Turun silta 1600-luvulla

Veli Pekka Toropainen

Aurajoki mahdollisti Turun kaupungin olemassaolon ja sen rannoilla tapahtui jatkuvasti jotakin. Tämä on kolmas osa viisiosaista juttusarjasta, jossa kerrotaan siitä, miten monin tavoin Aurajoki oli osa 1600-luvun turkulaisten elämää. Sarjan kaikki osat löytyvät tästä linkistä.

Aurajoen ainoa silta ylitti sen eteläpuolella olleen Turun torin ja pohjoispuolella olleen pienemmän aukion Hauenkuonon torin kohdalla. Tiet eri puolilta Suomea johtivat näille aukioille ja mereltä tulleet laivat kiinnittyivät sillan kupeeseen. Turkulaiset käyttivät kyllä alajuoksulla veneitä joen ylittämiseen, sillä kaupungissa mainitaan ammattimaisia soutajia. Pääväylä joen ylittämiseen oli kuitenkin Turun silta, josta kaupunkilaisten tuli huolehtia yhdessä. Itse silta oli puinen, mutta sen arkut olivat kivivahvisteisia.

Turun raati määräsi esimerkiksi vuonna 1637 porvariston hankkimaan tukkeja joen ylittävän Turun sillan rakentamiseen. Porvari Matts Humalaisella oli kaksi tukkia pihallaan, ja Klemet Runsalan halusi ostaa ne. Humalaisen vaimo sanoi miehensä jo myyneen ne Markus Papin vävylle. Klemet otti kuitenkin tukit luvatta ja vei ne jäälle sekä käytti sillan rakennukseen. Markus Pappi kulki tuolloin paikan ohi ja kysyi, mitä Klemet aikoi tehdä hänen vävynsä tukeille. Seuranneessa tappelussa Pappi löi Klemetiä puukolla silmään niin, että siitä meni näkö. Klemetin toinen silmä olikin jo valmiiksi sokea. Sillalla sattui onnettomuuksia ja vallattomuuksia. Siten kaksi todistajaa kertoi maaliskuussa 1674, että kauppias Krister Gerdt ajoi Lars Honkalan lantion päältä reellä Turun sillalla. Kylvettäjä Påval Deinert tarkasti mustelmat ja arveli Larsin toipuvan täysin, tosin ei ilman kipua ja särkyä. Hansikkaantekijän kisälli Evert Borstelman kertoi puolestaan maaliskuussa 1697, kuinka hän oli menossa sillan yli illalla ja hän näki joen jäällä joitakin poikia. Näillä oli viritettynä sillan poikki tanko, johon Borstelman kompastui pimeässä. Yleensä kulkijoilla oli mukanaan lyhty, jolla valaista matkaansa.

Kaupunginvouti Didrich Tegelman syytti rumpali Zacharias Bertilssonia siitä, että tämä oli ollessaan kaupunginvartiossa maaliskuussa 1693 ampunut kuninkaallisen hovioikeuden ikkunoiden läpi. Zacharias kertoi, että tuona yönä kello yhdentoista ja kahdentoista välillä kuului suuri mekkala kauppias Nils Kockin lesken talosta, jossa oli kapakka. Zacharias meni paikalle muun kiertävän vartion kanssa ottamaan asiasta selvää. Kun he ehtivät sillalle, tuli heitä vastaan joukko miehiä. Näistä ensimmäisenä tullut toivotti hyvää iltaa hampuuseille, tarkoittaen sillä vartiota. Zacharias vastasi, että Jumala siunatkoon teitä hyviä herroja. Tällöin mies osoitti pistooleilla Zachariaan rintaa ja sanoi, että ottakoon minut mylväys ja tuhat pirua, jos en minä nyt ammu sinua rintaan. Rytäkässä joku laukaus osui nykyisellä Vähätorilla olleen hovioikeuden ikkunoihin. Sillalla tapahtuneet öiset kohtaamiset johtivat yllättävän usein väkivallantekoihin. Kauppakisälli Erik Jobb valitti, että kun hän tuli lankonsa kirkkoherra Erland Törnin luota heinäkuussa 1698 kello kymmenen ja yhdentoista välillä illalla, hyökkäsi komissaari Johan Forssman sillalla hänen kimppuunsa ilman syytä. Forssman selitti olleensa menossa kotiinsa kauppias Pippingin lesken luota joidenkin tovereidensa kanssa. Kohdatessaan Jobbin sillalla asetti Forssman omien sanojensa mukaan kätensä tämän olkapäille ja toivotti hyvät illat. Jobb löi häntä tällöin heti, ja siksi Forssman otti hänen peruukkinsa. Kun Jobb haukkui häntä vielä ryöväriksi, löi Forssman häntä.

Sillalta heiteltiin kaikenlaista tavaraa joella olleisiin aluksiin ja saatettiinpa laivoilta vastatakin tähän kiusantekoon. Humalistorenki Matts Grelsson valitti syyskuussa 1698, että venäläinen Johl Josephi heitti hänen päähänsä halolla haavan hänen kulkiessaan sillalla eräänä iltana. Johl ja Timofei Wodimerof selittivät, että sotamiehet ja muut heittelivät sillalta heidän lotjaansa kiviä ja puunkalikoita. Johl oli heittänyt kalikan takaisin sillalle, ja tullut tällöin osuneeksi Mattsia päähän. Osapuolten mukaan heillä ei ollut mitään riitaa ja kun kalikkaa ei ollut heitetty osumistarkoituksessa, sovittiin asia sillä, että venäläiset maksoivat Mattsille kaksi taalaria.

Raatimies Nils Olofsson taas antoi renkinsä nylkeä avantoon hukkuneen tammansa Turun sillan alapuolella. Sillalta ja rannoilta katselleet kaupunkilaiset ja vieraat saivat tästä naurunaiheen, sillä paikka oli julkisena väärä ja tehtävä kunniaton, ja siksi se oli määrätty pyövelin suoritettavaksi. Raatimies erotettiin tehtävästään kaupungin ja virkansa häpäisemisen vuoksi ja häntä kutsuttiin jatkossa tapahtuman muistona Nils Tammannylkijäksi.

———

FT Veli Pekka Toropainen on Turun yliopiston arkeologian ja Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut Turun 1600-luvun historiaan.

Lähteet:

Kansallisarkisto (Helsinki)

                      Raastuvanoikeuksien renovoidut pöytäkirjat
                                            Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjat 1642-1698 (KA z:172-z:205)

Turun kaupunginarkisto (Turku)
                      Turun maistraatin arkisto
                                            Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjat 1624─1670 (BIa 1−BIa 39)