Tuuli Heinonen
Odotin Barcelonan EAA-konferenssia innolla, sillä aiemmat neljä kertaa, joina olin konferensseihin osallistunut, olivat olleet pääpiirteittäin positiivisia kokemuksia. EAA-konferenssit ovat yleensä olleet hienoja tapahtumia, ja etenkin konferenssin osana nykyään toimiva Medieval Europer Research Group (MERC) on tarjonnut runsaasti mielenkiintoista ohjelmaa ja sessioita omiin kiinnostuksen kohteisiini liittyen.
Konferenssin ohjelmaa selatessa ennakkoinnostus vaihtui kuitenkin pian lievään ahdistukseen, sillä kiinnostavia teemoja ja esitelmiä oli niin paljon, että edes murto-osaa ei ehtisi mitenkään kuuntelemaan. Esitelmät ja oheisohjelma, kuten erilaiset iltatilaisuudet, täyttivät tehokkaasti konferenssipäivät, joten etukäteen sai suunnitella tarkkaan oman aikataulunsa että ehti myös tutustumaan kauniiseen Barcelonan kaupunkiin.
Ensimmäisen konferenssipäivän, torstain, osalta vältyin onneksi haastavilta ohjelmavalinnoilta, sillä lähes koko päivä kului ”In with the new” –sessiossa, jota olin itse järjestämässä yhdessä Glasgown yliopistosta olevien Anouk Bussetin ja Catherine Johnsonin kanssa. MERC-teeman alle kuuluneen session ideana oli esitellä esimerkkejä siitä, kuinka monipuolisia aiheita keskiajan arkeologia nykyään käsittää. Lisäksi pyrkimyksenä oli tarjota nuorille tutkijoille mahdollisuus verkostoitua eri puolilta Eurooppaa olevien kollegoidensa kanssa. Odotin itse sessiotamme innolla, sillä sen laaja-alainen ja uusien ihmisten tapaamista painottava lähestymistapa kuulosti erittäin toimivalta.
Päivä osoittautuikin pituudestaan huolimatta onnistuneeksi. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka erilaisilla kysymyksenasetteluilla ja metodeilla nuoret tutkijat Euroopan eri puolilta lähestyivät keskiaikaan liittyviä teemoja. Päällimmäisenä päivästä jäivät mieleen tuoreet lähestymistavat. Etenkin Karen Dempseyn (University of Reading) esittelemät mahdollisuudet tavoittaa naisten toimintaa keskiaikaisista linnoista ja Margareth Langbroekin (University of Leiden) kokeilut tulkita merovingien hautauksia anarkistisen viitekehyksen kautta herättivät paljon kysymyksiä ja tarjosivat ajattelemisen aihetta. Langbroek ehdotti esitelmässään, että sekä arkeologisessa että historiallisessa aineistossa näkyvä eliittien vähäisyys 500-luvun Pohjois-Galliassa saattaisi selittyä sillä, että yhteisöt ovat perustuneet eräänlaiseen anarkiaan: yhteisöt olisivat olleet itseorganisoituneita ja perustuneet vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Langbroek nojasi näkökulmassaan etenkin antropologi David Graeberin Fragments of an Anarchist Anthropology –teokseen (2004), joka voisi varmasti tarjota kiinnostavia näkökulmia myös suomalaisten rautakautisten yhteisöjen tutkimukseen.
Mielenkiintoista oli myös päästä kuulemaan Hanna Kivikeron (Helsingin yliopisto) esitelmä vesilintujen merkityksestä Kastelholman ja Raaseporin linnojen taloudelle. Ei ollut yllättävää, että esitelmä oli erinomainen, olihan se edellisenä päivänä voittanut EAA:n parhaalle opiskelijan pitämälle esitelmälle jaettavan palkinnon. Muutenkin session esitelmien laatu yllätti positiivisesti, sillä kaikki esitelmät olivat hyviä, ja kaikki puhujat olivat ajoissa paikalla ja pysyivät aikataulussa. Seuraavina päivinä tämä ei ollut itsestäänselvyys, vaan useimmissa sessioissa joihin osallistuin aikataulut elivät jatkuvasti puhujien ollessa kateissa. Vaikka tänä vuonna esitelmien määrä oli fiksusti rajattu kahteen tutkijaa kohden, kaikkia esitelmiä ei silti pidetty. Oli ikävää, jos puuttuva esitelmä sattui olemaan juuri se, jota varten oli itse valinnut session, mutta toisaalta etenkin loppua kohden ylimääräiset tauot olivat myös positiivisia tiivisohjelmaisessa konferenssissa.
Kaksi muuta konferenssipäivää käytin pääasiassa keskiaikaisten löytöjen parissa. Aiheeseen liittyviä sessioita oli EAA:ssa useita, mutta tietyt teemat, kuten metallinilmaisinlöydöt ja identiteettien tutkiminen, nousivat esiin niissä toistuvasti. Oli kiinnostavaa kuulla, miten monipuolisia tuloksia laajojen metallinilmaisinaineistojen tutkimuksella on eri alueilla saavutettu. Etenkin Alice Forwardin esittelemä projekti, jossa löytöjä on pyritty yhdistämään kirjallisiin läheisiin Iso-Britanniassa, avasi kiinnostavia tutkimusmahdollisuuksia. Toisaalta omalta kannaltani kaikkein mielenkiintoisimmat esitelmät käsittelivät maaseutuarkeologiaa alueilla, joiden tutkimusta tunnen heikommin, kuten Norjassa ja Venäjällä. EAA:n yksi kiistaton vahvuus onkin sen monipuolisuus käsiteltävien aineistojen ja alueiden näkökulmasta.
Omalta kannaltani Barcelonan EAA oli pääasiassa positiivinen kokemus, sillä se täytti konferenssien tärkeimmät tavoitteet hyvin: pääsin kuuntelemaan kiinnostavia esitelmiä, tapaamaan kollegoita ja tutustumaan uusiin ihmisiin. EAA:n laajuus ei tosin ollut tässä avuksi, sillä konferenssi on nykyään paisunut niin suureksi, että kaikkea kiinnostavaa on mahdoton edes löytää ohjelmasta, saati sitten ehtiä kuuntelemaan. Itse noudatin sessioita valitessani vuosien saatossa hyväksi toteamaani tapaa, ja etsin ensisijaisesti tiettyjen teemojen ympärille rakentuvia MERC-sessioita. Tuntuikin, että jättimäinen konferenssi meni vähän hukkaan, kun siitä selvitäkseen joutui valitsemaan yhden pienen erikoisalan sen sisältä. Vaikka EAA-konferenssit ovat aina olleet kiinnostavia tapahtumia, ne häviävät kuitenkin kirkkaasti pienemmille ja rajatummille tapahtumille, jotka eivät jätä jälkeensä yhtä pahaa ähkyä.
———
Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopistossa tohtorikoulutettavana ja tekee väitöskirjaa keskiajan maaseutuasutuksesta.
Lähteet:
Yllä mainitut esitelmät
Graeber, D.2004. Fragments of an Anarchist Anthropology. Prickly Paradigm Press.
KALMISTOPIIRI 