
Fossati, G. & Haghe, L. 1852. Aya Sofia Constantinople, as Recently Restored by Order of H. M. the Sultan Abdul Medjid/ from the original drawings by Chevalier Gaspard Fossati; lithographed by Louis Haghe, esq. Messrs. P. & D. Colnagni & Co., UK.
Gregory, T. 2010. A History of Byzantium. Wiley-Blackwell, UK.
Honour, H. & Fleming, J. 2005. A World History of Art. 7th edition. Laurence King Publishing, UK.
Khaleej Times. Hagia Sophia: UAE urges preservation of heritage. 13.7.2020
Larsson, M. G. 1989. Nyfunna runor i Hagia Sofia, Fornvännen 84: 12–14.
Mark, R., Çakmak, A.S., Hill, K. and Davidson, R., 1970. Structural analysis of Hagia Sophia: a historical perspective. WIT Transactions on The Built Environment, 4.
Nelson, R. 2004. Hagia Sophia, 1850–1950: Holy Wisdom Modern Monument. The University of Chicago Press, USA.
Svärdström, E. 1970, Runorna i Hagia Sofia. Fornvännen 65: 247–49.
UNESCO statement on Hagia Sophia, Istanbul 10.7.2020
Waterton, E. & Watson, S. (eds.) 2015. The Palgrave Handbook of Contemporary Heritage Research. Palgrave Macmillan, USA.
Wenzel, F. 2010. Investigations into the construction and repair history of the Hagia Sophia. Construction History, Vol. 25: 1–20.
Yackley, A. J. Court ruling converting Turkish museum to mosque could set precedent for Hagia Sophia. The Art Newspaper 3.1.2.2019.
Yildiz, H. Hamas movement supports Hagia Sophia decision. Anadolu Agency 11.7.2020.
KALMISTOPIIRI 