Karusellpenning – Muisto Kustaa III:n turnajaisista ja Turun palosta

Liisa Kunnas-Pusa

Kansallismuseon numismaattisissa kokoelmissa on esine, jota kutsutaan nimellä karusellpenning tai carusellpenning, karuselliraha. Se on kultainen mitali, halkaisijaltaan 30 mm, jonka etusivulla on Ruotsin kuningas Kustaa III:n (1746–1792, kuninkaana 1771–1792) kuva ja kuninkaaseen viittaava teksti GUSTAVUS III. D. G. REX SVEC.. Nimikirjaimet G. L. merkitsevät mitalin kaivertajaa, taiteilija Gustaf Ljungbergeriä (1733–1787). Takasivulla kuva-aiheet liittyvät ritareihin ja turnajaisiin ja latinankielinen teksti VETERES REVOCAVIT ARTES merkitsee ”hän herättää eloon vanhat taidot”. Teksti HOLMIAE 1777 viittaa mitalin lyöntipaikkaan Tukholmaan ja valmistusvuoteen.

Karusellpenningin etusivu ja takasivu (RKHY1803). Kuva: Kansallismuseon numismaattiset kokoelmat, kuvankäsittely: L. Kunnas-Pusa.

Mitali kuuluu Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelmaan, jonka kerääminen alkoi jo Helsingin yliopiston edeltäjän, Kuninkaallisen Turun Akatemian aikana vuonna 1747. Karusellpenningin saantitietojen mukaan sen on lahjoittanut tuohon kokoelmaan vuonna 1803 akatemian kansleri Carl Adam Wachtmeister. Millainen on tämän esineen tarina ja miksi sitä kutsutaan karusellirahaksi?

Turnajaiset ja karusellit

Turnajaiset ovat nykyäänkin tuttuja historiallisesta fiktiosta ja keskiaikahenkisestä fantasiaviihteestä. Keskiajan turnajaiset toimivat viihteenä, taistelunäytöksenä ja ritareiden mahdollisuutena esitellä taitojaan ja voittaa palkintoja. Turnajaiset pohjautuvat ratsuväen taisteluharjoituksiin, mutta varsinaisia turnajaisia näytöksenä ja kilpailuna alettiin pitää 1100-luvulla. Niitä järjestettiin läpi keskiajan varsinkin erityisten merkkitapausten, juhlien ja festivaalien yhteydessä. Alkujaan turnajaisten tärkein ohjelmanumero oli joukkuetaistelu, jossa ritarit kilpailivat kahtena joukkueena tavoitteena saada mahdollisimman monta toisen joukkueen edustajaa pudotettua satulasta. Keskiajan lopulla keskeiseksi nousi kaksintaistelu peitsillä, jossa toisiaan kohti ratsastaneet ritarit pyrkivät pudottamaan vastustajansa satulasta.

Ritarit kohtaavat turnajaisissa. Kuva: Paulus Hector Mair, 1540-luku/Wikimedia Commons.

Sodankäynnin muotojen muuttuessa 1500–1600-luvuilla haarniskoitujen ja miekoilla taistelevien ritarien aika alkoi olla ohi, mutta turnajaisten järjestämistä viihteellisinä taistelunäytöksinä jatkettiin kuitenkin Euroopan hoveissa. Varsinaisen taistelutaitojen harjoittelun menettäessä merkitystään turnajaiset muuttuivat enemmän karnevaalien tai teemajuhlien suuntaan, joita järjestettiin esimerkiksi merkittävien vierailijoiden tai tapahtuminen kunniaksi.

Kesäkuussa 1662 Ranskan kuningas Ludwig XIV järjesti Pariisissa näyttävän ”karusellin” edellisenä syksynä syntyneen kruununprinssin kunniaksi. Paikalla oleva aukio on edelleen nimeltään Place du Carrousel. Kuva: Henri de Gisseyn maalaus, 1662/Wikimedia Commons.

Karuselli-sanan alkuperä on ratsumiestaitoja kehittävässä pelissä, jossa ratsastettiin kehässä ja heiteltiin palloja, ja joka tiettävästi yleistyi Euroopassa sen jälkeen kun ristiretkeläiset olivat tutustuneet siihen Lähi-Idässä. Peliä alettiin kutsua italiaksi nimellä garosello (pieni taistelu, ottelua tai kisaa merkitsevästä sanasta gara). Muodossa carosello se muistuttaa myös sisiliankielistä sanaa caruso, poika. Mahdollisesti tähän sanaperheeseen liittymättä tulee mieleen myös myöhäiskeskiajan ranskan ja nykyenglannin verbi carrouser, to carouse, joka merkitsee riehakasta ja alkoholintäyteistä sosiaalista toimintaa, suomalaisittain ilmaistuna ryyppäämistä ja sekoilua. Karusellipeliä alettiin pelata turnajaisissa niin, että pallojen sijaan ratsastajat tavoittelivat peitsillään renkaita. Karuselli-termi alkoi sittemmin kattaa koko turnajaisspektaakkelin, joihin varsinkin keskiajan jälkeen kuului kaikenlaisia paraateja, pelejä, kilpailuja ja ratsastus- ja taistelunäytöksiä. Nykyisten karusellien pyörivien hevosten ja muiden ratsujen alkuperä on ratsumiestaitojen harjoittelussa, mutta karuselliratsujen kaltaisia puisia eläimiä ja myyttisiä olentoja ja talvisin jalaksilla kulkevia koristeellisia rekiä alkoi esiintyä jo ainakin 1600-luvulla. Ne oli suunnattu turnajaisiin tai karusellitapahtumaan osallistuville naisille ja lapsille.

Kruunupäisen leijonan muotoinen ”karusellireki” Regensburgista, Saksasta 1780–1790-luvuilta Kuva: Germanisches Nationalmuseum/Wikimedia Commons.

Ruotsissa karuselliksi kutsuttuja spektaakkeleita järjestettiin 1600-luvulta alkaen. Viimeinen virallinen karuselli järjestettiin vuonna 1800 Drottningholmin linnalla. Karuselli-sana viittasi näihin tapahtumiin ja niissä järjestettyihin turnajaisiin ja muihin peleihin vielä 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Esimerkiksi Åbo Morgonbladissa 20.01.1821 julkaistussa kirjoituksessa ilmaisu ”Tornerspel och Karusseller” esiintyy kuvauksessa menneiden aikojen Espanjan ritareista. Suomettaressa 19.9.1859 ”karuselli” merkitsee jo Tampereella syysmarkkinoilla ollutta ”erään käsityöläisen tänäsuwena” rakentamaa laitetta. Monissa kielissä karusellilaitetta ja turnajaisia merkitsevien sanojen yhteiselo jatkuu, esimerkiksi italian giostra merkitsee sekä turnajaisten peitsin käytävää kaksintaistelua (engl. jousting) että karusellilaitetta.

Veteres revocavit artes

Kustaa III:n muistoon kuuluu olennaisena osana hänen maineensa ”teatterikuninkaana”, joka järjesti mielellään näyttäviä tapahtumia ja harrasti teatteria ja oopperaa. Tunnetusti hänen salamurhansakin vuonna 1792 tapahtui Tukholman kuninkaallisessa oopperassa järjestetyissä naamiaisissa. Kustaa III järjesti useita turnajaisia ja myös osallistui niiden kilpailuihin ja peleihin itse. Tapahtumat olivat usein monipäiväisiä ja niillä oli jokin dramatisoitu teema, jonka mukaan osallistujat pukeutuivat ja jonka ympärille turnajaiset ja muut tapahtumat suunniteltiin. Kustaa III:n karuselleista tuleekin hieman mieleen nykyiset historianelävöittäjien ja roolipeliharrastajien larpit, joissa pelaaja eläytyy pelin ajan käsikirjoituksen mukaisen hahmon rooliin.

Pehr Hilleströmin maalaus vuodelta 1785 kuvaa Drottningholmin linnalla järjestettyä karusellia nimeltä ”Den förtrollade skogen” eli Lumottu metsä. Tämä kuusi päivää kestänyt tapahtuma järjestettiin Gustaf Mauritz Armfeltin ja Hedvig Ulrika De la Gardien häiden yhteydessä elokuussa 1785. Kuva: Wikimedia Commons.

Vuonna 1777 turnajaiset pidettiin kesäkuun alussa Adolf Fredrikin torilla (nykyinen Mariatorget) Tukholmassa. Spektaakkelimaisuuden ja historianelävöityksen ohessa Kustaa III tuntui myös pyrkivän tavoittelemaan keskiaikaisten turnajaisten ritariromantiikan henkeä. Historioitsija Henrika Tandefelt on kuvaillut, miten vuoden 1777 turnajaisten aluksi pidetyssä puheessa kuningas muistutti turnajaisten tarkoituksesta: ylläpitää sankarillista henkeä ja kunnian tavoittelua aatelissäädyssä. Jos vuoden 1777 karuselli oli pääasiassa keskittynyt keskiaikaisten turnajaisten henkiinherätykseen, seuraavana vuonna järjestetyssä tapahtumassa La Fête de Diana (Dianan juhla) painopiste oli enemmän mytologiasta ammentavassa roolipelissä: osallistujille jaettiin rooleja ja tapahtumiin kuului myös dramatisoitujen kohtausten esittämistä ulkoilmateatterissa.

Vuonna 1777 ohjelmassa oli ainakin kahden joukkueen välinen turnajaistaistelu. Toista joukkuetta johti kuningas Kustaa III ja toista hänen veljensä herttua Kaarle (1748–1818, vuosina 1809–1818 Ruotsin kuningas nimellä Kaarle XIII). Turnajaisista kerrottiin myös sanomalehdissä, ainakin Inrikes Tidningissä 5.6.1777 ja Hwad Nytt? -lehdessä 12.6.1777. Lehtiuutisista selviää joukkueiden kokoonpano. Pääpalkinnon voitti paroni Rålamb, joka oli Kaarlen joukkueessa. Oletettavasti kyseessä oli Anders Sigfrid Rålamb (1753–1841), joka toimi tuolloin kuninkaan ratsumestarina. Jaetulle toiselle sijalle tulivat kuningas itse ja C. A. Wachtmeister.

Tukholmalaisen Livrustkammaren-museon kokoelmissa on useita vuoden 1777 turnajaisissa käytettyjä esineitä. Tätä kypärää käytti vapaaherra Albrecht von Lantinghausen. Kuva: Jens Mohr, Livrustkammaren/SHM, CC BY 4.0.

Karusellpenningin myöhemmät seikkailut

Carl Adam Wachtmeister (1740–1820) kuului ruotsalaiseen aatelissukuun. Vuoden 1777 turnajaisten aikaan hän oli hyvissä väleissä kuningas Kustaa III:n kanssa ja edennyt sotilasurallaan. Kuten useimpien aatelissäädyn edustajien, Wachtmeisterinkin välit kuninkaaseen viilenivät kuninkaan vuonna 1789 asettaman yhdistys- ja vakuuskirjan myötä, joka laajensi kuninkaan valtaoikeuksia mutta kavensi aatelin etuoikeuksia. Wachtmeister nimitettiin vuonna 1793 Turun akatemian kansleriksi. Kymmenen vuotta myöhemmin 1803 Wachtmeister lahjoitti akatemian raha- ja mitalikokoelmaan vuoden 1777 turnajaisissa voittamansa karusellpenningin. Samaan lahjoitukseen kuului myös kaksi muuta samantapaista turnajaismuistoa vuosilta 1799 ja 1800.

Carl Adam Wachtmeister (1740–1820). Kerstin Cardonin vuonna 1881 maalaama kopio Carl Fredrik von Bredan vuonna 1802 maalaamasta alkuperäisestä muotokuvasta. Muotokuva kuuluu Helsingin yliopiston kokoelmiin. Kuva: Wikimedia Commons.

Karusellpenningin lahjoituksen aikaan vuonna 1803 numismaattisia kokoelmia säilytettiin vielä akatemian vanhassa kirjastotalossa. Tämä oletettavasti keskiajalta periytynyt kivitalo sijaitsi Turun tuomiokirkon edessä, missä nykyään on kirkon monumentaaliportaikko. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1813 karusellpenning siirtyi muun numismaattisen kokoelman mukana uuteen Akatemiataloon (nykyinen Turun hovioikeuden rakennus). Vuonna 1827 Turun suuri kaupunkipalo tuhosi akatemiatalon mukana suurimman osan kokoelmista. Melko suuri osa numismaattisesta kokoelmasta kuitenkin säästyi ja kaivettiin esiin raunioista opiskelija Fredrik Wilhelm Himbergin (1807–1836) johtamissa etsinnöissä. Karusellpenning kuuluu niihin esineisiin, jotka säilyivät Turun palosta lähes vahingoittumattoman oloisena.

Turun tuomiokirkko marraskuussa 2022. Kuva: L. Kunnas-Pusa.

Yliopiston mukana karusellpenning ja muut numismaattisen kokoelman selviytyneet esineet siirtyivät Helsinkiin. Numismaattista kokoelmaa säilytettiin yliopiston päärakennuksessa sen valmistumisesta vuonna 1832 aina vuoteen 1919 asti. Matkan varrella Suomi itsenäistyi ja Keisarillinen Aleksanterin yliopisto muuttui Helsingin yliopistoksi. Vuodesta 1921 lähtien karusellpenning ja muu yliopiston raha- ja mitalikokoelma on ollut deponoituna Kansallismuseoon. Äskettäin myös kokoelman omistus siirtyi Kansallismuseolle.

Lähteet

Arkistolähteet ja sanomalehdet

Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelman diaari 1747–1919, Kansallismuseon numismaattiset kokoelmat.

Hwad nytt? 12.6.1777.

Inrikes Tidning 5.6.1777.

Suometar 19.9.1859, no. 36.

Åbo Morgonblad 20.01.1821, no. 3.

Kirjallisuus

Cartwright, M. 2018. Medieval jousting. World History Encyclopedia. https://www.worldhistory.org/Jousting/. Julkaistu 2.7.2018, luettu 13.1.2023.

Damen, M. 2012. Tournament Culture in the Low Countries and England. Teoksessa H. Skoda, P. Lantschner & R. L. J. Shaw (toim.) Contact and Exchange in Later Medieval Europe. Essays in Honour of Malcolm Vale: 247–266. Boydell & Brewer.

Hildebrand, B. E. 1875. Sveriges och svenska konungahusets minnespenningar, praktmynt och belöningsmedaljer. Andra delen. Stockholm: Kongl. vitterhets historie och antiqvitets akademiens förlag.

Knapas, R. 1987. Yliopiston rakennukset Turussa vuoteen 1809. Kuninkaallinen Turun Akatemia 1640–1808. Helsingin yliopisto 1640–1990 I: 250–290. Helsinki: Otava.

Knapas, R. 1997. Wachtmeister, Carl Adam. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS. Artikkelin pysyvä tunniste: http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-002557, julkaistu 30.7.2007, luettu 13.1.2023.

Kunnas-Pusa, L. 2021. Ei pimitetty ennenkään – Muinaistutkimusta Ruotsin vallan ajalla. Kalmistopiiri 7.12.2021. https://kalmistopiiri.fi/2021/12/07/ei-pimitetty-ennenkaan-muinaistutkimusta-ruotsin-vallan-ajalla/

Kunnas-Pusa, L. Textual traces of lost objects. Reconstructing the collections of the Academy of Turku. Julkaisematon käsikirjoitus.

Lagus, W. 1885, 1887. Historik öfwer finska universitetets Mynt- och medaljkabinett 1–2. Numismatiska anteckningar I. Bidrag till Kännedom af Finlands Natur och Folk 43, 47. Helsingfors.

Rangström, L. (toim.) 1992. Riddarlek och tornerspel: Sverige – Europa. Stockholm: Livrustkammaren.

Suomen kansallismuseo Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelman viralliseksi omistajaksi. Tiedote 17.11.2022. https://www.kansallismuseo.fi/fi/ajankohtaista/helsingin-yliopiston-raha-ja-mitalikokoelma-skm-numismaattiset-kokoelmat. Luettu 10.1.2023.

Talvio, T. 2014. Rahakammion aarteet. Suomen kansallismuseon näyttely- ja kokoelmajulkaisuja 2. Helsinki: Museovirasto.

Talvio, T. 2023. Re: Carusellpenning. Sähköpostiviesti kirjoittajalle 12.1.2023.

Tandefelt, H. 2007. Gustaf III inför sina undersåtar. Konsten att härska och politikens kulturhistoria. Helsingfors: Helsingfors universitet.

Wikipedia: Carousel. https://en.wikipedia.org/wiki/Carousel. Luettu 11.1.2023.

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopistossa arkeologian historiaa käsittelevää väitöskirjaansa.