Geofysikaaliset menetelmät Hauta-antimet Hautaustavat Keski- ja Etelä-Eurooppa Pronssikausi Ruumishautaus Sekundaarihautaus Suvorov Alexander

Arkeologiset pelastuskaivaukset Bulgarian Mogilan hautakummulla kesällä 2021

Alexander Suvorov

Arkeologiset kaivaukset ovat merkittävä tutkimusmenetelmä, sillä arkeologian lisäksi esimerkiksi muinais-DNA-analyysien keskeinen tutkimusaineisto syntyy kaivaustutkimusten tuloksena. Kaivaustutkimusten dokumentoinnin on oltava hyvin tarkkaa, sillä arkeologia on tuhoava tieteenala, ja monia kaivauksilla löydettyjä asioita on mahdotonta rekonstruoida ilman mittauksia ja kuvia. Kaivausten yhteydessä tapahtuva dokumentointi estää sen, että aineisto ja historiallisesti merkittävät kohteet katoavat ikuisiksi ajoiksi.

Arkeologiset kaivaukset voidaan jakaa useisiin erilaisiin kaivaustyyppeihin. Museoviraston (2020) laatuohjeissa on kuvattu viisi erilaista kaivaustyyppiä: toimeksiantokaivaus tai tilauskaivaus, pelastuskaivaus, tutkimuskaivaus, opetuskaivaus ja yleisökaivaus. Pelastuskaivauksia on luonnehdittu kajoavaksi kenttätyöksi, ”jossa tutkitaan yllättäen tai odottamatta paljastunut muinaisjäännös tai muu arkeologista tutkimusta edellyttävä kohde” (Museovirasto 2020: 23). Pelastuskaivauksissa tutkitaan myös ennestään tunnettuja kohteita. joille saattaa aiheutua haittaa esimerkiksi maankäytön yhteydessä. Vaikka arkeologisten kohteiden suojeleminen toteutuu Suomessa melko hyvin, eivät olosuhteet ole samanlaisia kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi monessa Kaakkois-Euroopan maassa arkeologiset kohteet kärsivät huomattavia tuhoja niin maanviljelystä, rakentamisesta kuin aarteenmetsästyksestä. Tässä artikkelissa keskityn pelastuskaivausten rooliin erityisesti Kaakkois-Euroopan pronssikautisten hautaröykkiöiden tutkimuksessa ja suojelussa.

Pronssikautisten hautakumpujen suojelun taustaa

Euroopassa pronssikautiset hautakummut ovat olleet tutkimuksen keskiössä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arkeologit, geneetikot ja kielitieteilijät ovat tällä hetkellä keskittyneet etenkin niin kutsutun jamanajakulttuurin (n. 3300/3100-2600 eaa.) hautauksiin, joita löytyy joko primäärihautauksina (ensimmäinen hautaus, joka on kaivettu pohjamaahan ja jonka päälle on kasattu kumpu) tai sekundäärisessä kontekstissa (hautaukset on kaivettu olemassa oleviin kumpuihin) (Frînculeasa et al. 2015: 80–86). Jamnajakulttuurin hautakumpuja ja hautauksia on kaivettu ja hautauksia on tutkittu jo pitkään (esim. Gorodtsov 1907, Ecsedy 1979), mutta vasta viime vuosikymmenen aikana julkaistut muinais-DNA-tutkimukset ovat nostaneet ne uuden tutkimuksellisen mielenkiinnon kohteiksi (Allentoft et al. 2015, Haak et al. 2015, Heyd 2017, 2019).

Dronekuva Mogilan hautakummusta Bulgariassa ennen kaivauksia. Kuva: Alexander Suvorov.

Koska hautakumpuihin on tehty niin primääri- kuin sekundäärihautauksia, ovat nämä rakenteet tiedonlähde elämästä ja kuolemasta vuosituhansien ajalta. Tästä syystä on tärkeää, että hautakumpujen nopea poiskaivaminen tuhon uhatessa olisi mahdollista. Vaikka esimerkiksi Bulgarian ensimmäiset muinaismuistojen suojelua käsittelevät lakipykälät ilmestyivät jo 1800-luvun lopulla, jää näiden pykälien toteutuminen kuitenkin vähäiseksi (Loulanski & Loulanski 2017: 265–271), ja hautakummuille tapahtuu jatkuvia tuhoja niin maankäyttäjien kuin haudanryöstäjien toimesta (Eftimoski et al. 2017:8–9). Koska arkeologisen tutkimuksen resurssit alueella ovat vähäiset, kohteita on vaikeaa pelastaa.

Viime vuosina hautakumpujen suojeleminen on noussut keskeiseksi huolenaiheeksi ympäri Kaakkois-Euroopan maita. Esimerkiksi tohtori Alin Frînculeasa ja hänen tiiminsä Prahovan museosta Romaniasta ovat vuosien saatossa panostaneet sekä hautakumpujen suojeluun että niiden tieteelliseen tutkimukseen (ks. Frînculeasa 2020; Frînculeasa et al. 2014, 2017, 2018). Toisaalla taas on tehty paljon tutkimusta kumpujen dokumentoimiseen liittyen. Esimerkiksi Bulgariassa Jambolin alueella arkeologit ovat luoneet erilaisia tapoja rekisteröidä, digitoida ja arvioida kumpujen tuhoutuneisuuden määrää (Weissova 2016, Valchev & Sobotkova 2019, Valchev & Bakardzhiev 2019). Vastaavasti Unkarissa on kerätty tietoa hautakumpujen lukumäärästä ja niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kumpujen kulumiseen (Tóth & Tóth 2011).

Vaikka viime vuosina hautakumpujen dokumentoimiseen ja suojeluun on panostettu paljon, suurin osa kummuista on edelleen tuhoutumisvaarassa. Jotta hautakumpuihin kätketty tieto olisi mahdollista tallettaa, tulisi Kaakkois-Euroopassa suorittaa järjestelmällisiä tutkimus-ja pelastuskaivauksia. Tilanne vaikuttaa tällä hetkellä hieman valoisammalta, sillä esimerkiksi Jambolin alueella on viime vuosina kaivettu useita hautakumpuja pelastuskaivauksin (esim. Agre 2015, Alexandrov et al. 2021). Alla tarkastelen pelastuskaivauksien merkitystä tutkimuksen ja suojelun näkökulmasta Bulgarian Jambolissa kaivetun Mogilan hautakummun kautta.

Jambolin alueen sijainti Bulgariassa. Kartta: Alexander Suvorov.

Mogilan kaivaukset heinä-elokuussa 2021

Bulgarian Jambolin alueella sijaitseva Mogilan hautakumpu tutkittiin pelastuskaivauksessa heinä-elokuussa 2021. Kaivaukset toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Yamnaya Impact on Prehistoric Europe – projektin (YMPACT), Bulgarian Kansallisakatemian ja Jambolin historiallisen museon kanssa. Tutkimuksiin osallistuivat Bulgariasta arkeologit Stefan Alexandrov, Ilia Iliev ja Todor Valchev. Helsingin yliopistosta kaivauksille saapuivat YMPACT-projektin johtaja Volker Heyd, tohtoritutkijat Bianca Preda-Bălănică ja Martin Trautmann sekä Bristolin yliopistosta väitöskirjatutkija Elena Sandoval. Lisäksi kaivauksilla työskentelivät Helsingin yliopiston kahdeksan arkeologian opiskelijaa tai vastavalmistunutta maisteria: Janna Laajaranta, Jasmin Valkealahti, Maria Ronkainen, Tia Niemelä, Tomi Kuljukka, Maria Sirkiä ja Alexander Suvorov. Heidän lisäksi tutkimuksiin osallistuivat myös tohtori Maxime Brami ja opiskelija Justin Moody Mainzin yliopistosta sekä tohtori Ari Junno Tukholman yliopistosta. Kaivauksilla vieraili lisäksi useita arkeologeja ja toimittajia Saksasta, Unkarista, Romaniasta ja jopa Yhdysvalloista.

Mogilan kummun sijainti Jambolin kaupunkiin nähden. Kartta: Alexander Suvorov.

Koska yksi YMPACT-projektin keskeisistä tavoitteista on tutkia tuhoutumisvaarassa olevia kohteita, valikoitui Mogilan hautakumpu tutkimuskohteeksi. Kummun keskelle on upotettu geodeettinen piste. Tämä piste on betoninen ja sen asentaminen on vaikuttanut suuresti sen keskusta-alueeseen ja etenkin rakenteeseen 3, jota se on tuhonnut hyvinkin paljon. Geodeettisen pisteen lisäksi kumpua on tuhonnut sen eteläpuoliskolla sijaitseva pelto, läheisyydessä tapahtunut kaivostoiminta sekä kummun laitaa pitkin kulkeva tie. Kummun itäisellä puoliskolla on myös todettu oletettavasti muinaismuistovarkaiden kaivama kuoppa. Toinen vastaava kuoppa havaittiin 2021 kenttätöiden yhteydessä. Kuoppa oli uusi, sillä sitä ei ollut vuonna 2020, kun kumpua käytiin ensimmäistä kertaa tarkastamassa (Preda-Bălănică, sähköpostikeskustelu). Kenttätöiden yhteydessä havaitsimme, että kuoppa oli tuhonnut yhden hautauksen, josta kaivausten yhteydessä löytyikin enää vain osa vainajan jäännöksistä. Kummulla oli siis tehtävä pelastuskaivaus, jotta se saataisiin tutkittua ja dokumentoitua mahdollisimman hyvin.

Profiili koilliselta sektorilta. Oikeassa yläreunassa näkyy geodeettinen piste, joka on kaivettu keskelle kumpua. Sen alapuolella geodeettisen pisteen perustusta, joka koostuu kivistä. Kuva on otettu kohti etelää. Kuva: Bianca Preda-Bălănică.

Mogilan hautakumpua tutkittiin yhden kuukauden ajan. Arkeologisten kaivaustutkimuksen ohessa kumpu dokumentoitiin mahdollisimman tarkasti käyttämällä perinteisten valokuvien ja mittakaavaan piirtämisen rinnalla fotogrammetriaa, takymetriä, dronea ja laserkeilainta. Kaivaukset sujuivat hyvin samalla tavalla, kuin aikaisempikin YMPACT:in suorittama tutkimus vuonna 2019 Boldești-Grădișteassa, Romaniassa (Frînculeasa et al. 2020; ks. myös Alla aroauringon: Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden kokemuksia kaivauksista Romaniassa). Tällöin myös tutkittiin hautakumpua, josta paljastui muutama hieman nuorempi hautaus ja kolme jamnajakulttuurin hautausta.

Mogilan hautakummusta löytyi yhteensä 15 hautausta ja yksi kenotafi eli hautaus, jossa ei ole vainajaa. Ensimmäisenä esille kaivettiin mahdollisesti moderni hautaus, jossa oli monta vainajaa. Tämän alta paljastui rakenne 10, jonka on oletettu olevan traakialainen polttohautaus. Traakialaisten kulttuuri ajoittuu pronssikaudelle (Alexandrov 2018: 95) ja se kukoisti alueella 2000- ja 1000-luvulla eaa. Lisäksi kummusta löytyi useita Bulgarian keskiselle pronssikaudelle (n. 2500-1500 eaa.) ajoittuvaa hautausta ja kolme varhaispronssikautista hautausta (3500-2500 eaa.). Mielenkiintoista kyllä, näistä hautauksista keskiselle pronssikaudelle ajoittuvat haudat sijoittuvat ainoastaan kummun eteläsektoreille. Muutamaa keramiikan ja luun palaa lukuun ottamatta oli kummun täyttömaa muuten hyvin niukkalöytöistä. Hautauksien yhteydestä löytyi kuitenkin myös kokonaisia saviastioita.

Rakenne 3 Mogilan kaivauksilta. Oikealla olevat kivet ovat peräisin geodeettisen pisteen perustasta. Kuva: Bianca Preda-Bălănică.

Edellä mainittujen hautausten lisäksi kummusta löytyi kaksi jamnajakulttuurin hautaa: haudat 14 ja 16. Näistä hautauksista hauta 14 kuului lapselle. Se oli hyvin rikkaasti varustettu, ja siitä löytyi mm. mahdollinen hopeariipus ja useita hopeisia hiusrenkaita, jotka ovat hyvin tyypillisiä löytöjä jamnajakulttuurin haudoissa (Preda-Bălănică et al. 2020: 87). Hauta 16 oli aikuisen miehen hauta, ja se leikkasi haudan 14. Tämä tarkoittaa, että hautaan 14 asetettu lapsi oli hautakummin primäärihautaus. Haudasta 16 ei löytynyt vastaavia hauta-antimiksi tulkittavia löytöjä kuin lapsen haudasta, mutta vainajan varpaat oli värjätty punamullalla. Vainajan alta löydettiin myös orgaanista ainesta sisältävä rakenne, joka kertoo siitä, että haudan lattia oli oletettavasti päällystetty matolla. Lisäksi haudan täytemaasta löytyi muutamia keramiikan kappaleita. Koska vastaavia saviastian paloja löytyi hautoja leikkaavasta seinämästä, on astia mitä luultavammin asetettu pohjamaahan lapsen haudan tienoille osana hautausrituaalia (esim. Frînculeasa 2019: 143–144). Hautaa 16 rakennettaessa astia on vahingossa rikkoutunut ja osa paloista on kulkeutunut uudempaan hautaan.

Tärkeät pelastuskaivaukset

Mogilan materiaalin perusteella voidaan todeta, että pelastuskaivauksia on hyvä suorittaa aina kun on mahdollista. Hautakummut kärsivät Kaakkois-Euroopan maissa useiden erilaisten tekijöiden johdosta, ja suurin osa niistä tuhoutuu, ja silloin niihin tallentunut tieto katoaa lopullisesti. Mikäli Mogilan hautakumpua olisi ehditty tuhota enemmän, emme olisi välttämättä saaneet talteen kaikkea edellä esitettyä tietoa kummun upeista hautauksista. Mogilan kaivauksissa korostuu hyvin se, kuinka tärkeää pelastuskaivausten tekeminen osana kulttuuriperinnön suojelua on.

Satelliittikuva kaivauksien ajalta. Kummun sektorijako näkyy vasemmalla. Kuva: Google Earth.

Vaikka Mogilan kaivaukset ovat jo ohi, kohteen tutkimusta jatketaan mm. teettämällä vainajien jäännöksistä isotooppi-, muinais-DNA- ja luuanalyysit sekä jatkotyöstämällä hautakummun ja hautausten dokumentointia. Näiden menetelmien avulla on mahdollista saada tietoa esimerkiksi vainajien geneettisestä perimästä, ruokavaliosta, liikkuvuudesta sekä erilaisista traumoista ja rasituksista. Kentällä tehdyn tarkan dokumentoinnin ansiosta voimme palata hautausten pariin ja tarkastella niitä erilaisissa konteksteissa. Voimme esimerkiksi tutkia, minkälainen on hautojen stratigrafia, kuinka ne sijoittuvat ympäröivään maisemaan, minkälaisia esineitä haudoista on löytynyt ja missä nämä esineet ovat sijainneet. Kun kaikki nämä tulokset kootaan yhteen ja analysoidaan laajemmasta, koko Euroopan kattavasta näkökulmasta, voidaan rekonstruoida sosiaalisia kanssakäymisiä ja tapahtumia 5000 vuoden takaa. Tämä tieto on merkittävää, sillä meissä kaikissa on tutkimusten mukaan paljon arolta peräisin olevaa DNA:ta (Haak et al. 2015: 210–211). Näin ollen Mogilan hautakummun tutkimustulokset eivät kerro vain Bulgarian esihistoriasta vaan kaikkien eurooppalaisten geneettisestä historiasta. Kohteiden kaivaminen ja tutkiminen on siten merkittävää myös nykyisyyden kannalta.

Kaiken kaikkeaan Mogilan pelastuskaivaukset tuottivat runsaasti merkityksellistä aineistoa tulevaa tutkimusta varten. Vaikka YMPACT-projekti painottaa tutkimuksissaan jamnajahautauksia, sisälsi Mogilan kumpu hautoja useilta eri periodeilta. Olisikin mielenkiintoista rekonstruoida kummun rakennusvaiheita ja kertoa sen tarina kaikkien siihen haudattujen vainajien näkökulmasta. Koska hautakummut ovat merkittäviä visuaalisia monumentteja, panostetaan Bulgariassa kaivettujen kumpujen maisemointiin, Vaikka Mogilan hautakumpu on jo perinpohjin tutkittu ja hautaukset on nostettu ylös, voimme vieläkin nauttia sen kertomasta visuaalisesta kulttuuriperinnöstä, sillä kumpu on rakennettu uudestaan ja maisemoitu ympäristöönsä.

Mogilan kumpu maisemoituna kaivausten jälkeen. Kuva: Todor Valchev.

Tämän artikkelin tavoitteena oli kertoa Mogilan hautakummun tarina arkeologisen kulttuuriperinnön suojelun ja tutkimuksen näkökulmasta. Vaikka Mogilan hautakumpu osoittaa, että pelastuskaivausten avulla on mahdollista saada merkittävää uutta tietoa, pelastuskaivauksiin ja kohteiden suojeluun on valitettavasti vaikeaa saada tarpeellisia resursseja ja tukea etenkin Kaakkois-Euroopan alueella. Tämän vuoksi paljon tärkeää tietoa niin hautakummuista kuin muiltakin arkeologisilta kohteilta katoaa infrastruktuurin, rakennukshankkeiden ja muinaismuistovarkauksien vuoksi. Olisi tärkeää, että näitä ongelmia pyrittäisiin ehkäisemään ja järjestämään tarvittaessa resurssit pelastuskaivauksille. Kaakkois-Euroopassa olisi myös huutava tarve myös Ilpparin ja LöytöSampon (Hassanzadeh et al. 2020) kaltaisille palveluille, joissa kuka tahansa voi ilmoittaa arkeologisista havainnoista. Lisäksi yleistä valistusta arkeologisista ja muista kulttuuriperintökohteista olisi hyvä antaa jo päiväkoti- ja kouluikäisille lapsille. Näillä keinoilla voisimme mahdollisesti turvata paremmin sen, että tieto arkeologisen kulttuuriperinnön merkityksestä leviää yhteiskunnassa.

———

Kirjoittaja on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineesta. Tällä hetkelä hän opiskelee geotieteiden ja geofysiikan maisteriohjelmassa Paleontologia ja globaali muutos.

Lähteet

Agre, D. 2015. Archaeological Investigation of the “Lozianska Mogila” Barrow Located near the Village of Boyanovo, Municipality of Elkhovo, in South-eastern Bulgaria. Praehistorische Zeitschrift 90(1–2): 1–31.

Alexandrov, S. 2018. Rannata i sredna bronzova epokha v balgarskite zemi: khronologia, periodizatsiya, kulturni kontakti i nakhodki ot blagorodni metali. S. Alexandrov, Y. Dimitrova, H. Popov, B. Horesh & K. Chukalev (ed.): Zlato & Bronz: Metali, tekhnologii i mezhduregionalni kontakti na territoriyata na Iztochnite Balkani prez bronzovata epokha: 85–95. Sofia: Natsionalen Arkheologicheski Institut s Muzei.

Alexandrov, S., Slavchev, V & Tonkova, E. 2021. Rescue Excavations of Bronze Age Barrows in Vetrino Region, Northeast Bulgaria. Materiale şi cercetări arheologice 17: 5–48.

Ecsedy, I. 1979. The People of the Pit-Grave Kurgans in Eastern Hungary. Budapest: Akadémiai Kiadó.

Eftimoski, M., Ross, S.A. & Sobotkova, A. 2017. The impact of land use and depopulation on burial mounds in the Kazanlak Valley, Bulgaria: An ordered logit predictive model. Journal of Cultural Heritage 23: 1–10.

Frînculeasa, A. 2019. The Children of the Steppe: descendance as a key to Yamnaya success. Studii de Preistorie 16: 129–168.

Frînculeasa, A. 2020. Endangered monuments: in rescue of the mutilated and anonymous burial mounds of the steppe. Revista de Arheologie, Antropologie şi Studii interdisciplinare 2: 41–80.

Frînculeasa, A., Preda, B., Nica, T. & Soficaru, A.-D. 2014. Un nou tumul preistoric cecetat la Ariceştii Rahtivani (jud. Prahova). Studii de Preistorie 11: 189–227.

Frînculeasa, A., Preda, B. & Heyd, V. 2015. Pit-Graves, Yamnaya and Kurgans along the Lower Danube: Disentangling IVth and IIIrd Millennium BC Burial Customs, Equipment and Chronology. Praehistorische Zeitschrift 90(1–2): 45–69.

Frînculeasa, A, Simalcsik, A., Preda, B. & Garvăn, D. 2017. Smeeni – Movila Mare: Monografia Unui Sit Arheologic Regăsit. Buzău: Muzeul Judetean Buzău.

Frînculeasa, A., Preda, B., Simalcsik, A. & Negrea, O. 2018. Peisaje şi contexte actuale: un tumul de pământ cercetat în localitatea Coada Izvorului, judeţul Prahova. Materiale şi Cercetări Arheologice: Serie Nouă XIV: 77–100.

Frînculeasa, A., Heyd, V., Preda-Bălănică, B., Perttola, W., Dumitrescu, C., Negrea, O., Trautmann, M., Kuljukka, T., Niemelä, T., Suvorov, A., Zeng, T.C. & Brami, M. 2020. Punct: “Movila Crăciuneasca”. Cronica Cercetărilor Arheologice Din România: Campania 2019. A LIV-a Sesiune Naţională de Rapoarte Arheologice 25-27 Noiembrie 2020. Bucharest: Institutul Naţional al Patrimoniului.

Gorodtsov, V. A. 1907. Rezul’taty arkheologichekikh issledovanii v Bakhmutskom uezdie Ekaterinoslavskoi gubernii 1905g. Trudy XIII Arkheologicheskogo S’ezda v Ekaterinoslavskoi gubernii 1: 211–365.

Haak,W., Lazaridis, I., Patterson, N., Rohland, N., Mallick, S., Llamas, B., Brandt, G., Nordenfelt, S., Harney, E., Stewardso, K., Fu, Q, Mittnik, A., Ba´nffy, E., Economou, C., Francken, M., Friederich, S., Pena, G. R., Hallgren, F., Khartanovich, V., Khokhlov, A., Kunst, M., Kuznetsov, P., Meller, H., Mochalov, O., Moiseyev, V., Nicklisch, N., Pichler, L. S., Risch, R., Guerra, M. A. R, Roth, C., Szécsényi-Nagy, A., Wahl, J., Meyer, M., Krause, J., Brown, D., Anthony D., Cooper, A., Alt, K. W. & Reich, D. 2015. Massive migration from the steppe was a source for Indo-European languages in Europe. Nature 522: 207–220.

Hassanzadeh, P., Hyvönen, E., Ikkala, E., Tuominen, J., Thomas, S., Wessman, A. & Rohiola, V. 2020. FindSampo Platform for Reporting and Studying Archaeological Finds Using Citizen Science. 3rd Workshop on Humanities in the Semantic Web (WHiSe 2020), CEUR Workshop Proceedings 2695: 33–40.

Heyd, V. 2017. Kossina’s smile. Antiquity 95(356): 348–359.

Heyd, V. 2019. Yamnaya – Corded Ware – Bell Beaker, or How to Conceptualize Events of 5000 Years Ago that Shaped Modern Europe. Vesti na Yambolskiya Muzei VI(9): 125–136.

Loulanski, T. & Loulanski, V. 2017. Thracian Mounds in Bulgaria: Heritage at Risk. The Historic Environment and Policy 8(3): 246–277.

Museovirasto 2020. Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeet. https://www.museovirasto.fi/uploads/Kulttuuriymparisto/arkeologisten_kenttatoiden_laatuohje_2020.pdf (luettu 10.01.2022).

Preda-Bălănică, B., Frînculeasa, A. & Heyd, V. 2020. The Yamnaya Impact North of the Lower Danube: A Tale of Newcomers and Locals. Bulletin de la Société préhistorique française 117(1): 85–101.

Tóth, C. & Tóth, A. 2011. The complex condition assessment survey of kurgans in Hungary. Á. Pető & A. Barczi (edit.) Kurgan Studies: An environmental and archaeological multiproxy study of burial mounds in the Eurasian steppe zone: 2569. Oxford: Archaeopress and the individual authors.

Valchev, T. & Bakardzhiev, S. 2019. The Boyadzhik Concession Area: the Use of GIS Technology in the Protection of Cultural Heritage. N. Palincaş & C.C. Ponta (eds.): Bridging Science and Heritage in the Balkans: Studies in archaeometry, cultural heritage restoration and conservation: 124–130. Oxford: Archaeopress Publishing LTD.

Valchev, T. & Sobotkova, A. 2019. Monitoring Burial Mounds in the Yambol Province: Deploying Mobile Technology to Improve Cultural Heritage Protection. P. Kyriakidis, A. Agapiou & Vasiliki Lysandrou (eds.): Spreading Excellence in Computer Applications for Archaeology and Cultural Heritage: Proceedings of the 3rd CAA-GR Conference 18-20 June 2018, Limassol, Cyprus: 19–23. Limassol: Cyprus University of Technology.

Weissova, B. 2016. Quantification of Burial Mounds in Yambol District, Ancient Thrace. Ancient West & East 15: 113–127.

2 kommenttia

  1. Miksi ”jamnaja”. Wikipediassa Jamnakulttuuri (myös kuoppahautakulttuuri tai okrahautakulttuuri). Englanninkielisessä The Yamnaya culture (Russian: Ямная культура, romanized: Yamnaya kul’tura, Ukrainian: Ямна культура, romanized: Yamna kul’tura lit. ’culture of pits’), also known as the Yamnaya Horizon,[2] Yamna culture, Pit Grave culture or Ochre Grave culture. Yleensä suomen kielessä puhutaan sanasta yamna tai jamna.

    Tykkää

    1. Kansainvälistä kirjoitustapaa noudattaen oikea suomenkielinen termi on ”jamnaja”, ei ”jamna’. Sana ”yamnaya” tulee venäjän kielestä ja tarkoittaa kuoppiin liittyvää. Tällä viitataan kulttuurille tyypillisiin kuoppahautoihin, eikä se siten ole varsinaisesti minkään kansan nimitys.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.