Heli Etu-Sihvola & Ulla Moilanen
Kääntäjä Natalia Giloeva
Linkki suomenkieliseen juttuun.
Korvuluzikoikse sanotah eriluaduzis materjualois luajittuloi puikkoloi, kudamien yhtes piäs on luzikan jyttyine syvendys. Etnogruafizesti korvuluzikkoi on käytetty levieh da niilöi on azuttu moizis organizis materjualois, kui luu da puu sego eriluaduzis metallois valamal libo tagomal. Arheolougizien löydölöin pohjal korvuluzikat hätken oldih vuitti ruuttii – ezimerkikse roumalazen aijan kalmulöydölöis korvuluzikkoi on mahton mugah käytetty kaglučomenduksinnu (Eogan 1990; Williams 2007 da viittehet). Bronzahizii korvuluzikkoi on löytty paiči muudu anglosaksalazis kalmižemois Anglies (Williams 2007) da korvuluzikat ollah moizien toizien gigienuvehkehien, kui sugien da pinsetoin rinnal ylehizii löydölöi sežo skandinavizil viikinguaijan eländykohtil da kalmižemois (ezim. Gräslund 2005). Tarbehellizinnu ezinehinny korvuluzikoin käyttö jatkui läbi keskiaijas alalleh mennyt vuozisadah sah. Suomes on löytty histouriellizeh aigah kuulujii korvuluzikoin da hammaspuikkoloin yhtistelmii ezimerkikse Laitilan kirikös da Pernajan pappilas (Vilkama 2011:32; Pellinen 2009: 21) sego mahtolline korvuluzikan katkelmu Raaseporin linnas.
Karjalan da Suomen alovehel löytyt korvuluzikat puaksumbah ollah kuolluzien kalmoispäi da niilöin käyttöaigu painottuu ristupohoduaigah. Raudukavven Skandinavien luaduh (kč. Petré 1993: 153) korvuluzikkoi puaksuh on pietty sugupuolittuloinnu ezinehinny da net on liitetty naizih (ezim. Schvindt 1898: 128–129; 131–133, Saksa 1998). Korvuluzikat puaksumbah ollah riputtu rindučomenduksih kuulujas čieppizes da net ollah bronzua libo vaskie (Saksa 1998: 46), ga vähimyölleh Hiitolan Kylälahtespäi naizen kalmas löyttyy raudastu luzikkua on pietty vyöl. Kalmulöydölöih kuulujien ohavusčomenduksien perustehel Kylälahten kalmižem on 1300-luvulpäi libo nuorembi (Belskiy & Laakso 2018: 100, 233).
Hos korvuluzikat vastavutah ezinehluavunnu selgiehgi harvembah verraten ezimerkikse solgiloih, niidy on löytty suvizen Karjalan alovehel äijäs kalmižemas, ezimerkikse Hiitolas, Kaukolas, Kurgijovel, Räizäläs da Sakkolas (Saksa 1998; Belskiy & Laakso 2018). Sen ližäkse niidy tundietah Savos Mikkelis (ezim. Saksa 1998: 46) sego Hämies da Pirkanmual Hollolan Kirkkailanmäis, Hämienlinnan Kalvolan Pahnainmäis, Pälkäneen Rauniokirkol da Tamberen Viluzenharjus (Moilanen 2021: 136, 157, 179, 185). Karjalan alovehen korvuluzikkoih liittyjiä akadiemistu tutkimustu on luajittu enne kaikkie 1990-luvul da sen jälles. Pirjo Uinon väitöskirju (1997) keskityi levieh Karjalan aloveheh da sendäh vaigu sivui da luvetteli kudamidägi korvuluzikkoi ezimerkkilöinny paikkallizis ezinehluadulois (Uino 1997: 167–168). Aleksandr Saksa luavutteli karjalazet korvuluzikat (Saksa 1990) da keräi Kannaksel da Luadogan Karjalas kaikkiedah 23 korvuluzikan löydötiijot (Saksa 1998:46). Sen jälles uuttu löydyö on luajittu vähimyölleh Hiitolas (Belskiy & Laakso 2018). Karjalas olijoin luaduloin ližäkse Suvi-Suomen alovehel on löytty toizenjyttyziigi muodoloi, ezimerkikse Hämies da Pirkanmual on äijy jälgivuozien aigua luajittuu löydyö, kč. ližätieduo Hänninen (2020).
Sendäh gu čomendetut korvuluzikat tuldih karjalazih kalmižemoih vaste ristupohodoin aijal, ozutahes sil, gu pagin olis vikse skandinavukohtaktois suaduh mallih näh, hos korvuluzikat toven oldih ezinehluavunnu olemas jo hätken enne sidä. Yhtelläh niidy ei ole varzinassuomelazes da sadakundalazes viikingoin aijan sovis, hos niilöingi alovehien yhtevyöt Skandinavieh ollah oldu raviet. Korvuluzikku ei ole ainavo skandinavisvaikuttehine ruuttučomenduksih kuului käyttöezineh ristupohodoin aijalpäi, sendäh gu ripuksis on paiči muudu nieglufutl’uarastu. Ga miksebo korvien puhtastandu ollou olluh moine tärgei dielo, ga kai korvulukku pidi rippuo nägövis? Painotettihgo nenga sil puhtahuon da gigienan piendän mahtuo, kudamas rodih ristupohodoin aijal mindähliennöy ylen tärgei dielo? Oligo puhtahuon nägövih nostandu sežo laihinua Skandinaviespäi, kus se viikingoin aijal yhtistyi juuri korgies socializes azemas olijoih naizih (kč. Arwill-Nordbladh 2016)?
Ann-Sofie Gräslund oon lajitelluh vyöh kiinnitetyt viikingoinaigahizet korvuluzikat juuri gigienutarvikkehikse (2005: 387) da eroitannuh net omassah kirjutukses kaglučomenduksien vuitinnu käytettylöis ripusamulietois, kuduat voit nähtä kollektiivizinnu uskondon simvoloinnu (Gräslund 2005: 387). Williams (2007) on sanonuh, gu korvuluzikal ollah voidu ruadua sežo midägi muudu, ehkoi nenängi puhtastamizen ližäkse: sil oldaneh annosteltu ezimerkikse kosmietiekkua libo rohtuo. Korvuluzikal on voinnuh olla sežo uskondollistu da maagistu merkičysty. Theodor Schvindt (1898: 133) ei pidänyh Karjalan kuolluzien kalmois löyttylöi korvuluzikkoi ni vouse korvien rikis puhtastandah liittyjinny ezinehinny, sendäh gu äijis ezinehis ei ole terän kauhanjyttysty syvendysty. Nengomil ezinehil ei olla voidu kauhuo rikkii eigo ni toizielpäi annostella rohtoloi libo kosmietiekkua. Ezinehien merkičys olis vikse čomendukselline libo simvoliieskoi. Korvuluzikoin materjualu da niilöis olijat kuvatiemat yhtelläh sanellah ezinehen omistajan azemah näh da toinah sežo muailmankuvah näh. Ristupohodoinaigahizet bronzahizet korvuluzikat ollah oldu kiindei vuitti kallehii bronzučomenduksii da net ollah riputtu nägövis. Korvuluzikat on sežo čomendettu nägyjäh luaduh toizien bronzahizien ezinehien jyttyöh.
Lähtehet:
Arwill-Nordbladh, E. 2016 Viking Age Hair. Internet Archaeology 42.
Belskiy, S. V., & Laakso, V. 2018. The Kalmistomäki cemetery of the Kylälahti pogost in Hiitola, Karelia. Archaeological materials from excavations in 2006–2009. Suomen keskiajan arkeologian seura.
Eogan, G. 1990. The archaeology of Brugh na Bóinne during the early centuries AD. Seanchas Ardmhacha: Journal of the Armagh Diocesan Historical Society, 14(1), 20–34.
Gräslund, A. S. (2005). Symbolik för lycka och skydd-vikingtida amuletthängen och deras rituella kontext. UBAS Nordisk 1. Fra funn til samfunn. Jernalderstudier tilegnet Bergljot Solberg på 70-årsdagen.
Hänninen, A. 2020. Menneisyyttä haravoimassa : metallinetsinlöydöt harrastajien toiminnan ja Kanta-Hämeen alueen rautakauden kuvaajina. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, Humanistinen tiedekunta.
Moilanen, U. 2021. Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400): Case studies from Häme and Upper Satakunta. Annales Universitatis Turkuensis, Hum B Tom 555, Turku, University of Turku.
Pellinen, H.-M. 2009. Matka Mikael Agricolan aikaan. Pernajan kunta.
Petré, B. 1993. Male and Female Finds and Symbols in Germanic Iron Age Graves. Current Swedish Archaeology, Vol. 1(1993): 149–154.
Saksa, A.1990. On the study of ancient Karelian craft Centres. Iskos 9, 69–73.
Saksa, A. 1998. Rautakautinen Karjala: Muinais-Karjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.
Schvindt, T. 1886. Räisälä Hovi Kalmistonmäki Hovinsaari Hynnisien talon etelä- ja etelälounaispuoli. Kaivaus 1886. Digitoitu raportti Museoviraston arkistossa.
Schvindt, T. 1887. Kaukola Koverila Kekomäki. Digitoitu raportti Museoviraston arkistossa.
Schvindt, T. 1898. Tietoja Karjalan rautakaudesta ja sitä seuraavilta ajoilta Käkisalmen kihlakunnan alalta saatujen löytöjen mukaan. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki.
Uino, P. 1997. Ancient Karelia: archaeological studies (Vol. 104). Suomen muinaismuistoyhdistys.
Vilkama, R. 2011. Hammashygienian jäljillä 1400–1600-lukujen Pohjois-Suomessa – Approksimaaliset uurteet Iin vanhan Haminan hautausmaan vainajien hampaissa. Muinaistutkija 3/2011, 24–34.
Wihlborg, J. 2017. Valkyriornas identitetskris: Hårbyfigurinen och (om)tolkandet av genusambivalenta föremål. Kandidaatintutkielma, Arkeologia, Uppsalan yliopisto.
Williams, H. 2007. Transforming body and soul: toilet implements in early Anglo-Saxon graves. Teoksessa S. Semple & H. Williams (Toim.), Early Medieval Mortuary Practices: Anglo-Saxon Studies in Archaeology & History 14 (s. 66–91).
KALMISTOPIIRI 