Aalto Ilari Keskiaika Kysymykset ja vastaukset Suomi

Kuka oli 1400-luvulla elänyt Jacop Mæghenpæsca?

Turun tuomiokirkon Mustista kirjoista Maarian pitäjästä löytyy tieto  8.11.1411 Jacop Mæghenpæsca -nimisestä henkilöstä. Nimi on sen verran erikoinen, että kysyisin sen oikeaa kirjoitusasua. Lopusta päätellen kirjuri on ollut ehkä tanskalainen. – Lukijan kysymys

Keskiajan asiakirjalähteet tarjoavat kiehtovia kurkistuksia vuosisatojen takaisiin henkilön- ja paikannimiin, mutta oikeinkirjoitussääntöjen puuttumisen takia nimen äänteenmukainen kirjoitusasu ei aina ole selvä. Tämä kysymys koskee 8.3.1411 (ei siis 8.11.) laadittua kauppakirjaa (DF 1346), jonka 1400-luvun lopulla laadittu kopio on säilynyt Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa, joka oli tuomiokirkon tärkeiden asiakirjojen kopiokirja.  Kauppakirjassa Mattis ja Jop Koskennurmi (Koskenwrme) tekevät tiettäväksi, että he ovat myyneet Räntämäen pitäjässä (nykyisin Turkua) Paattisissa sijaitsevan Talolan autiotilan 7 markan ja 2 äyrin hintaan Nils Vidzeriselle ”ikuiseksi omistukseksi”. Asiakirjan vahvistavat Räntämäen 12 lautamiestä, joiden joukossa kysymyksessä oleva Jacop mainitaan. Lopuksi vielä Maarian kirkkoherra Herman Frowinsson on vahvistanut kauppakirjan sinetillään.

Kuva: DF 1346, lisäys Ilari Aalto.

Mikä Jacopin lisänimi sitten tarkalleen ottaen on? Keskiajalla Länsi-Suomessa ei vielä käytetty Itä-Suomen tapaan sukunimiä, vaan henkilö eriteltiin joko patronyymillä (sen ja sen poika), kylän tai talon nimellä tai lisänimellä. 1400-luvun kirjoituksessa pieni c ja t -kirjain ovat hyvin lähellä toisiaan, ja alkuperäistekstin tarkastelusta käy nopeasti ilmi, että Jacopin lisänimi on kirjoitettu ”Mæghenpæsta”, ei ” Mæghenpæsca” – asiakirjan editoineella Reinhold Hausenilla (1890) on käynyt tässä kohti kömmähdys. Niinpä Jacopin koko nimi oli täysin suomalainen ja ymmärrettävä Jakob tai Jaakko Mäenpäästä. Vaikka asiakirja on kirjoitettu ruotsiksi, oli aivan tyypillistä, että suomenkielisissä nimissä säilyi suomen kielen sijapääte. Äe-diftongi saattoi olla kirjurille hankala, minkä vuoksi hän on sijoittanut sanaan gh-kirjaimet, joita ei kuitenkaan siis äännetty.

Ei siis ole syytä olettaa, että kirjuri olisi ollut tanskalainen tai Jacop ulkomaalaistaustainen, vaan kyseessä on tyypillinen esimerkki suomenkielisen sanan kirjoittamisesta ennen suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen syntyä. Jakob oli mahdollisesti kotoisin Räntämäen pitäjään kuuluneelta Satavan saarelta, jossa tänä päivänäkin sijaitsee Mäenpää-niminen kylä.

Vastaus: Ilari Aalto

Kysy oma kysymyksesi tällä sivulla tai lue vastauksia muihin lukijoiden esittämiin kysymyksiin tästä linkistä.

Lähteet:

Diplomatarium Fennicum: DF 1346

Hausen, Reinhold 1890: Registrum Ecclesiae Aboensis eller Åbo Domkyrkas Svartbok. Utgifven af Finlands Statsarkiv genom Reinhold Hausen. Helsingfors: Finlands Statsarkiv 1890, 243. (Ks. DF 1346)

2 kommenttia

  1. Varmaan gh kuvastaa palataalispiranttia [γ], joka esiintyy vielä Agricolan kielessä k:n heikkoasteisena vastineena. Se on siis ihan odotuksenmukainen mäki-sanan genetiivi ”mäghen”. Se on sittemmin kadonnut.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.