Kuuluvatko nämä kasvot naissoturille?

Kalmistopiirissä kerrottiin viime viikolla Siberian Timesin uutisesta, jossa paljastettiin sveitsiläisen Marcel Nyffeneggerin tekemä kasvorekonstruktio ”Ukokin prinsessasta”. Uutinen oli teknisiltä tiedoiltaan oikein, mutta mallinnetun vainajan osalta virheellinen. Kyseessä ei ole ”Ukokin prinsessan” jäännösten pohjalta rakennettu mallinnus, vaan samalta seudulta Altain vuoristosta löytynyt toinen vainaja. Molemmat löydöt tosin kuuluvat vainajille, joita on pidetty nuorina naisina, ja ajoittuvat samalle periodille 2500 vuoden taakse. Molemmat myös ovat Natalia Polosmakin johtaman tutkimusryhmän 1990-luvulla tekemiä löytöjä.

Altai_pazyryk — Tämä rekonstruktio ei kuulukaan ”Ukokin prinsessalle” vaan ”Ak-Alakhan naissoturille”.

Kuvan rekonstruktio on tehty Ak-Alakha 1:nä tunnetun kohteen kaksoishautauksen naisena pidetyn vainajan kallon pohjalta. Ak-Alakha 1:n ikiroudan säilömä hautakumpu (kurgaani 1) tutkittiin kesällä 1990. Kurgaanin hirsillä vuoratussa hautakammiossa oli kaksi arkkua, joista toinen kuului nuorelle, noin 16-vuotiaana kuolleelle nuorelle naiselle, ja toinen noin 45-50 -vuotiaalle miehelle. Hautakummun sisältämien antimien runsaus viitannee vainajien kuuluneen pazyrykien eliittiin, sillä kumpuun oli laskettu myös yhdeksän valjastettua hevosta.

Vaikka Ukokin hautalöydön nainen on varustettu epätavallisilla antimilla, on Ak-Alakha 1:n kurgaanin 1 naisen vaatetus ja varustelu vieläkin erikoisempi. Vainajaa ei ollut puettu mekkoon, vaan ratsastukseen sopiviin housuihin. Hänen oikealla reidellään oli rautainen tikari puutupessa, ja vasemmalle reidelle oli asetettu nuoliviini, nuolia ja osia komposiittijousesta. Haudassa oli myös kilpiä ja kirveitä. Vaikka aseet pazyryk-naisten haudoissa ovat harvinaisia, ne eivät ole täysin poikkeuksellisia. Poikkeuksellista sen sijaan on tavallisesti miesten asuun kuuluneena pidetty vyö, joka on koristeltu puulevyillä.

Ak-Alakhan miehen vyö on koristeellisempi kuin naisen, mutta muista naistenhaudoista ei ole löydetty lainkaan puulevyillä koristeltuja vöitä. Siksi sitä on pidetty miehen asuun kuuluneena. Piirros: N. Polosmak/Siberian Times.

Polosmakin mukaan vainaja on voinut olla eläessään naissoturi. Pazyrykien kulttuurissa eliittiin kuuluvilla naisilla on saattanut olla oikeus omaksua sotaisampi identiteetti kuin muissa kulttuureissa. Toisaalta kyse on voinut olla tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluneesta tavasta. Kreikkalaisen Hippokrateen (460-370 eaa.) kirjoituksissa mainitaan soturikansa sarmaatit, joiden naimattomat naiset ratsastavat ja sotivat miesten rinnalla, mutta lopettavat tavan mentyään naimisiin. Polosmakin mukaan onkin mahdollista, että naisten asehaudat kuuluvat nuorille naisille, joiden elämässä sotiminen olisi ollut suhteellisen lyhyt vaihe. Tämä selittäisi myös sen, miksi naisten asehaudat ovat harvinaisia.

Ak-Alakha 1 -haudan naisen jäännökset eivät ole yhtä hyvin säilyneet kuin ”Ukokin prinsessan”. Kuva: M. Nyffenegger.

Päivitys 1.12.2015: Ak-Alakhan naissoturina pidetty vainaja onkin DNA-tutkimuksen mukaan mies

Uutinen Siberian Timesin sivulla:

Liesowska, A. 2015. Is this the face of an ancient Amazon female warrior? Siberian Times 6.2.2015

Kirjallisuutta:

Linduff, K. M. & Rubinson, K. S. (eds.) 2008. Are All Warriors Male?: Gender Roles on the Ancient Eurasian Steppe. AltaMira Press.

Mayor, A. 2014. The Amazons: Lives and Legends of Warrior Women across the Ancient World. Princeton University Press.

Molodin, V. I. 1991. Archaeological researches on the Ukok Plateau (Gorny-Altaï, Russia) in the summer of 1991. Antiquity, Vol 66, Issue 253: 930-933.

Polosmak, N. V.1995. The Ak-Alakh ”Frozen Grave” Barrow. Ancient Civilizations from Scythia to Siberia, Vol. 1, Issue 3: 346-354.