Ulla Moilanen
Live Science uutisoi 4.4.2016 antiikin kreikkalaisesta haudasta löytyneistä kiroustauluista. Taulut löytyivät vuonna 2003 arkeologissa kaivauksissa nuorelle naiselle kuuluneesta haudasta, joka ajoittuu noin 2400 vuoden taakse.
Tauluja on yhteensä viisi kappaletta ja ne on tehty lyijystä. Niihin on kirjoitettu kreikankielistä tekstiä, jonka tarkoituksena on ollut usuttaa tuonpuoleisia jumalia neljää eri tavernanpitäjää vastaan. Viides taulu oli tyhjä, mutta senkin tarkoitus on luultavasti ollut maaginen. Taululle on mahdollisesti luettu taika tai loitsu suullisesti. Kaikki taulut oli lävistetty rautanaulalla, taitettu ja asetettu hautaan.
Yhden taulun kirous on kohdistunut tavernaa pitävään mieheen ja vaimoon nimeltä Demetrios ja Phanagora. Tekstin käännös on kutakuinkin seuraava: ”Langeta vihasi Phanagoran ja Demetrioksen sekä heidän tavernansa ja omaisuutensa ylle. Solmin viholliseni Demetrioksen ja Phanagoran vereen ja tuhkaan, kaikkien kuolleiden kanssa.” … ”Sidon sinut Demetrios mahdollisimman vahvalla sidoksella, ja isken kieleesi kynotoksen.”
Kynotos tarkoittaa kirjaimellisesti koiran korvaa. Kyseessä on antiikin aikainen pelitermi, jota käytettiin noppapelin pienimmästä mahdollisesta arvosta. Johns Hopkins -yliopistosta väitellyt Jessica Lamont on julkaissut kiroustauluista artikkelin (2015) Eitschrift für Papyrologie und Epigraphik -sarjassa. Hänen mukaansa lyijytaulujen lävistäminen rautanaulalla on ollut vertauskuva kirousten sisältämille toiveille. Lamontin mukaan taulut kertovat myös, etteivät antiikin Kreikan tavernat olleet vain paikkoja, joihin kokoonnuttiin sosialisoimaan ja nauttimaan juomista ja ruuista, vaan ne toimivat myös uhkapelien ja muiden sopimattomien tapahtumien näyttämöinä.
Kyseiset lyijytaulut löytyivät vuonna 2003 Pireuksen, Ateenan sataman, koillispuolelta. Taulut on asetettu polttohautaan, joka on kuulunut nuorelle naiselle. Tarkempia tietoja haudasta ei ole julkaistu, joten Lamont on viitannut kaivauksen alkuperäisiin raportteihin. Kiroustauluja säilytetään nykyisin Pireuksen museossa.
Kiroustaulujen tyypilliseen käyttöön on kuulunut niiden asettaminen maan alle, esimerkiksi hautaan tai kaivoon. Maanalaisten paikkojen on ajateltu muodostavan tauluille tien tuonpuoleiseen, jossa jumalat ovat voineet vastaanottaa taulut ja alkaa toteuttaa niissä toivottuja tehtäviä. Hautaan haudatulla vainajalla ei välttämättä ole ollut mitään tekemistä tauluissa mainitun kirouksen tai tavernan kanssa. Hän on saattanut menehtyä samoihin aikoihin, kun joku toinen samaan yhteisöön kuulunut henkilö on halunnut asettaa kirouksen tavernan pitäjille. Kirjoitus tauluissa on siistiä ja taidokasta, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja on ollut ammattimainen kirousten kirjoittaja. Kirousten kirjoittajat ovat voineet tarjota myös muita yliluonnollisia palveluita, kuten loitsuja, manauksia ja amuletteja. On periaatteessa mahdollista, että kirousten kirjoittajan palkannut henkilö on itse työskennellyt tavernoiden maailmassa. Ehkä hän oli tavernaa pitäneiden Phanagoran ja Demetrioksen kilpailija, joka halusi osan asiakaskunnasta itselleen.
Käytetyt lähteet:
Jarus, Owen 2016. Curse Tablets Discovered in 2,400-Year-Old Grave. Live Science.
Lamont, Jessica 2015. A New Commercial Curse Tablet from Classical Athens. Zeitschrift für Papyrologie und Epigraphik 196 (2015): 159-174.
KALMISTOPIIRI 