Keskiaika Moilanen Ulla Rautakausi Skandinavia Viikinkiaika

”Suutele minua!” Riimuin kirjoitettuja rakkausloitsuja rautakauden ja keskiajan taitteesta

Ulla Moilanen

Rakkauden ja erotiikan kaipuu ovat universaaleja biologiaan perustuvia tarpeita, jotka ovat olleet läsnä myös menneisyydessä. Skandinaavisessa mytologiassa rakkauteen ja hedelmällisyyteen yhdistettiin oma jumaluus, Freija, ja rakkaus ja rakastaminen mainitaan mustasukkaisuuden ohella myös saagoissa.

Rautakauden ja keskiajan Skandinaviassa lyhyitä riimukirjoituksia voitiin tehdä muun muassa esineisiin, puutikkuihin ja luihin. Näiden kirjoitusten joukossa on myös rakkauskirjeiden tapaisia kaiverruksia. Varsinaisten kirjeiden sijaan kyseessä ovat kuitenkin useimmiten loitsut. Yleisellä tasolla loitsuja on tehty eri syistä (ks. esim. Ihmiskallon palasta apu päänsärkyyn? Viikinkiajalla pyrittiin parantumaan taikuuden avulla). Myös rakkausloitsuilla on voinut olla erilaisia tavoitteita, kuten rakkauden kohteen tunteiden herättäminen, rakkauden säilyttäminen, rakastajan paluun varmistaminen, suhteen rikkominen, tai yksipuolisesta rakkaudesta rankaiseminen (Stollznow 2014).

Rakkauden ja ihastumisen tunteet esiintyvät myös Skandinavian viikinkiaikaa käsittelevissä kirjallisissa lähteissä, saagoissa ja riimukirjoituksissa. Kuva: Ulla Moilanen.

Tässä jutussa esittelen muutamia rakkautta käsitteleviä riimukirjoituslöytöjä Norjasta ja Ruotsista. Tekstien yhteyteen olen merkinnyt kirjaimen ja numeron yhdistelmän (esim. N 580), joka on viite Uppsalan yliopiston ja Saksan tiedeakatemian riimukirjoitustietokannoissa olevaan tunnisteeseen (ks. lähteet). Olen kääntänyt tekstit suomeksi tietokantojen norjan- ja englanninkielisten tekstien pohjalta. Erityisesti Uppsalan tietokanta on toiminut merkittävänä lähteenä myös ajoitusten ja muiden yksityiskohtien suhteen. Tekstien merkityksestä esitettyjä tulkintoja olen lisännyt mukaan julkaisuista.

Osa löydetyistä riimukirjoituksista muistuttaa tyyliltään rakkaudentunnustuksia. Tällainen on esimerkiksi Oslosta löytynyt, keskiajalle ajoittuva naudan kylkiluuhun kirjoitettu teksti (N A199): ”Åsa rakastaa St–. Tiedän”. Knirk (2017: 218) arvelee St- alkuista sanaa miehennimeksi Steinn tai Steinarr”. Ruotsista Lödösestä löytyneessä, 1100-luvun loppuun ajoittuvassa puisessa kudontaveitsessä on riimukirjoitus (Vg 279): ”Ajattele minua, minä ajattelen sinua. Rakasta minua, minä rakastan sinua.” Esineen toisella puolella lukee: ”Armahda minua.” Esinettä on arveltu rakastetulle annetuksi lahjaksi (Barnes 2012: 111; Svärdström 1974), ehkä kyseessä voisi jopa olla häälahja. Toisaalta kauniilta kuulostava teksti voi myös olla maaginen ja sen tavoitteena voi olla rakkauden herättäminen lahjan saajassa taikuuden keinoin. Lähes samanlainen teksti (N B465) on Bergenistä löytyneessä 1100-luvulle ajoittuvassa puutikussa: ”Ajattele minua, minä ajattelen sinua. Rakasta minua, minä rakastan sinua.” Ruotsista Lödösestä löytyneessä 1100–1200-luvulle ajoittuvassa puunpalassa lukee puolestaan toive tai kehotus (Vg 280): ”Ole ystäväni Arnfinnr!”

Lödösen kudontaveitsi, jossa on riimukirjoitus: ”Ajattele minua, minä ajattelen sinua. Rakasta minua, minä rakastan sinua.” Kuva: Bengt A. Lundberg, Riksantikvarieämbetet (CC BY 2.5).

Bergenistä löytyneessä 1100-luvun lopulle ajoittuvassa puutikussa on toivottoman rakkauden kuvaus (N B644): ”Rakastan niin kovasti (toisen miehen) vaimoa, että tuli tuntuu kylmältä. Ja olen tämän naisen ystävä. Åsa.” Åsa lienee rakkauden kohteen nimi. Tässä kyseisessä tekstissä muinaisnorjan ystävää merkitsevän ”uinir”-sanan on joskus katsottu tarkoittavan rakastajaa (Spurkland 2005: 193). Hyvin samantapainen on toinen bergeniläislöytö 1300-luvulta. Puutikkuun tehdyssä riimukirjoituksessa (N B496) lukee: ”Rakastan toisen miehen vaimoa niin, että vuoret sortuvat (ennen kuin unohdan hänet).”

Osa riimukirjoituksista käsittelee fyysistä rakkautta tai puhtaasti erotiikkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi suutelemista ja sukupuoliyhteyttä käsittelevät kaiverrukset. Bergenistä löytyneessä keskiaikaisessa puutikussa lukee teksti (N B17): ”Rakkaani, suutele minua.” Tikun toisella puolella on riimukirjainten kuusi ensimmäistä merkkiä eli ”Futhark”. Tätä on pidetty taikuuteen viittaavana merkkinä, jolla on pyritty vastustamaan pahoja henkiä ja epäonnea (Liestøl 1966: 54).

Bergenistä löytyneessä puutikussa (N B644) on teksti, joka kuvaa rakastumista toisen miehen vaimoon. Kuva: Sven Skare/Runes-tietokanta (CC BY-NC-ND).

Bergenin löytöihin kuuluu myös 1200-luvulla laskutikkuun kaiverrettu riimukirjoitus (N B118): ”Jos rakastat minua, minäkin rakastan sinua, Gunnhildr. Suutele minua! Tunnen sinut.” Bergenin muita keskiaikaisia löytöjä ovat puutikkuun tehty teksti (N B371): ”Ólafr suuteli….” sekä sorvatun puuastian pohjaan kaiverrettu teksti (N B540): ”Suutele minua.” Onko kyseessä viesti astiasta syövälle henkilölle vai onko astia annettu lahjaksi henkilölle, jolta suudelmaa on toivottu? Oslosta puolestaan on löydetty naudan luuhun keskiajalla raapustettu riimukirjoitus (N A41): ”Suutele minua”.

Oslosta on löydetty myös naudan kylkiluu, jonka molemmille puolille on kaiverrettu teksti (N A36). Toisella puolella lukee: ”Se, joka teki nämä riimut, rakastaa sinua, Thordís”. Toisella puolella lukee: ”Thora, minä viettelen.” Knirkin (2017: 218) mukaan eri puolet on kaiverrettu eri käsialalla, eli riimujen tekijä, aivan kuten loitsujen kohteetkin, ovat kaikki eri henkilöitä. Hän pitää ainakin toisen puolen tekstiä selvästi viittauksena sukupuoliyhteyteen (Knirk 2017: 220), mutta ei kuitenkaan esitä mitään arvelua siitä, miksi kaksi eri miestä on käyttänyt samaa kylkiluuta rakkaustaikojen tekemiseen.

Bergenistä löydetyn keskiaikaisen puuastian pohjassa lukee: ”Suutele minua.” Kuva: Runinskrifter.net.

Yhdessä Bergenistä löytyneessä, noin 1100-luvun loppuun ajoittuvassa puutikkuun tehdyssä riimukirjoituksessa (N B390) lukee: ”Ingibjørg rakasti minua, kun olin Stavangerissa.” Tämä on tulkittu joko kehuksi seksin harrastamisesta tai varoitukseksi (Liestøl 1966: 54). Vielä suorasukaisempi on Bergenistä löytynyt puutikulle kaiverrettu keskiaikainen teksti (N B39): ”Smiðr pani Vígdísiä Snældu-tilalta”. Niin ikään Bergenistä on keskiaikainen kirjoitus (N B628) puunpalassa, jonka toisella puolella lukee: ”Rannveig Punainen panee (häntä).” ja toisella puolella: ”Se on suurempi kuin miehen ja pienempi kuin hevosen.” ”Se” viitannee Rannveigin sukuelimen kokoon (Knirk 2017: 220).

Oslon löytöihin kuuluu 1100–1200-luvulle ajoittuva naudan kylkiluu, johon on kaiverrettu homoseksuaalista kanssakäymistä kuvaava riimukirjoitus (N A322). Teksti on vuoropuhelu kahden eri kirjoittajan välillä. Luun toisella puolella toinen kirjoittajista kysyy mitä toinen kirjoitti kirkossa ja vastakkaisella puolella toinen vastaa kursailematta: ”Óli on takaa pyyhkimätön ja peräaukkoon pantu… se kuulosti hyvältä.” Mahtaako vastaavasta miesten välisestä suhteesta kertoa myös Trondheimista löytynyt, luultavasti lahjaksi annettu sarvikampa, jossa on teksti (N 462): ”Ljótgeirr ja Jóhan ovat toistensa ystäviä”? Ainakin tekstissä on käytetty samaa ystävää merkitsevää sanaa, jonka on aiemmin mainitussa kirjoituksessa B644 tulkittu tarkoittavan juuri rakastajaa.

Oslosta löytynyt naudan kylkiluu, johon on kaiverrettu miesten välistä anaaliseksiä kuvaava riimukirjoitus. Kuva: Bengt A. Lundberg, Riksantikvarieämbetet (CC BY 2.5).
Trodnheimista löytynyt kampa, jossa lukee: ”Ljótgeirr ja Jóhan ovat toistensa ystäviä”. Kuva: runesnruins.com.

Tekstien perusteella rakkautta tai erotiikkaa käsitteleviä riimukirjoituksia ovat tehneet sekä miehet että naiset. Kovin yleisiä löytöjä ne eivät kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi kaikista norjalaisista riimukirjoituslöydöistä vain hieman alle kaksi prosenttia käsittelee rakkautta jossakin muodossa (Knirk 2017: 218). Rakkausloitsuja on pidetty kuitenkin varsin vahvoina, sillä niiden laatiminen oli esimerkiksi keskiajan Islannissa kielletty (MacLeod & Mees 2006: 57). Eri maiden ja kulttuurien kansanperinteeseen liittyy myöhemminkin erilaisten rakkaustaikojen tekeminen. Niiden avulla on voitu pyrkiä herättämään ihastuksen kohteen tunteet. Kaikki kirjallisten lähteiden rakkausloitsut eivät kuitenkaan ole kovin mukavia. Esimerkiksi 1600-luvun islantilaisessa loitsukirjassa Galdrabókissa Odinia pyydetään polttamaan, mädättämään ja jäädyttämään kohde, jollei tämä rakasta loitsun tekijää koko sydämellään (Stollznow 2014).

———

Kirjoittaja on Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tohtorikoulutettava ja tutkija Turun yliopiston biologian oppiaineen Kipot ja kielet -hankkeessa.

Lähteet:

Riimukirjoitustietokannat:

Rundata.info, Uppsalan yliopiston riimutietokanta. (ks myös tähän liittyen https://www.nordiska.uu.se/forskn/samnord.htm)

Runes, Saksan tiedeakatemian riimutietokanta.

Kirjallisuus:

Barnes, M.P. 2012. Runes. A Handbook. The Boydell Press.

Knirk, J.E. 2017. Love and Eroticism in Medieval Norwegian Runic Inscriptions. In: Krüger, J., Busch, V., Seidel, K., Zimmermann, C., & Zimmermann, U. (eds.) Die Faszination des Verborgenen und seine Entschlüsselung. Beiträge zur Runologie, skandinavistischen Mediävistik und germanischen Sprachwissenschaft: 217-232 Walter de Gruyter.

Liestøl, A. 1966. The runes of Bergen: Voices from the Middle Ages. Minnesota History 40:2, Minnesota Historical Society.

MacLeod, M. & Mees B. 2006. Runic Amulets and Magic Objects, Boydell Press, Suffolk.

Spurkland, T. 2005. Norwegian Runes and Runic Inscriptions. Boydell Press.

Stollznow, K. 2014. Language, Myths, Mysteries and Magic. Palgrave MacMillan.

Svärdström, E. 1974. Lödöserunor om kärlek och vänskap. Fornvännen 69 (1974): 35–40.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.