Teemu Väisänen, Janne Soisalo & Saara-Veera Härmä
Vanajaveden opisto järjesti elo-syyskuussa 2022 arkeologisen yleisökaivauksen, jonka tavoitteena oli tutkia kivikautista Suttenhaan asuinpaikkaa Hämeenlinnassa. Kaksi viikonloppua kestäneille kaivauksille osallistui yhteensä 13 arkeologiasta kiinnostunutta vapaaehtoista, joiden lisäksi kaivauksen dokumentaatiosta ja työskentelystä vastasivat arkeologit Janne Soisalo ja Teemu Väisänen sekä arkeologian opiskelija Saara-Veera Härmä. Kaivaus oli ensimmäinen laatuaan Suttenhaan asuinpaikalla ja samalla lähtölaukaus Kanta-Hämeen arkeologisiin tutkimuksiin yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.
Sijainti ja tutkimushistoria
Suttenhaan kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Hauhontien länsipuolella noin 1,5 kilometriä pohjoiseen Eteläisten kylästä. Asuinpaikka ja sen ympäristö on nykyään tiheää nuorta talousmetsää. Aikaisemmin paikalla on kasvanut suuria kuusia, mutta metsä kaadettiin 1900-luvun loppupuolella.
Asuinpaikka löydettiin arkeologien Ville Laakson ja Timo Sepänmaan inventoinnissa vuonna 2012, jolloin Suttenhaan alueen mahdollisia muinaisjäännöksiä lähdettiin selvittämään suunniteltua asemakaavoitusta varten. Inventoinnin aikana tutkimusalueelta havaittiin tasalakinen moreenikumpare, jonka lakialueen halkaisija on noin 15 metriä. Kumpareen ympäristö on tasaista ja paikoin soistunutta metsää ja sen itäpuolella kulkee pieni puro. Kummun laelle tehtiin viisi koekuoppaa, joista yhdestä löydettiin kappale nuorakeramiikkaa ja toisesta noin 30 cm paksuinen tummanruskealta likamaalta vaikuttanut kerros.
Vaikka Suttenhaan eteläpuolella sijaitseva Eteläisten kylä on saanut alkunsa keskiajalla tai mahdollisesti jo rautakaudella, ainakaan kartta-aineiston perusteella historiallisen ajan asutus ei ole ulottunut Suttenhakaan asti. Alueella on sen sijaan ollut muuta maankäyttöä, mistä kertovat inventoinnissa lähistöllä havaitut raivausröykkiöt. Perimätiedon mukaan paikalla on laidunnettu myös karjaa ja ilmeisesti se on aikanaan nimettykin tämän mukaan. Tarina kertoo, että sudet olisivat syöneet alueella laiduntaneet lampaat 1800-luvun loppupuolella. Itse kivikautinen asuinpaikka on säilynyt rauhassa muulta maankäytöltä aina näihin päiviin asti, eikä metsätalouskaan ole aiheuttanut siellä vaurioita.
Suttenhaan asuinpaikan tekee ainutlaatuiseksi sen hyvän säilyneisyyden lisäksi se, että paikka ei ole koskaan sijainnut vesistön äärellä. Tästä syystä se on niin sanotusti puhdas nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikka, jolla ei ole asunut muita kivikautisia ryhmiä. Kaikki paikalta löytyvä aineisto kuuluukin nuorakeraamiseen kulttuuriin. Asuinpaikka on mielenkiintoinen myös kivikautisten elinkeinojen tutkimisen kannalta, sillä vesistösidonnaisuuden puuttumisen vuoksi siellä tuskin on harjoitettu metsästykseen tai kalastukseen pohjautuvaa elämäntapaa. Sen sijaan paikka olisi voinut olla hyvinkin sopiva laiduntavan pienkarjan pitoon tai pienimuotoisen maanviljelyn harjoittamiseen.
Eteläisten kylässä on myös toinen, Perkiö-niminen, nuorakeraaminen asuinpaikka. Se on tullut tunnetuksi harvinaisen runsaista keramiikkalöydöistä. Paikan onkin tulkittu olleen keramiikan tekoon erikoistunut keskus. Asuinpaikkaa tutkittiin 1960-luvulla useana vuonna, mutta siitä on jäljellä myös tutkimattomia osia. Nämä ovat kuitenkin ainakin osittain vaurioituneet pellon raivauksen ja peltoviljelyn takia. Perkiö sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Suttenhaasta, joten nämä muodostavat yhdessä pienen asuinpaikkakeskittymän. Lähistöllä saattaa olla jäljellä vielä löytymättömiä asuinpaikkoja, sillä niiden väliseltä alueelta tunnetaan irtolöytönä yksi vasarakirveen katkelma. Perkiön ja Suttenhaan lisäksi aivan lähiseudulta ei tunneta muita nuorakeraamisia asuinpaikkoja, mutta Hämeenlinnan alueella niitä on joka tapauksessa useita. Kanta-Häme olikin yksi nuorakeraamisen kulttuurin keskeisistä alueista Suomessa.
Koekaivaus
Vuonna 2022 Suttenhaan asuinpaikalla toteutettiin Vanajaveden opiston järjestämä nelipäiväinen arkeologinen yleisökaivaus. Kaivauksen tavoitteena oli selvittää asuinpaikan laajuutta, saada sen asutukselle tarkka ajoitus sekä selvittää alueen tutkimuspotentiaalia jatkotutkimuksia varten. Kaivauksille osallistui kahden viikonlopun aikana yhteensä 13 kurssille ilmoittautunutta kaivajaa, joiden lisäksi kaivauksen dokumentaatiosta ja työskentelystä vastasi kaksi arkeologia sekä yksi arkeologian opiskelija.
Tutkimusalueeksi valikoitui vuoden 2012 inventoinnissa mainittu kumpare, jonka tasaiselle laelle avattiin kaksi ristikkäistä koeojaa, joiden laajuus oli yhteensä 17 m². Lisäksi laelle kaivettiin muutamia pienialaisia koekuoppia asuinpaikan koon selvittämiseksi.
Kaivauksen alkuun liittyi jännittäviä hetkiä, sillä asuinpaikan luonteesta ja löytöalueen laajudesta ei ollut juurikaan tietoa. Inventoinnin aikana löydetty yksittäinen keramiikan pala ei ollut vielä erityisen vahva indikaattori, vaikkakin se kertoi paikalla olleen ainakin jonkinlaista ihmistoimintaa. Toisaalta alueelta havaittu likamaa herätti toivoa siitä, että kaksi viikonloppua ei kuluisi pelkästään tyhjää maata kauhoen. Vahvistus asuinpaikasta saatiinkin varsin pian, sillä jo kaivauksen ensimmäisenä päivänä kaivausojista alkoi löytyä niin kvartsi-iskoksia kuin nuorakeraamiseen tyyliin valmistettujen saviastioiden palasia.
Löytöaineisto
Kaivauksissa saatiin talteen yhteensä 315 löytöä. Selkeästi suurimman löytöaineiston muodostavat saviastian palat, joita kerättiin talteen yhteensä 237 kappaletta. Joukossa on useita tasapohjaisten astioiden pohjapaloja ja erikokoisten astioiden reunapaloja, mutta varsinaista koristelua on havaittavissa vain muutamissa pienemmissä paloissa.
Muu kaivauksen löytöaineisto koostuu lähinnä kvartsi-iskoksista eikä selkeitä kvartsesineitä havaittu. Lisäksi kaivausalueelta löydettiin kaksi kivilaji-iskosta ja yksi kokonainen hioinlaaka. Luuaineistoa kerättiin talteen vain yksittäinen katkelma, joka oli kuitenkin niin pienikoinen, ettei ajoitusta tai lajinmääritystä ollut mahdollista toteuttaa. Alueelta otetuista maanäytteistä havaittiin kuitenkin jälkitöissä hyvin pientä luusilppua, joten on todennäköistä että alueelta saadaan ajoitus tulevien kaivauskausien aikana.
Löytöaineistoa lisäksi alueelta ei havaittu muita merkkejä ihmistoiminnasta, kuten rakenteita tai selkeää likamaata. Sen sijaan kaivausalue päättyi paikoin varsin nopeasti maan pinnan alta kohdattuun kallioon.
Tulkinnat
Kaivausalueelta ja koekuopista saatujen löytöjen perusteella voitiin vahvistaa, että paikalla on asuttu nuorakeraamisen kulttuurin aikaan. Alue myös todettiin poikkeuksellisen hyvin säilyneeksi. Siinä missä monet kivikautiset asuinpaikat todetaan peltotöiden, hiekanoton tai rakentamisen yhteydessä, ja alueet ovat tällöin jo osin vaurioituneet, Suttenhaan asuinpaikka on säilynyt vaikeakulkuisen metsikön keskellä avautuvalla aukiolla. Alueella ei myös näytä olevan nuorakeraamisen kulttuurin asuinpaikoille tyypillisiä vanhempia kulttuurikerroksia, joten löytöaineisto edustaa vain yhtä asutushistorian vaihetta.
Suutenhaan kivikautisten asukkaiden elinkeinojen selvitys edellyttää kuitenkin tarkempia jatkotutkimuksia, joissa asuinpaikalta onnistutaan toivottavasti paikantamaan ajoitettavaa löytöaineistoa ja mahdollisesti rakenteiden jäänteitä. Alueen tutkimukset jatkuvat Vanajaveden opiston kautta 20.-21.5. ja 26.-28.5.2023, jolloin kaikilla arkeologiasta kiinnostuneilla on jälleen mahdollisuus osallistua tutkimuksiin.
Lähteet
Koskimies, M. 1969. Hauho Eteläinen Perkiö. Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 1969.
Sepänmaa, T. & Laakso, V. 2012. Hämeenlinna Eteläinen Suttenhaka muinaisjäännösinventointi v. 2012. Mikroliitti Oy.
Soisalo, J. & Väisänen, T. 2022. Hämeenlinna Suttenhaka. Arkeologinen koekaivaus 2022.
KALMISTOPIIRI 